“Have I insulted you? Have I really got through? Well, listen to me, then. Listen while you’re conscious.”
Hostility dawned at last. “Don’t speak to me like that,” she blazed, and added “please” with a trembling underlip. Her anger was not womanly, it was like a hurt little boy and its quality was as dangerously attractive, he recognized it and held on his way.
“I’ll speak how I damn well like. Angel, you’re at the red lights and you’d better know it. You’re a robot mother with distortion – an ultra-modern with every Victorian vice separately embedded in concrete – reinforced concrete.”
Her answer to the absurd indictment came tumbling out. “My children adore me. Ever noticed that? They must like concrete.”
Words like birds flew to him: “Does that make concrete wholesome? Does it make poison wholesome? Honey and vitriol, my sweet, that’s you. Oh, you’re just a big lovely ice-cream full of steel shavings.”

Molly Keane: Loving Without Tears

Molly Keane (1904–1996) oli irlantilainen kirjailija, joka julkaisi 11 romaania salanimellä M. J. Farrell ja vasta viimeiset kolme romaaniaan omalla nimellään. Loving Without Tears on hänen kymmenes romaaninsa ja se on alun perin julkaistu M. J. Farrellin nimellä vuonna 1951. Minulle tämä romaani oli ensitutustuminen tähän rakastettuun irlantilaiskirjailijaan. Luin juuri tätä ennen Elizabeth Taylorin vuonna 1957 julkaistun romaanin Angel, jonka päähenkilö on hyvin eksentrinen ja muita surutta manipuloiva kirjailija, joka on täysin sokea omille ylilyönneilleen. Yllättäen myös Keanen romaanin päähenkilö on Angel, jolla on kaikkea muuta kuin enkelimäiset tavat kohdella läheisiään. Tämä myrkyllisen viehättävä Angel haluaa pitää aikuiset lapsensa lähellään – vaikka kynsin hampain.

Romaani sijoittuu irlantilaiseen linnaan ja tapahtuu pääosin yhden päivän aikana. Angel on vasta viidenkymmenen tienoilla, mutta hän on ollut leski jo vuosia ja omistautunut täysin lapsilleen. Hänen poikansa Julian – vasta kaksikymmentäyksi – on palaamassa kotiin sodasta lähes kolmen vuoden poissaolon jälkeen. Angel odottaa innolla ainoan poikansa kotiinpaluuta ja on suunnitellut päivän viimeistä yksityiskohtaa myöten. Hänelle on kuitenkin luvassa ikävä yllätys, kun Julian tuo mukanaan morsiamensa Sallyn, amerikkalaisen lesken, joka on häntä useamman vuoden vanhempi. Sallyn ja Julianin mukana saapuu myös Walter, Sallyn ex-miehen englantilainen palvelija, joka saa Angelin taloudenhoitajan Birdien pään pyörälle. Angelin tytär Slaney taas on rakastumassa perheystävä Chrisiin ja jopa orpo sisarentytär Tiddley, jonka uskollisuuteen Angel on luottanut, tuntuu haikailevan jotain omaa. Itsekäs Angel ryhtyy heti juonimaan tapoja tuhota kaikki suhteet, jotka uhkaavat viedä rakkaat lapset hänen ulottuviltaan. Angel ei voi elää ilman lastensa jakamatonta huomiota. Se, etteivät lapset enää tarvitsisi häntä, on ajatuksena täysin sietämätön.

Angel viehättävän viiltävine kynsineen on kuvattu taitavasti. Hän on ylipukeutunut, teeskentelevä ja humaltunut omasta erinomaisuudestaan. Kaikki tuntuvat palvovan häntä, mutta kukaan ei juurikaan pidä hänestä. Koska Angel tietää aina, mikä on perheelle parhaaksi, hän jakaa myrkkyään lempeästi kuin se olisi lääkettä, ja usein lapset myös nielevät äidin lääkkeet mukisematta. Jos joku uskaltaa vähän kapinoida, kosto on suloinen. Erityisesti orpoon Tiddleyyn Angel kohdistaa mielikuvituksellisimpia kiristyskeinojaan. Hän uhkaa myydä Tiddleyn rakkaan pianon, jota tyttö päivittäin pimputtelee muiden riemuksi ja riesaksi. Angel tietää, mistä naruista vedellä. Vain Oliver, hänen ystävänsä ja tilanhoitajansa, uskaltaa sanoa suorat sanat Angelille: Olet hunajaa ja myrkkyä! Olet iso ihana jäätelöannos täynnä teräslastuja! Oliver yrittää estää Angelin juonet, mutta pystyykö kukaan pysäyttämään tätä lapsiaan rakastavaa hirviötä?

Loving Without Tears on musta tapakomedia, joka sijoittuu upeisiin maaseutumaisemiin Irlannin rannikolla. Isossa talossaan meren rannalla Angel luotsaa perhettään charmilla ja tyrannialla. Keanen kerronta on täynnä herkullisesti kuvattuja henkilöitä ja terävää dialogia, jossa paljon jätetään lukijan pääteltäväksi. Yllättäviä vertauskuvia viljelevä dialogi on paikoin niin viitteellistä, että välillä on hankala pysyä kärryillä kuka puhuu ja mistä on kysymys. Kirjassa seurataan henkilöitä erilaisissa askareissa ja farssimaiset kohtaukset sopisivat hyvin teatterin lavalle tai elokuvaksi. Tämä oli kiinnostava ensitutustuminen Molly Keaneen, jonka tunnetuin teos Good Behavior pääsi vuonna 1981 Booker-palkinnon lyhytlistalle. Se ainakin täytyy lisätä lukulistalle.

Molly Keane:
Loving Without Tears
Virago Press 2006
(alun perin julkaistu kirjailijanimellä M. J. Farrell vuonna 1951)

Sinua voisi myös kiinnostaa

Elizabeth Taylor: Angel

Elizabeth Bowen: Eva Trout

Anita Brookner: Look at Me

Iris Murdoch: The Time of the Angels

Edna O’Brien: The Country Girls

Barbara Pym: The Sweet Dove Died

Seuraa Kirjaluotsia

ihmissuhteet Irlanti Loving Without Tears M. J. Farrell Molly Keane tapakomedia