menu Menu
Quynh Tran: Varjo ja viileys
Förlaget, Kotimainen kaunokirjallisuus, Ruotsi, Suomi, Teos, Tran Quynh 03/12/2021 4 kommenttia
Jane Goodall & Douglas Abrams: The Book of Hope Edellinen Meri Valkama: Sinun, Margot Seuraava

Hieu nukkui taas kotona. Oli kulunut vain kaksi päivää siitä, kun poliisit olivat käyneet hakemassa hänet, ja kaikki oli niin kuin yleensäkin. Má oli pitänyt koko viikonlopun vapaata töistä. Aivan sama, hän sanoi, antakoot hänelle potkut jos haluaisivat, hän pärjäisi kyllä työttömyyskorvauksella. Mán pomo olisi voinut antaa hänelle potkut, mutta siihen ei ollut mitään syytä, koska työntekijöitä löytyi tilalle helposti, mikäli jonkun piti ottaa vapaata. Työttömiä vietnamilaisia riitti kuulemma Pietarsaaressa joka oksalle.

Toisinaan aavistin sen jo varhain illalla: repaleisia pilviä ympäröivän hopeisen hohteen, joka sai sisäpihalla kasvavan puun hehkumaan ihmeellisesti. Kun sitten makasin sängyssä ja olin nukahtamaisillani, tuo sama hehku levisi koko näkökenttääni, uneni paljastuivat ennen kuin ehdin nähdä niitä ja heittelehdin kuvasta toiseen, muistoihin jotka eivät olleet omiani; minä kuljin valossa.

Quynh Tran: Varjo ja viileys

Kahden kulttuurin yhteentörmäyksessä on aina jotain kiinnostavaa ja sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin harvoin sujuu hankauksitta. Monikulttuurisuus kirjallisuudessa on aina kiinnostanut minua ja on ilo huomata, että myös kotimainen kirjallisuus on viime vuosina saanut yhä moninaisempia ääniä. Quynh Tran on vuonna 1989 syntynyt toisen polven maahanmuuttaja, jonka vietnamilaiset vanhemmat saapuivat Suomeen juuri pojan syntymän aikoihin. Pietarsaaressa varttunut Tran asuu nykyisin Malmössä, jossa työskentelee psykologina. Hänen esikoisteoksensa ilmestyi tänä vuonna suoraan kahdella kielellä. Alkuteos Skugga och svalka valittiin tänä vuonna ruotsinkielisen Ylen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Suomennos Varjo ja viileys on Outi Mennan kääntämä.

Kansikuvasta päätellen voisi kuvitella kirjan sijoittuvan Vietnamin viidakoihin, mutta tämä leopardi vilahtaakin ihan kotoisasti pohjanmaalaisessa mustikkametsässä, jossa Má, Hieu, Lan Pham ja leopardihavainnoistaan raportoiva Tei-tei-täti keräävät kaikkien aikojen mustikkasaalista myytäväksi Pietarsaaren torilla. Varjo ja viileys sijoittuu siis Pietarsaareen, jonka ympäristöön suurin osa Suomen vastaanottamista Vietnamin venepakolaisista aikoinaan asettui. Romaanin keskiössä on pieni perhe, äiti ja kaksi poikaa, joista nimettömäksi jäävä nuorempi veli toimii kirjan minäkertojana. Hän on romaanin alussa tokaluokkalainen, veli Hieu kuudennella. Hieu haaveilee kauniista tytöistä ja teini-iän koittaessa tyttöystäviä alkaakin ilmaantua. Hieu ei vain ole oppinut miten heitä tulisi kohdella. Ei ihme, sillä vahvatahtoinen Má kasvattaa poikaa selkäsaunojen avulla eikä isän mallia ole näköpiirissä. Má itse haaveilee rikkauksista ja kokeilee onneaan niin pelipöydissä kuin vuokramaalla vietnaminkielisiä elokuvia. Päivätyö löytyy pesulasta muiden vietnamilaisten joukosta.

Lapsikertoja tarkkailee äitiään, veljeään ja yhteisön muita ihmisiä kuin verhon takaa, varjoista. Hän on samaan aikaan kaiken keskellä ja silti etäällä kaikesta. Omaksi voimakseen hän on valinnut pänttäämisen ja pärjää koulussa erinomaisesti. Mielikuvituksensa voimalla hän tarkkailee perheenjäseniään myös siellä, mihin hänen silmänsä eivät näe. Eniten häntä kiehtoo aiemmin mainittu mustikanpoimintaretki, johon häntä ei kelpuutettu mukaan. Siihen hän palaa yhä uudelleen ja kuvittelee yksityiskohtaisesti tapahtumat metsässä. Sen miten Tei-Tei-täti väittää nähneensä leopardin ja muut nauravat, ettei Suomessa ole eksoottisia eläimiä. Ja sen, miten äidin suhde ainoaan ystäväänsä Lan Phamiin alkaa rakoilla.

Romaanissa kuvataan suomalaisen pikkukaupungin sisällä olevaa vietnamilaisten mikrokosmosta kiinnostavasti. Etenkin vanhemmat vietnamilaiset pyörivät omissa piireissään sekä töissä että vapaa-ajalla. Koulua käyvät ja kieliä paremmin osaavat nuoret solmivat suhteita myös suomalaisiin ja esimerkiksi kirjan kertoja saa toimia äitinsä tulkkina monissa tilanteissa. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on tietysti osattava sekä ruotsia että suomea, mikä aiheuttaa omat haasteensa. Kirjassa on myös hauska katkelma, jossa opettaja kertoo pöyristyneensä käydessään Helsingissä ja kuultuaan ruotsinkielisten sekoittavan suomen kielen sanoja puheeseensa. Hän kertoo oppilaille suomen sanasta mukamas, jolle ei ole selkeää ruotsinkielistä vastinetta. Hän kehottaa oppilaita käyttämään korkeintaan tätä sanaa ruotsin seassa, jos on aivan pakko jotain käyttää.

Varjo ja viileys koostuu lyhyistä tuokiokuvista, joiden kronologiasta on välillä vaikea saada selkoa. Varsinaista juonta romaanissa ei ole, vaikka jonkinlainen tapahtumien kaari on löydettävissä. Omalla tavallaan epäkronologinen fragmentaarisuus tuo mieleen toisen vietnamilaistaustaisen kirjoittajan Kim Thúyn, mutta ihan Thúyn kaltaista viimeistelyä ja puhuttelevuutta Tranin kerronnassa ei vielä ole. Paljon hyviä aineksia kyllä. Välillä ihastuin, sitten taas etäännyin. Lyhyitä lukuja lukee nopeasti, mutta kerronnan imuun on vaikea päästä. Vaikka en sinänsä kaipaa selkeitä juonia tai siistejä lopetuksia, tämä romaani haastoi sekavuudellaan. Tämän romaanin kohdalla kävi myös niin, että käänsin lopussa sivua ja hämmästyin kun se oli tyhjä. Oli pakko lukea viimeinen luku uudestaan sillä ajatuksella, että tähän tämä päättyy. Ehkä epäusko kumpusi siitä, ettei kukaan kirjan henkilöistä juurikaan kehittynyt matkan varrella. Edelleen Má mätkii tyttöjen ahdistelusta kiinni jäänyttä Hieuta. Jään siis vain toivomaan, että ainakin kirjan kertoja kasvaa ulos ikuisen tarkkailijan roolistaan ja on oppinut jotain viisasta kaikesta näkemästään.

Quynh Tran:
Varjo ja viileys
Skugga och svalka (2021),
suom. Outi Menna
Teos & Förlaget 2021
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit
Marjatan kirjat ja mietteet

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

ihmissuhteet maahanmuutto perhesuhteet Pietarsaari Quynh Tran sisarussuhteet Skugga och svalka ulkopuolisuus Varjo ja viileys vietnamilaiset


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Tämä kirja kyllä kiinnostaa mahdollisista puutteistaan huolimatta. Käsittääkseni vastaavaa vietnamilaisen näkökulmaa ja vielä ruotsinkielisellä alueella ei ole aiemmin suomalaisessa kirjallisuudessa käsitelty.

  2. Täytyy kyllä itsekin sanoa, että kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikken olekaan ennen tämän tyylisiä lukenutkaan.

keyboard_arrow_up