menu Menu
Pirjo Toivanen: Rooleja vai rakkautta?
Kotimainen kaunokirjallisuus, Stresa, Suomi, Toivanen Pirjo 03/10/2022 0 kommenttia
Petra Rautiainen: Meren muisti Edellinen Alan Garner: Treacle Walker Seuraava

Nokia-melodia katkaisee ajatukseni. Carlo vastaa: Pronto! Jollakulla on paljon asiaa, koska Carlo pysyy hiljaa. Käännyn selälleni ja avaan silmäni. Näin upeaa asuntoa en ole elämässäni nähnyt. Kylpyosastossa on jopa turkkilainen sauna. En päässyt sitä vielä kokeilemaan, sillä Carlo ei pidä höyrystä. Hän on valittanut ihonsa punoittavan parran alla kuumassa, ja hellepäiviä on tänä kesänä riittänyt. Yritin vakuuttaa, että saunassa ihohuokoset avautuvat, kun taas kaupungin kuumuudessa ne tukkeutuvat. Carlo ei ymmärtänyt selitystäni. Lepohuoneessa on nojatuolien lisäksi suihkulähde, jonka solina kuulostaa lähes samalta kuin puro lapsuuden kesäpaikkamme aitan takana. Rajajoeksi sitä kutsuttiin, koska siitä alkoi naapurin metsä. Mustikkamättäitä, kallioita, mäntyjä ja kuusia. Jokunen pihlaja ja koivu. Tämän talon katolle istutetaan metsä ja parvekkeille pensaita, kukkia, yrttejä ja köynnöksiä, joiden annetaan kasvaa seiniä pitkin alas. Taloja valmistuu ainakin kaksi, ja alueen nimeksi tulee Bosco Verticale, pystysuora metsä tai pystymetsä. Carlo asuu siis pystymetsässä. Mikä ristiriita, Suomessa pystymetsästä tulleet eivät tiedä mitä tekevät. Tosin minä en tiedä, mitä kaikkea Carlolla on menossa. Kerran hän puhui kännykkään jostain rahdista. Musiikista tai tapahtumista tuskin oli kyse.

Pirjo Toivanen: Rooleja vai rakkautta?

Rooleja vai rakkautta? on Pirjo Toivasen kolmas romaani ja myös kolmas osa näyttelijä Mirja Mustasaaren ympärille punoutuvassa tarinassa. Ensimmäisessä osassa Pyhä paha perhe oltiin enimmäkseen lama-ajan Kalliossa, toinen osa Siskoni Italiassa sijoittui Pohjois-Italian Stresaan, jossa päähenkilön sisko remontoi arvohuvilaa italialaisen miehensä kanssa. Stresa on myös kirjailija Pirjo Toivasen kotipaikka ja antanut nimensä pienkustantamolle, joka juhlii tänä syksynä viisivuotista taivaltaan. Onneksi olkoon! Stresassa vieraillaan myös tässä uusimmassa romaanissa, jossa viisikymppiseksi päässyt Mirja Mustasaari on muuttanut Milanoon tv-töiden perässä.

Eletään helteistä kesää 2012. Mirja on pettynyt saamaansa mummorooliin ja kipuilee ikääntymisen kanssa. Vielä hän ei ole valmis tyytymään vanhojen naisten rooleihin ja turvautuu jopa kauneusleikkaukseen nostaakseen profiiliaan markkinoilla. Siitä hän saa kuulla piikittelyä niin siskoltaan Terhiltä, pojaltaan Markolta kuin myös biologiselta äidiltään Siiriltä, joka yllättäen saapuu Milanoon tekemään läheisempää tuttavuutta. Siiri-äidin löytyminen oli aikoinaan adoptoidulle Mirjalle iso asia ja hän on ollut pettynyt miten etäisiksi välit ovat jääneet. Nytkin Siiri tuntuu olevan enemmän kiinnostunut rotukissoista, joita hän on tullut Milanoon hoitamaan. Vieläkö äidin ja tyttären yhteys on korjattavissa?

Työkuviot ja sukulaishuolet jäävät hetkeksi taka-alalle, kun Mirja tutustuu eräissä juhlissa Giancarloon. Kuubassa syntynyt ja Sisilian Palermossa kasvanut Carlo vie Mirjalta jalat alta, vaikka alusta asti miehessä on jotain epäilyttävää ja arvoituksellista. Musiikkia rakastava Carlo manageroi kuubalaista bändiä, mutta on myös mukana sukunsa rakennusbisneksissä. Carlo asuu Milanon hulppeassa pystymetsässä eli Bosco Verticale -kerrostaloissa, joissa puut ja pensaat kasvavat näyttävissä viherseinissä ja katoilla. Rakenteilla olevat talot ovat Carlon perheyrityksen lippulaivaprojekti, mutta heillä tuntuu olevan sijoituksia ja bisneksiä monella muullakin alalla. Kun yrityksen luottomainostoimiston pomo ja tämän sihteeri kuolevat epäilyttävissä olosuhteissa, Mirjakin joutuu poliisin puheille. Juuri tämän kuolleen Antonin juhlissa hän oli Carloon tutustunutkin. Carlon lupauksiin ja rauhoitteluihin Mirja haluaisi uskoa, mutta varsinkin Carlon kilpailuhenkinen veli Giulio nostaa karvat pystyyn ja tuntosarvet koholle. Etenkin äitinsä luona Italiassa vieraileva Marko on vakuuttunut, että Mirja on sotkeutunut mafiasukuun. Kun Carlon työmatka Havannaan pitkittyy eikä miehestä kuulu mitään, Mirja alkaa viimein huolestua.

Toivanen kirjoittaa sujuvasti ja kahden edellisen romaanin myötä henkilöt ovat käyneet niin tutuiksi, että heidän kuulumisiaan lukee mielellään. Mirja päähenkilönä on kiinnostavan rosoinen. Hänen turhamaisuutensa ja sinisilmäisyytensä usein ärsyttää, mutta heittäytymiskyky vie myös tarinaa eteenpäin ja tuo tapahtumiin yllätyksellisyyttä. Tässä romaanissa oman kiinnostavan ulottuvuuden tuo Kuuba-yhteys. Carlon italialais-kuubalaisen suvun tarina aukeaa vähitellen ja tuo välähdyksiä kommunistisen Kuuban historiasta ja oloista. Rooleja vai rakkautta? on viihdyttävä kotimainen perhe- ja ihmissuhdetarina suuren maailman kulisseissa. Vaikka rakkaustarina mafiajännityksineen tuntuu välillä kliseiseltä ja pinnalliselta, teksti vetää hyvin ja porilaisten seikkailut Italiassa tuovat tarinaan maan pinnalle palauttavaa tarttumapintaa. Kirjan nimivalinta vie mielikuvaa mielestäni liikaa viihteellisen saippuaoopperan suuntaan. Sitä tämä kirja ei suinkaan ole.

Pirjo Toivanen:
Rooleja vai rakkautta?
Stresa 2022

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

ihmissuhteet Italia Kuuba mafia Milano Pirjo Toivanen rakkaus Rooleja vai rakkautta? Stresa


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up