On hiljaista. Nietokset vaimentavat aamuyössä harvakseltaan kulkevien autojen äänet.
Eeva hengittää pylvästä vasten ja sulkee silmänsä. Hän on taas lapsi ja istuu kerrostalon pihan mattotelineellä. Nenästä valuu räkää ja lapaset tuntuvat märiltä. Ei ole mitään tekemistä. Kieli tarttuu halukkaasti telineen karheaan pintaan. Lämpö häviää ja tarttumiskohtaan syntyy jääkerros. Takaa kuuluu aikuisten askelia. Mitä sinä typerä lapsi olet mennyt tekemään.
Eeva avaa silmänsä. Tilanne on melkein huvittava. Niin vaivattomasti hän antautui tylyn pylvään vangiksi, vaikka hyvin tiesi, että kohta sattuu. Kieli on pakko riuhtaista irti pylväästä. Suussa maistuu metallilta ja vereltä.
Mitä muuta hauskaa voisi tehdä.
Eeva heittäytyy selälleen kinokseen, joka sulkee heittäytyjänsä valheelliseen lämpöön. Hän antautuu yksinäisyydelle, se valahtaa kehon läpi yhtenä humauksena. Ihan kuin sisuksiin kaadettaisiin desilitratolkulla jäähileistä vettä. Kipu tuntuu pahemmalta kuin yksinäisyys.

Eveliina Talvitie: Kovakuorinen

Eveliina Talvitieltä on aiemmin julkaistu neljä feminististä tietokirjaa: Keitäs tyttö kahvia (WSOY 2013), Hieno vai huono (WSOY 2015), Miten helvetissä minusta tuli feministi? (WSOY 2016) ja yhdessä Maryan Abdulkarimin kanssa tehty keskustelukirja Noin 10 myyttiä feminismistä (SKS 2018). Feministisiä teemoja on myös hänen ensimmäisessä romaanissaan Kovakuorinen. Jännityskirjan piirteitä omaava tarina on vahva kuvaus tyttöjen välisestä ystävyydestä, vallasta ja sukupuoliroolien ahdistavuudesta.

Eeva ja Mira ovat olleet ystäviä aina. Lapsuus 1970-luvun pikkukaupunkilähiössä ei ole ruusuinen, mutta tytöt tukevat toisiaan. Eevan äiti Alice on kylmä ja etäinen, Miran äiti Mappe viinaan menevä. Miran lisäksi Eeva tukeutuu mielikuvitussisko-Kerttuun ja oppii jo lapsena piiloutumaan kilpensä alle ja rakentamaan tarinoita rinnakkaisista todellisuuksista. Eevasta tulee toimittaja ja Mirasta näyttelijä, mutta molemmat joutuvat elämässään rooleihin, joita he eivät ole itse saaneet valita. Rooleihin, joita ohjailee kaikkivoipa Mestari, omasta erinomaisuudestaan huumaantunut Mies, joka kerää kokoelmaansa naisia kuin kovakuoriaisia.

Kirjassa hypitään epäkronologisesti ajasta ja näkökulmasta toiseen, tyttöjen lapsuudesta 70-luvulta aina 2000-luvulle saakka. Välissä puhuu Mies, joka myöhemmin tapahtumien selkiintyessä saa myös nimen. Miehen puheenvuorot ovat täynnä melko kliseistä taiteilijamiesmyyttiä, juuri sitä #metoo-aikakauden stereotypiaa. Tämän tarinan kontekstissa se kyllä toimii ja tuo humorististakin otetta muuten aika synkeään tarinaan. Musta huumori kumpuaa juurikin miehen narsismista, joka on viety niin äärimmilleen, että hampaita vihloo. Tietysti miehen hampaiden välit vaikuttavat putipuhtailta mutta hampaiden pinnasta tarttuu kieleen lounaalla nautitun portobellopyreen ja veriappelsiinicrémeux’n makua.

Kirjaa lohkoo lisäksi kolme täysin mustaa sivua. Ne edeltävät mielentilatutkimusta, jossa psykiatri haastattelee Eevaa lausuntoaan varten. Eeva on siis tehnyt jotain kamalaa, mutta mitä ja kenelle ja miksi, se jää pitkään mysteeriksi. Etenkin se miksi. Kovakuorinen sisältää siis myös dekkarimaisen jännitteen, vaikka varsinaisena dekkarina kirjaa ei voi pitää. Eniten nautin lapsuusmuistojen ajankuvasta ja tyttöjen välisen ystävyyden kuvauksesta. Kokonaisuus toimi myös hyvin ja mielenkiinto pysyi yllä kun sai arvuutella mistä tässä kaikessa on kysymys. Taiten kirjoitettu romaani pysyy mainiosti kasassa pirtaleisuudestaan huolimatta.

Ihan sattumalta olen tarttunut viime aikoina kirjoihin, jotka sijoittuvat ainakin osaltaan Poriin. Luin jokin aika sitten Pirjo Toivasen romaanin Pyhä paha perhe, jossa puhutaan myös porin murretta. Ja juuri sain luettua Arttu Tuomisen dekkarin Verivelka, jossa niin ikään kuvataan porilaista lähiöelämää kahden ystävyksen näkökulmasta. Eveliina Talvitie on Porista kotoisin ja sijoittaa päähenkilönsä lapsuusmuistot niihin maisemiin. Porista alkaa kehkeytyä todellinen kirjallisuuskaupunki.

Eveliina Talvitie: Kovakuorinen
Into Kustannus 2019
Ennakkokappale

Muissa blogeissa:
Kirjahullun päiväkirja
Kirsin kirjanurkka
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Reader, why did I marry him?

Sinua voisi myös kiinnostaa

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin?

Suvi Vaarla: Westend

Pirjo Toivanen: Pyhä paha perhe

Sabine Forsblom: Betinka

Noora Vallinkoski: Perno Mega City

Seuraa Kirjaluotsia

esikoisromaani Eveliina Talvitie feminismi ihmissuhteet Into Kustannus Kovakuorinen lähiö Pori