menu Menu
Jo Browning Wroe: A Terrible Kindness
Browning Wroe Jo, Faber & Faber, Iso-Britannia, Ulkomainen kaunokirjallisuus 22/12/2022 2 kommenttia
Shehan Karunatilaka: The Seven Moons of Maali Almeida Edellinen Eeva Turunen: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen Seuraava

Once they reach the cast iron lamppost in the middle of the common, William turns to Martin. ’You’re disgusted with me for leaving Gloria, aren’t you?’

’Not disgusted.’ Martin looks straight ahead. ’It just seems such an unnecessary mess, William. You’re surrounded by people who love you. Surrounded.’

’It’s not easy being loved by people you keep hurting.’

’For fuck’s sake.’ Martin speeds up, head down, then stops dead momentarily. A cyclist swears, swerving to miss them. ’Do you think anyone deserves being loved, really deserves it?’ He shakes his head and starts walking again. ’You’re not special, William. You’re like all of us. Sometimes we’re the best we can be, sometimes the worst. It’s called being human.’ They head left towards Drummer Street. ’I don’t know how to help you sort yourself out, but I know how you looked this evening. Alive. And surely, the point of being on this earth is to live. If singing brings you back to life, warms your heart, stirs your blood’ – he comes to another halt and faces William, putting a hand on each of his arms – ’don’t you think it’s your duty to bloody well sing? As if your life depends on it?’ He lets go and walks on, his brogues a steady beat on the pavement. ’It’s all I’ve got, William.’

Jo Browning Wroe: A Terrible Kindness

Jo Browning Wroe antaa toivoa kirjailijuudesta haaveileville. Hän julkaisi esikoisromaaninsa 58-vuotiaana ja miten upean romaanin julkaisikin. A Terrible Kindness nousi ilmestymisviikollaan Sunday Timesin kymmenen myydyimmän kirjan listalle. Romaani ottaa lähtökohdakseen tosielämän tragedian, joka on lopulta vain yksi käännekohta päähenkilön kehityskertomuksessa. Vuonna 1966 Etelä-Walesin Aberfanissa tapahtui kammottava onnettomuus, kun hiilikaivoksen jätelietteet vyöryivät sateiden mukana vuorenrinnettä pitkin kylään ja hukuttivat hetkessä alleen paikallisen koulun ja parikymmentä muuta taloa. Onnettomuudessa kuoli 144 ihmistä, joista 116 oli lapsia.

Romaanissa vastavalmistunut hautausurakoitsija William Lavery kuulee Aberfanin onnettomuudesta ja tuntee kutsumusta auttaa. Birminghamissa asuva William pakkaa setänsä hautaustoimiston auton täyteen pieniä arkkuja ja palsamointivälineitä, ajaa Walesiin ja ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Viimeisiä uhreja kaivetaan mudasta ja Williamin on autettava järkyttyneitä vanhempia tunnistamaan lastensa ruumiit. Hän huolehtii rakkaudella ja ammattitaidolla pienet vainajat sellaiseen kuntoon, että vanhemmat voivat jättää hyvästinsä rauhassa. Kokemus jättää kuitenkin 19-vuotiaaseen nuoreen mieheen jäljen, jonka vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaan ja saavat myös palaamaan menneeseen, omiin lapsuuden tragedioihin. Ennen kaikkea kokemus saa Williamin uskomaan, ettei hän halua koskaan hankkia omia lapsia. Tyttöystävä Glorialla on tässä sulateltavaa.

Onneksi Aberfanin hirveässä tragediassa ei tarvitse kauaa velloa, sillä Browning Wroe kuljettaa tarinaa viisaasti toiseen suuntaan ja ajassa taaksepäin: Williamin kouluaikoihin Cambridgessa, jossa hänen lupaava poikakuorouransa sekä suhde äitiin ja parhaaseen ystävään Martiniin katkeavat dramaattisessa välikohtauksessa kesken Allegrin Misereren. Syyt tilanteiden eskaloitumiseen taas löytyvät vielä kauempaa: Williamin isä on kuollut tämän ollessa 8-vuotias ja sureva äiti on purkanut pahaa oloaan miehensä kaksoisveljeen Robertiin, jonka läsnäolo perheen elämässä on jatkuva muistutus menetyksestä. Äiti ei myöskään tunnu hyväksyvän Robertin homoseksuaalisuutta ja pelkää tämän houkuttelevan Williamin pahoille teille – tai ainakin jatkamaan veljesten hautaustoimistobisnestä. Äiti toivoisi pojalleen uraa musiikin parista. Williamille Robert-setä on tärkeä isän korvike ja myös Robertin kumppani Harold on läheinen tuki ja turva. Williamin on vaikea hyväksyä äitinsä torjuvaa suhtautumista, vaikka lopulta syyllistyy samoihin ennakkoluuloihin suhteessa parhaaseen ystäväänsä.

A Terrible Kindness on taitavasti punottu tarina, joka pitää emotionaalisesti otteessaan ja saa rakastumaan henkilöihinsä. Aina kolttosia keksivä mutta pohjimmiltaan hyväntahtoinen Martin pitää huolen, että sisäoppilaitoksessa riittää säpinää. Aikuisena Martin johtaa kuoroa Cambridgen asunnottomille ja syrjäytyneille miehille, mikä on hyvin liikuttavaa. Robertin ja Haroldin huolenpito ja ylpeys Williamista on myös koskettavaa. Oli myös yllättävän kiinnostavaa tutustua palsamoinnin saloihin. Englannissa vainajien palsamointi on yleistä, toisin kuin Suomessa, meillä kun vainajia ei yleensä laiteta näytille avoimissa arkuissa. Williamin lempivaihe palsamoinnissa on ehostaminen eli meikki, hiukset ja kynnet. Hän myös juttelee ja joskus laulaa hoitamilleen vainajille. Laulu on myös se, joka palauttaa hänet itsensä takaisin henkisen kuopan pohjalta. Paluu tapahtumapaikoille Aberfaniin muistuttaa, että elämä löytää omat uomansa eikä suostu alistumaan vain yhden mutavyöryn vietäväksi.

Traagisista lähtökohdista huolimatta kirjassa on paljonkin ilahduttavaa ja sydäntä lämmittävää. Äänikirjana tämä oli hyvän lukijan ansiosta erityisen miellyttävä kuuntelukokemus. A Terrible Kindness sopii hyvin myös joulun aikana luettavaksi. Siinä on useampikin tunnelmallinen joulunviettokuvaus ja sen anteeksiantoa, armollisuutta ja hyvää tahtoa korostava sanoma sopii täydellisesti jouluun.

Jo Browning Wroe:
A Terrible Kindness
Faber & Faber 2022
Äänikirjan lukija: David Dawson

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

A Terrible Kindness äänikirja Aberfanin onnettomuus hautaustoimisto ihmissuhteet Jo Browning Wroe joulu kehityskertomus onnettomuudet sisäoppilaitos vapaaehtoistyö Wales


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Kuulostaa hyvältä! Maailmaa vaivaa nykyään ylenpalttinen nuoruuden ihannointi, jossa ollakseen jotakin pitäisi löytää oma juttunsa jo alta kolmekymppisenä ja loistaa siinä. Todellakin tuo toivoa, että joku on julkaissut – tai saanut julkaistuksi – esikoiskirjan liki kuusikymppisenä!

    1. Todellakin! Ilmeisesti kirjailija on aiemmin julkaissut lapsille ja nuorille suunnattuja selkokirjoja ja nyt sitten toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa aikuisten romaanista. En tiennyt tästä kirjasta mitään etukäteen, oli todellinen yllättäjä!

keyboard_arrow_up