Teen juotuamme Mabel ehdottaa, että osittaisi jotain pianollamme. Hän ei vielä tiedä, että piano on Emilyn.

Mabel laulaa kauniilla sopraanolla. Ääni on kirkas ja läpitunkeva ja kantautuu yläkertaan asti.

Tiedän, että soittaessaan Mabel on ajatuksissaan sisareni luona, joka häälyy lähellä, mutta näkymättömissä. Emilyn voi aistia, vaikka häntä ei voi nähdä. Minä nojaan sohvan selkänojaan ja imen itseeni Mabelin olemusta. Yritän painaa mieleeni kaikki yksityiskohdat. En Emilyä varten, vaan itseäni. Hänen pukunsa on jotain eriskummallista kangasta, joka läikehtii valossa, ja hänen hatussaan on tummaa haitulaista höyhentä koristeena. Pehmeän näköistä kuin juuri syntyneellä untuvikolla. Haluaisin koskettaa sitä.

Kun Mabel lopettaa, taputamme kohteliaasti. Tiedän, mitä seuraavaksi tapahtuu. Emily lähettää Mabelille runon ja lasin viiniä sen kanssa.

Kun Maggie tuo Mabelille Emilyn viestin, Mabelin olemus muuttuu. Siihen asti hän on ollut kuin nukke, suu kohteliaassa pienessä hymyssä. Nyt hän vakavoituu, mutta alkaa säteillä. Mabel katsoo Austinia silmissään yksityinen katse, sitten runoa, sitten jonnekin eteensä. Tapa, jolla hän puristaa paperilappusta, saa minut pohtimaan että voi tulla ongelmia, jos joku yrittää joskus saada sen irti hänen otteestaan.

Vappu Kannas: Kimalaisten kirja

Vappu Kannas palaa kolmannella romaanillaan Kimalaisten kirja biofiktion pariin eli kirjoittaa todellisiin historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin pohjautuen. Esikoisromaani Rosa Clay pohjautui Suomen ensimmäisen afrosuomalaisen naisen elämään, Kimalaisten kirja taas herättää henkiin yhdysvaltalaisen runoilijan Emily Dickinsonin elämänpiirin. En ole juurikaan lukenut Dickinsonin runoja eikä hänen elämänvaiheensa olleet minulle ennestään tuttuja kuin pääpiirteeissään, joten oli kiinnostavaa sukeltaa tämän tunnetun runoilijan maailmaan. Sen verran tiesin, että suurin osa Dickinsonin runoista julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen ja että hän eli hyvin eristäytynyttä elämää. Juuri näihin seikkoihin Kimalaisten kirja keskittyykin, nostaen päähenkilöikseen Emily Dickinsonin ympärillä vaikuttaneet ihmiset.

Vuonna 1882 Massachusettsin Amherstissa Homesteadin talon kätköissä asuu Dickinsonin sisarukset Emily ja Lavinia (Vinnie) sairaan äitinsä ja uskollisen palvelijansa Maggien kanssa. Naapuritalossa Evergreensissä asuu siskosten Austin-veli vaimonsa Susanin (Sue) ja kolmen lapsensa kanssa. Emilylla ja Suella on erityinen side, mutta eivät he juurikaan tapaa toisiaan. Emily on koko kaupungin tuntema kummajainen, jonka huhutaan olevan jonkinlainen runoilijanero. Hän elää eristäytyneenä kotitalossaan, jossa Vinnie-sisko varjelee häntä ulkopuolisten härinnältä. Sitten paikkakunnalle saapuu nuori ja häikäisevä Mabel Todd, jonka tavoite on päästä seurapiirien huipulle. Hän onnistuukin pääsemään Susanin sisäpiiriin ja kohtaa Austinin, kaupungin merkittävimmän miehen. Siitä syntyy salainen rakkaustarina, joka johdattaa hänet myös Emilyn talon huoneisiin. Kannas kuvaa herkullisesti pukeutumisellaan ja käytöksellään huomiota herättävää Mabelia ja hänen määrätietoista tunkeutumistaan Dickinsonien elämään. Emilyn kuoltua ja hänen mittavan runoperintönsä löydyttyä alkaa vimmainen taistelu siitä, kenellä on oikeus ja keinot saattaa runot julkisuuteen.

Romaanin alusta saa kuvan, että koko tarinan kertoo talon palvelija Maggie, mutta näkökulmia ja kerrontatapoja onkin lopulta monia. Maggien lisäksi Vinnien minäkerrontaa on paljon, myös Mabelin kirjeitä. Mabelia, Austinia ja Sueta tarkkaillaan myös kolmannessa persoonassa. Ainoastaan Emilya itseään ei juurikaan nähdä eikä kuulla, kuten rekluusille sopii. Luvut ovat enimmäkseen lyhyitä ja kerronta hyppii ajallisesti edestakaisin kertojanäkökulmien vaihdellessa. Luvut on myös oivaltavasti nimetty niiden huoneiden ja paikkojen mukaan, joissa kyseisen luvun tapahtumat enimmäkseen tapahtuvat. Mabelin tunkeutuminen Dickinsonien elämään kun on ennen kaikkea hyökkäys yksityisyyttä kaipaavan runoilijan turvasatamaan. Myös rouva Todd ymmärtää viimein oikeustaistelun tuoksinassa suurimman syntinsä: Tämä ei ollut rangaistus siitä, että Mabel oli vienyt heiltä heidän veljensä, niin kuin hän oli vienyt Susanilta tämän aviomiehen, ja Nediltä, Mattieltä ja Gibiltä heidän isänsä, vaan siitä yksinkertaisesta seikasta, että hän, muukalainen, oli vienyt Vinnieltä ja Emilyltä heidän kotinsa. Hän ymmärsi sen nyt. Heillä ei ollut mitään muuta, ja hän oli ottanut sen.

Pidin paljon kirjan vahvasta tunnelmasta ja tarina tempaisi heti mukaansa. Henkilöt on kuvattu kiinnostavasti ja moniulotteisesti. Monimutkaisen vyyhdin kaikkia osapuolia voi vaihtelevasti sekä ymmärtää että paheksua. Vaikka Mabel Toddia voi pitää kodinrikkojana ja tunkeutujana, hänen ansiostaan Dickinsonin runoja on mahdollista lukea tänäkin päivänä. Toisaalta Emily Dickinson ei itse olisi halunnut runojaan julkaistavan, vaan oli toivonut, että ne poltetaan hänen kuolemansa jälkeen. Postuumisti julkaistujen teosten kohdalla herää aina tämä sama dilemma: kenellä on oikeus kirjailijan perintöön ja onko teosten julkaisu vastoin tekijän toiveita lopulta oikein? Dickinsonin kohdalla kiista taiteellisesta perinnöstä on erityisen mutkikas.

Hyvän historiallisen romaanin merkki on se, että kirjan lukemisen jälkeen tekee mieli penkoa lisää tietoa todellisista henkilöistä ja tapahtumista. Kimalaisten kirja vaikutti juurikin niin ja heti sen loppuun päästyäni yömyöhällä kului monta tovia nettiä selatessa. Erilaisia lähteitä lukiessa kävi ilmi, että Emily Dickinsonin elämä on monelta osin hämärän peitossa, mikä antaa tutkijoille ja kirjailijoille mahdollisuuden tehdä lennokkaitakin tulkintoja. Esimerkiksi hänen eristäytymisensä syistä on tehty monenlaisia tulkintoja: hänellä oli epilepsia / hän oli kälyynsä rakastunut lesbo / hänellä oli onneton rakkaussuhde naimisissa olevaan mieheen / hän oli viktoriaanisen kasvatuksen vuoksi muuten vaan estynyt. Erityisen herkullinen aihe siis biofiktiolle, ja hienosti Kannas on punonut erilaisia vihjeitä ja aavistuksia osaksi tarinaansa. Kimalaisten kirja on varsin hieno kaunokirjallinen tulkinta runoilijarekluusin viimeisistä vuosista ja kiistoista hänen henkisen perintönsä ympärillä.

Vappu Kannas:
Kimalaisten kirja
S&S 2023

Sinua voisi myös kiinnostaa

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär

Rosa Montero: El peligro de estar cuerda

Johanna Venho: Syyskirja

Vappu Kannas: Kirjeitä Japaniin

Maggie O’Farrell: Hamnet

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä

Vappu Kannas: Rosa Clay

Seuraa Kirjaluotsia

biofiktio Emily Dickinson ihmissuhteet Kimalaisten kirja oikeuskiista perintö rekluusi Vappu Kannas