Kun olin collegessa, yksi vuosikurssini tytöistä keksi kerran, miten internetiin pääsee. Se oli hyvin vaikeaa, mutta hän oli hyvin fiksu, ja vaikka muutama muukin tyttö oli halunnut nähdä, millaista siellä oli, minä en halunnut. Tiesin totta kai mikä internet oli, vaikka olin liian nuori muistamaan sitä: olin vasta kolme, kun siitä tuli laitonta. En ollut […]

Ei täällä mitään tapahdu. Elokuvateatterin sisäänkäynti oli loistelias. Vanhan rakennuksen seinät tuntuivat kuiskailevan tarinoita julisteiden johdattaessa ajatukset menneisiin aikoihin – vuodesta toiseen oli kulttuurielämä kukoistanut Siglufjörðurissa. Kaupungin kultaisina vuosina silliä oli suolattu päivin ja öin, ja niihin aikoihin tässä teatterissa oli nähty näytelmä toisensa perään. Lavalle noustiin silloinkin, kun silliä ei enää saatu ja kaupungin […]

Minä elin tavallista elämää. Todennäköisesti sitä ei jatkuisi enää kovin monta vuotta. Kun oli tämä angina pectoriskin. Mutta elämäni oli silti tavallista ja jopa hyvää. Sain osakseni hellyyttä. Joskus hellyydenosoituksena olivat muhkeat valmiiksi laitetut voileivät. Joskus iho minun ihoani vasten. Usein, sivumennen sanoen. Mutta en pystynyt täyttämään odotusta, jonka hellyys viritti meissä kummassakin. Oletan, että […]

Me emme tahdo enää punastua emmekä vapista, me tahdomme tottua solvauksiin, haavoittaviin sanoihin.Istuudumme vastakkain keittiön pöydän ääreen ja toisiamme silmiin katsoen me lausumme yhä hirveimpiä sanoja. Toinen:– Paskapää! Persläpi! Toinen:– Mulkku! Kusipää! Näin me jatkamme, kunnes sanat eivät enää yllä aivoihimme, eivät edes korviimme.Harjoittelemme tähän tapaan noin puoli tuntia joka päivä, sitten lähdemme kaupungille kävelemään.Järjestämme […]

Angelika oli jo kotona. Istui pirttisohvalla ja voivotteli. En ymmärrä hän sanoi. Brorhan oli tullut kotiin. Mitä sen sinne kalliolle piti mennä. Jos en olisi lähtenyt töihin se eläisi yhä. Jos minä en olisi yrittänyt kiskoa veljeä köydellä ylös se eläisi yhä ajattelin. Palokunta olisi tullut pelastamaan brorin tikasautolla. Nilkka murtuneena ja jalat kylmettyneinä toki […]

Isbah palautti Monan mieleen lumisen asemapihan jolle aurinko ei enää osunut, sekä pyörän joka nojasi lumikinokseen kunnes Anders nosti sen kevyesti pystyyn ja kantoi heidän kotiinsa. Anders palasi juuri kun lyhyt talvipäivä kääntyi iltaan, mutta Monasta tuntui kuin valoa ei koskaan olisi ollutkaan ja hän unohti alkuperäisen Andersin, jos sellaista oli koskaan ollutkaan. Isbah oli […]

Minulle on sanottu, että kirjallisuus ei saa muistuttaa tunteenpurkausta, mutta kirjoitan vain ja ainoastaan päästääkseni pintaan tunteita, joita keho ei kykene ilmaisemaan.Minulle on sanottu, että kirjallisuus ei saa muistuttaa poliittista manifestia, ja hion oitis jokaista lausettani kuin veitsenterää.Koska nyt minä sen tiedän: se mitä kirjallisuudeksi kutsutaan, on rakennettu vastoin äitini kaltaisten ihmisten elämää ja kehoa. […]

Kotiin saapuessaan Nova ei heti ymmärtänyt, mikä oli toisin. Talon idänpuoleinen seinusta, se joka näkyi pihatielle päin, näytti kuitenkin hyvin erilaiselta. Lähemmäs kävellessään Nova tajusi viimein, mikä oli muuttunut. Seinää peitti syvän tummanvioletti, lähes musta muratti, jota siinä ei ollut aiemmin ollut. Nova tuijotti kasvustoa epäuskon vallassa. Mistä se oli tullut? Ei kai mikään muratti […]

Poliisiauton nopeusmittari näytti jo sataakymmentä. Hildur painoi hälytysäänen ja hälytysvalot päälle. Hildurista oli ihanaa ajaa hankalissa sääolosuhteissa. Silloin auton ohjaaminen muistutti surffausta. Tärkeintä oli reagoida nopeasti. Jos jäi liian pitkäksi aikaa epäröimään, aalto haukkasi sisäänsä tai liukas kurvi viskasi auton pois tieltä. – Haluaisitko kertoa, mitä on meneillään? vieressä istuva Jakob kysyi kyynärpäätään rennosti autonikkunaan […]

Nea palasi istumaan sängylle ja koetti tavoittaa aiemman ajatuksensa. Pian nelikymppinen. Se sai vatsanseudun jännittymään kevyesti, kuin hänellä olisi jonnekin kiire. Nea nielaisi, otti lisää sipsejä ja laski kätensä hajamielisesti syliin. Jos kaikki olisi mennyt toisin, olisin ehkä jäänyt tänne. Hetken aikaa hän koetti kuvitella, millaista se olisi ollut. Olisiko hän saanut ylennyksen toisensa jälkeen […]

Ketään ei näkynyt. Erla seisoi yksin lumessa ja pelotteli itseään oman mielikuvituksensa tuotteilla, kuten niin monesti aiemminkin. Hän alkoi harppoa takaisin kohti taloa niin nopeasti kuin jaloistaan pääsi. Kengät upposivat syvään puuterimaiseen hankeen, joka hidasti hänen askeleitaan kuin painajaisessa, jossa pyristeli eteenpäin, muttei päässyt minnekään. Kun hän lopulta saapui talolle, hän avasi oven, jäi kynnysmatolle […]

Harjoitellessaan yksinään, ehkä lainkaan havaitsematta mitä ympärillä tapahtui, vain tämän vuoristolaakson mahtava luonto seuranaan tuo tyttö oli sulautunut luonnon osaseksi ja ominut sen voiman. Juuri hänen yksinäisyytensä oli masentanut murheen ja kasvattanut kesytöntä tahdonvoimaa. Olipa hän hankkinut soitonalkeensa mistä tahansa, suunnatonta tarmoa osoitti kuitenkin se, että hän oli oppinut vaikeita kappaleita vain nuoteista ja osasi […]

Maanantaiaamu on maanantaiaamu riippumatta siitä missä päin maailmaa asuu. Vaikka mitäpä se lohduttaisi. Heräsin kännykän sinnikkääseen pirinään niin läheltä korvaani että minun oli pakko vastata jotta saisin sen hiljaiseksi. Soitinko janakipolle tiedusteli naisääni linjan toisessa päässä. Märitljunqvist täällä smalångerin kunnan vanhustenhuollosta. Olet hakenut meiltä töitä ja haluaisin mielelläni tavata sinut niin pian kuin mahdollista. Kun […]

Hollande, Valls, El Khomri, Hirsch, Sarkozy, Macron, Bertrand, Chirac. Sinun kärsimystarinallasi on monta nimeä. Elämäntarinasi on tarina näistä ihmisistä, jotka yksi toisensa perään musersivat sinut. Sinun kehosi tarina on tarina näistä nimistä, jotka yksi kerrallaan tuhosivat sen. Sinun kehosi tarina on syytös, joka kohdistuu poliittiseen historiankirjoitukseen. Édouard Louis: Kuka tappoi isäni Édouard Louis on tullut […]

Ohut pilviharso oli väistynyt ja aurinko helotti täydeltä terältä. Oli vaikea kuvitella upeampia olosuhteita, mutta Alexandra näytti jostain syystä olevan todella huonolla tuulella. Kun he olivat kavunneet ylös ruohikkoista rinnettä kallioseinämän vieressä ottaen tukea vanhasta kallioon kiinnitetystä köydestä, Alexandra oli nurkunut lakkaamatta, että ei olisi pitänyt lähteä, ja jopa kääntynyt sanomaan Klaralle: “Sinun ei olisi […]

Jokunen viikko kului sillä tavoin rauhallisesti, minkä jälkeen tapahtui taas uusi katoaminen. Olin luullut tottuneeni niihin jo läpikotaisin, mutta tällä kertaa se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Kirjallisuus katosi. Katoaminen tuli aamusta kuten tavallista, mutta se eteni verkalleen. Aamupäivällä kaupungilla ei näkynyt mitään erityistä muutosta. “Eihän meillä ole kotona yhtään romaania. Mikäpä tässä on ollessa. Mutta […]

Huokaisten Nea vilkaisi jälleen merelle. Aamun harmaassa kajossa sen kita oli auki, valkohuippuiset aallot muistuttivat teräviä hampaita. Usein meren katselu sai hänet tasapainoon: väsyneenä se antoi hänelle energiaa, levottomana rauhoitti. Tänään rantaan korskahtavat aallot saivat hänet rypistämään otsaansa. Vesi toi hänen mieleensä kuoleman. Hukkuneet. Kylmäksi kalvenneet kalmot pinnan alla. Nea värähti. Hän mietti, katseliko murhaajakin […]

Kenneth Burke pilkkoi yhä puita. Leyland painoi otsan ikkunaa vasten. Olen täällä, hän ajatteli, olen täällä, Lontoossa. Hän veti takin ylleen ja kulki sitten kaikkien huoneiden läpi. Hän oli Warren Shawnin talossa, Hampsteadissa, Lontoossa, talossa, joka kuului nyt hänelle. Ja nyt hän murtaisi tulevaisuudettomuuden muurin, joka oli silloin tuntunut ylitsepääsemättömältä, ja menisi aivan ensimmäiseksi käymään […]

Minä en saa unta, kuuma ilma leijuu asunnossa, enkä voi käynnistää ilmastointilaitetta, sillä mieheni mielestä se aiheuttaa nuhaa ja kurkkukipua, ja heti minkä tahansa puhaltimen nähdessään, hän alkaa köhiä, tunnustella kurkkuaan ja kaivaa kaulahuiveja kaapeista esille. Hän on herkkä vilustumaan, ja jos niin käy, hän makaa sängyssä ja hänelle tulee tarjoilla jauhettua särkylääkettä haaleaan veteen […]

Hulda ajoi etelää kohti pitkin samaa tietä, jota oli kulkenut päivittäin asuessaan miehensä kanssa pienessä omakotitalossa Álftanesissa. Hän ei ollut poikennut tienoolla moneen vuoteen. Kun talo myytiin, hän päätti, ettei palaisi seudulle enää, ja oli pysynyt päätöksessään. Ohitettuaan Álftanesin hän jatkoi kohti Keflavíkin lentokentän lähellä sijaitsevaa Njarđvíkiä, jonne oli perustettu turvapaikanhakijoille tarkoitettu asuntola. Tutkintaraportin mukaan […]

“Minusta tuntuu yhäkkiä, että Peter on suunnitellut kaiken etukäteen. Että hän otti minut ja pani Skotlantiin, jotta pojilla olisi paikka jonne vetäytyä. Aina kun pojat tulevat koulusta lomalle, esitämme eräänlaista perhenäytelmää. Joskus se tuntuu vilpittömän hyvältä. Nyt sitten mietin, onko Peterin mieli ollut koko ajan muualla.” “Voi tyttökulta, tyttökulta, miesten mieli on aina muualla, niin […]

Tänään saan rakastajaltani sarjan taskupuheluita. Hän painaa soittonäppäintä vahingossa, ja linja avautuu hänen tietämättään. Näyttöön ilmestyy hänen numeronsa, vastaan, ja hän puhuu innokkaasti, mutta ei minulle. Kuulen, kuinka hän lounastaa, pyytää ravintolassa päivän annoksen, kävelee kadulla, tekee töitä. Hänen vaelteleva äänensä kantautuu korvaani kaukaisena, mutta aina tunnistettavana, läsnä olevana, poissa olevana. Hän puhuu ja nauraa. […]

Amysta tuntui kuin kattoa olisi kohotettu, kuin taivas olisi ollut korkeammalla kuin ennen, ja joskus – ellei auto ajanut ohi – hän nosti kättään ja heilautti sitä ilmassa. Hän oli iloinen Robertsonin siristelevistä, leikkisistä silmistä, ja hänen mielessään myllersivät asiat, jotka hän olisi halunnut sanoa Robertsonille mutta jotka hän oli unohtanut. Mutta välistä hän oli […]

Kuvailin tapahtumia kahdelle edessäni olevalle poliisille – naiselle ja miehelle – mies istui tietokoneen ääressä, nainen seisoi hänen vieressään. Oli kulunut vajaa vuorokausi siitä kun olin kohdannut Redan. Kuulustelu oli juuri alkanut, en tiennyt lainkaan mitä tuleman piti. En osannut vielä aavistaa, miten vihaisin itseäni sen vuoksi että olin tullut poliisiasemalle. Katuminenkaan ei voinut minua […]

Nyt hän lähtee syli täynnä pyykkiä lastenhuoneesta ja ohittaa jakkaralla istuvan tyttärensä. Hän tietää hyvin, miksi on naittanut tyttärensä kristitylle. Isä oli eräänä päivänä lähtenyt eikä koskaan palannut, hän oli kertonut tyttärelleen, kun tämä oli alkanut kysellä. Miksi isä lähti? Minne? Palaako hän vielä joskus? Kirjahyllyyn laitatettiin uudet lasit. Hän myi ghetossa sijaitsevan talonsa ja […]

Kaksi vuotta ja kolmetoista päivää sitten, kun Virva lähti Suomesta, kotikaupunki oli muuttunut muistojen ruuduttamaksi miinaharavapeliksi. Tiettyjen katujen, korttelien ja jopa kokonaisten kaupunginosien välttely teki arkielämästä uuvuttavaa. Hän ei ollut ymmärtänyt miten paljon kohtaamisten, tapaamisten ja varastettujen hetkien miinoittamia paikkoja olikaan ennen kuin joutui päivittäin kiertämään ne. Menetyksen maantiede. Onko käsite hänen itse keksimänsä vai […]

Olin kuvitellut, että isokokoinen nainen aikoi ohjata minut johonkin tiettyyn osaan huonetta tai jonkun tietyn ihmisen luo, mutta vähän ajan kuluttua minulle valkeni, että kiersimme hitaasti kehää. Itse asiassa olin varma, että olimme ohittaneet samat paikat jo ainakin kahdesti. Panin merkille myös toisen kummallisen seikan: vaikka ihmiset kääntyivät tervehtimään emäntääni, hän ei tehnyt elettäkään esittelläkseen […]

Sargassomeri on samanaikaisesti maailman ääri ja kaiken alku. Se on koko jutun suuri oivallus. Jopa ne kelmeät ankeriaat, joita minä ja isä nostimme joesta elokuun lopun öinä, olivat kaikki joskus olleet pajunlehtiä, jotka olivat ajautuneet kuuden- tai seitsemäntuhannen kilometrin matkan oudosta ja sadunomaisesta paikasta kaukana kaikesta, minkä osasin kuvitella. Kun pidin ankeriasta kädessä ja yritin […]

Susi hymyili minun suuntaani ja sanoi: “Halima on oikeassa. Ruumiissa on kova kuivattaminen, mutta kyllä se onnistuu.”Carus Farrar sanoi: “Mitä sisäelimille tehdään, sydämelle ja muille? Kaikkea ei varmasti voi kuivattaa.”“Haudataan sydän tänne”, Susi sanoi. Hän hymyili. “Se on erinomainen ratkaisu. Käsitellään ruumis kuljetusta varten, mutta haudataan sydän ja sisukset tänne. Ja jos hän joskus ilmestyy […]

Toistin kysymyksen. “Mitähän minä voisin tehdä?”“Tanssia”, sanoi Lammasmies. “Niin kauan kuin musiikki soi, jatka tanssimista. Ymmärrätkö mitä sanon? Tanssi. Tanssi aina vain. Älä jää miettimään, miksi. Älä pohdi syitä. Sellaisia ei olekaan. Jos jäät miettimään, jalkasi pysähtyvät. Ja kun ne ovat pysähtyneet, olet meikäläisen avun tavoittamattomissa. Kaikki kytköksesi ovat silloin poissa. Poissa ikuisiksi ajoiksi. Jos […]

Entä jos yrittäisin kirjoittaa, minkälaisena olen kokenut joskus meidän rakkautemme, Iisa. Minun täytyy tehdä se nyt, sillä tiedän että kohta pidän koko ajatusta naurettavana ja avaan Netflixin puhelimesta ja menen kakalle kotiin tai Musiikkitalon tai Stockan vessaan, jos en ole lähellä kotia. Jos olen matkalla hakemaan Saaraa käyn kirjaston vessassa. Minä hahmotan tätä kaupunkia niiden […]

Kaikki on kiinni ajoituksesta. Miten meidät nähdään, miten tulkitaan. Millaisiksi muovaudumme toisten silmissä. Uskallammeko hypätä alas, olla yhdessä. Joskus jyrkänne on vain symbolinen, joskus niin korka ettei sen reunalta pysty edes kurkistamaan alas. Haluan elää määritelmien ulottumattomissa, Karl sanoi, identiteetti tyhjänä kuten Keats muotoili.Ja Julia ymmärsi jo.Kun he jakoivat huomionsa, kuriositeetteja ja miniatyyrimaalauksia oli jokaisessa […]

Voisi ehkä sanoa että torkahdimme. Meitä sivusta katsova aikuinen olisi saattanut sanoa niin.Se ei kuitenkaan tuntunut siltä.Vaan siltä kuin olisimme rakentaneet jotain yhdessä.Kuin olisimme suunnitelleet tien tietoisuuteen ja kulkeneet sitä tietä niin monta kertaa, ettei meidän tarvinnut nukkua päästäksemme uniin.Otimme mukavan asennon ja rentouduimme.Samalla katselimme violettia sisiliskoa.Se kasvoi. Sen keltaiset silmät kasvoivat. Kunnes ne sulautuivat […]

He palasivat. He arvostivat paikan syrjäisyyttä, sieltä he löytäisivät minut vuorenvarmasti eikä heidän tarvinnut pelätä, että välituntivalvoja yllättäisi heidät. He odottivat minua siellä joka päivä. Joka päivä minä palasin, ikään kuin meillä olisi ollut tapaaminen, sanaton sopimus. En mennyt sinne uhmatakseni heitä. Rohkeus tai mikään urheus ei ajanut minua siihen käytävään, jonka valkoinen seinämaali hilseili, […]

Svante istuu tietokoneen ääressä ja hieroo käsillä kasvojaan. Kirjan käsikirjoitusluonnos on ollut lukukierroksella ja nyt arvioimme tulosta. Hän kääntyy puhumaan Gretalle.“Jotkut sanovat, että luvun 41 paikkeilla teksti on vähän raskasta. Heistä on paljon hauskempaa kun sinä ja Beata olette mukana. Voisiko siihen lisätä jotain?”“Ai mitä?” kysyy Greta. Hän on juuri etsinyt kuvia sioista teurastamolla ja […]

Täti Aune, opettaja, Viljam ja sedät Osmo ja Antero sekä kaksi nimetöntä uutta setää ja kolme nimetöntä uutta tätiä tanssivat. En tiennyt, mistä äiti oli löytänyt uudet vieraat.“Ovatko he tulijoita vai menijöitä?” isä oli kysynyt kun äiti oli kertonut vieraista.“Kanssakulkijoita”, äiti sanoi ja jatkoi lakanoitten silittämistä.Siitä sanasta tiesi, että vieraat kantoivat mukanaan sotaa. Jotkut kanssakulkijat […]

Uni tuli niin pian, että vasta uneksiessaan hän koki sen oudon uutuuden: turvallisuuden. Helpotuksen häivän, kuten alkuaikoina koulukodissa, kun yöt olivat niin kamalat; kun käärmeet odottivat pystyssä pikkuruisilla jaloillaan seisten, kärttäen ohuilla vihreillä kielillään häntä tulemaan alas puusta. Toisinaan oksien alla seisoi joku käärmeistä erillään, ja vaikkei hän erottanut kuka se oli, seisoskelijan läsnäolo tiesi […]

Kaksi ensimmäistä työpäivää satoi tasaisesti. Ei ollut mitään mahdollisuutta lähteä päiväkävelylle, joten vietimme kaiken ajan olohuoneessa. Effing oli sopuisampi kuin haastattelussa, istui enimmäkseen vaiti ja kuunteli lukiessani hänelle kirjoja. Oli vaikea arvioida vaitonaisuuden luonnetta: käyttikö hän sitä koetellakseen minua jollain käsittämättömällä tavalla vai kuvastiko se vain hänen mielialaansa. Kuten niin usein sinä aikana, jonka vietin […]

Unohdin sanoa, että asuimme Pripjatissa, reaktori ei ollut kaukana. Vieläkin näen silmissäni sen heleänpunaisen loisteen, reaktori ikään kuin hohti valoa sisältäpäin. Epätodellista valoa. Se ei ollut mikään tavallinen tulipalo vaan jonkinlaista valohehkua. Kaunista. Jos unohdamme kaiken muun, se oli hyvin kaunista. En ollut elokuvissakaan nähnyt mitään vastaavaa. Illalla parvekkeet olivat täynnä ihmisiä, ja ne joilla […]

Kävimme pienellä reissulla Ranskan Rivieralla ja nyt onkin aika pikaluotsata läpi matkalukemistoni. Kotoa mukaan lähti ranskalainen klassikko, Françoise Saganin Tervetuloa, ikävä vuodelta 1954. Menomatkalla lentokentältä ostin Leïla Slimanin romaanin Adèle, joka julkaistaan suomeksi syksyllä. Tämä oli englanninkielinen käännös, koska tässä vaiheessa vielä ajattelin, etten pysty lukemaan romaania ranskaksi. Toulonin hotellissamme oli aulassa myytävänä kirjoja ja niitä […]

Täysinpalvellut professori kuulee päivän aikana niin monia asioita ensimmäistä kertaa eläessään, että hänestä tuntuu kuin olisi jälleen tullut lapseksi, ja äkkiä hän ymmärtää, että Oranienplatz ei ole ainoastaan paikka, jonka kuuluisa puutarha-arkkitehti Lenné 1800-luvulla suunnitteli, ei ainoastaan paikka, jossa vanha nainen ulkoilutti päivittäin koiraansa, tai jonka puistonpenkillä nuori neito suuteli ensimmäisen kerran poikaystäväänsä. Paimentolaisten kanssa […]

Kahvilan pöydässä minusta tuntui, etten voisi hevillä panna hanttiin mestarilleni. Vastuu veden löytämisestä ja työpanoksemme kaikkineen olivat sitoneet minut mestariin ja kaivoon. Voisin panna hänelle vastaan vain jos päättäisin ottaa lopputilin, lopettaisin työt ja palaisin kotiin. Se taas tarkoittaisi, että olisin pelkuri ja luopuisin veden etsinnästä. Kuin mikäkin jänishousu, joka tiukan paikan tullen hylkää aatteensa. […]

Edelleen oli joskus silti päiviä joina hän oli teennäinen ja kömpelö, liian hallinnassa tai toivottoman hidas, kyvytön heittäytymään. Silloin hän veti hupun päähänsä ja halusi kuolla. Mutta huonoja päiviä oli muillakin, myös Oonalla, ja jos heillä molemmilla oli huono päivä yhtä aikaa, he nyhjöttivät kotiin palattuaan toistensa kyljessä, söivät karkkia ja katselivat tietokoneelta sarjoja, joissa […]

Päivällisellä hänen kolmantena iltanaan vaistosin, että hän tuijotti minua, kun selostin Haydnin teosta Vapahtajamme seitsemän viimeistä sanaa ristillä, jota olin nuotintamassa. Olin sinä vuonna seitsemäntoista, ja koska olin pöydän nuorin ja se jota vähiten todennäköisesti kuunneltiin, olin ottanut tavaksi yrittää ujuttaa mahdollisimman paljon sisältöä mahdollisimman vähiin sanoihin. Puhuin nopeasti, ja sen takia ihmisille syntyi kuva, […]

Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 10 aukesi eilen blogissa Aina joku kesken ja huominen luukku 12 aukeaa blogissa Luetaanko tämä. Kirjabloggaajien joulukalenterin luukussa 11 kurkistetaan hieman toisenlaisiin joulutarinoihin. Äänikirjojen kuuntelu on kasvanut räjähdysmäisesti kuluvan vuoden aikana ja minäkin olen kantanut korteni kekoon. Nopeasti laskettuna olen tämän vuoden aikana kuunnellut noin 30 äänikirjaa lukuaikapalveluista. Ihan sattumalta viime aikoina […]

Osallistun Tuijatan lanseeraamaan naistenviikkohaasteeseen. Tänään nimipäiväonnittelut menevät Olgalle ja Oilille. Tämän päivän kirjailijalla on suomalaisen miehen etunimi, mutta ei nimi naista pahenna! Toni Morrison on voittanut kirjallisuuden Nobelin ja tämä lukemani romaani voitti myös Pulitzerin vuonna 1988. Orjuudesta kertovassa romaanissa nimillä on myös tärkeä rooli. Oma nimi on ylellisyys, johon orjalla ei ole oikeutta, eihän […]

Osallistun Tuijatan lanseeraamaan naistenviikkohaasteeseen. Tänään nimipäiviä juhlivat Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret ja Margareeta ja suomenruotsalaisen kalenterin mukaan Greta, Gretel, Margareta, Margit, Margita ja Marit. Onnittelut kaikille nimipäiväsankareille Märta Tikkasen klassikkosäkeiden ja kotimaisen argentiinalaistangon muodossa. Tänään siis vuorossa Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina. Alkuun tuntuu hyvältä ihan käsittämättömän, huimaavan hyvältä kun kaikesta huolimatta on niitäkin jotka […]

“Tiedätkö sinä mitä, minä olen ainoa tässä perheessä jolla ei ole ongelmia”, Zooey sanoi. “Ja tiedät sinä mistä se johtuu? Koska aina kun minä tunnen itseni surkeaksi, olen ymmällä, minä kutsun vähän ihmisiä vieraisille kylpyhuoneeseen – ja yhdessä me sitten silitämme mutkat pois, ja siitä se selviää.” Rouva Glassia näytti melkein huvittavan Zooeyn menetelmä ongelmien […]

Olin varttunut tunteensa tukahduttavien hiljaisten ihmisten keskellä. Tiesin isäni olleen “suurisuinen” ja “paskanpuhuja” ja (tämän liikanimen kuulin isoisän sanovan hänelle päin naamaa) “lepertelijä”, mutta tämä oli pelkkää kuulopuhetta ja todistusaineiston valossa selvästi pelkkä torjuntakeino. Tiesin, että joskus muinoin isoäiti oli ollut kiihkeä, hullu ja runollinen, mutta tuo aika oli utuista tarua; sen saattoi päätellä vain […]

Kustantamoni markkinointihenkilö lähettää viestin. Haluaisitko tulla libristi-iltaan? hän kysyy, ja totta kai minä haluan. Haluan tulla minne vain, missä on yksikin ihminen, joka saattaa olla kiinnostunut kirjastani. Libristi-ilta on sellainen, että kustantamon väki kutsuu paikalle kirjakauppojen edustajia ja muita niin sanottuja kirjaentusiasteja. Heille tarjotaan salaattia, jossa on rucolaa ja kirsikkatomaatteja. He saavat juoda viiniä ja […]

Tajusin että juuri se oli se hetki. Koska emme katsoneet toisiamme, en joutunut näkemään hänen kasvojaan, silmiään ja suutaan. Eikä minun tarvinnut näyttää hänelle minun. -Minun pitää sanoa sinulle yksi asia. Hänen vartalonsa omaani vasten jäykistyi sekunniksi, mutta rentoutui sitten taas. Hän oli luottavainen. Puhalsin ilmat keuhkoistani ja hän nousi ja laski rintani päällä kuin […]

Mikä se on? Kaj katsoo kantta. Sodan runokirja. Oletko alkanut kirjoittaa runoja? Luoja paratkoon, en suinkaan. Ib nauraa kouristuksenomaisesti ja saa korisevan yskänkohtauksen, ottaa mukin, nostaa sen kantta ja sylkäisee sinne jotakin. Hän panee kannen paikoilleen. Olen vain kirjoitellut silloin tällöin ikävissäni. Ehkäpä saat sen lukemisesta samanlaista iloa kuin minä sain sen kirjoittamisesta. Talvisodan aikaiset […]

Sarjakuvavuosiensa jälkeen Tove halusi palata päättäväisesti elämänsä keskeiseen asiaan – maalaamiseen. Hän iloitsi vapaudestaan ja suunnitteli uutta elämää. Vihdoin hän sai tehdä, mitä oli aina halunnut, palata syrjään jääneeseen uraansa. Samalla hän oli hyvin huolestunut ja jännittynyt tulevasta: “Oli ollut aika pitkä tauko, ja uusi aloitus oli hirveän vaikeaa. Minulla ei ollut enää tuntumaa vanhaan […]

Olisi luullut että Isopöllö ryhtyisi nyt rauhoittelemaan pöllölaumaansa ja ottamaan sitä hitaasti valtaansa, mutta se itse oli aivan liian kiihdyksissään kyetäkseen sellaiseen. Nopeasti ja katkonaisin sanoin se selosti tapahtunutta. Puheessa vilahtivat sanat kumous, valtaus ja sota. Isopöllön päässä irtosi jokin ratas, sillä sotaa seurasi s-sanojen ryöppy: sote, sombrero, sosiaalinen, sopuli, soidin, sorto ja kauniiksi lopuksi […]

Elämä koostuu tavallisista hetkistä. Äiti tiesi, että siihen saattoi luottaa, ja yhteiset vuotemme opettivat sen lopulta minullekin. Ei loikkia, ei putoamista. Hengitän menneisyyden pieniä vihmovia yksityiskohtia ja tiedän kuka olen. Se mitä en tiennyt ennen on nykyään selvempää, suodattunut ajan läpi, kokemus joka ei kuulu kenellekään muulle, ei etäisestikään, ei yhdellekään toiselle, ei koskaan. Katson […]

“Star Crossed Lovers”, Shimamoto sanoi. “Mitähän se tarkoittaa?” “Epäonnisten tähtien alla syntyneitä rakastavaisia. Onnettomia rakastavaisia. Se on englanninkielinen fraasi. Tässä se viittaa Romeoon ja Juliaan. Kappale kuuluu sarjaan, jonka Ellington ja Strayhorn sävelsivät esitettäväksi Ontariossa pidettävillä Shakespeare-festivaaleilla. Alkuperäisessä esityksessä Johnny Hodges soitti Julian osan alttosaksofonilla ja Paul Gonsalves soitti Romeon osan tenorisaksofonilla.” “Epäonnisten tähtien alla […]

Ajatusten vedenjakaja kulkee tässä kohden. Jos aika olisi pysähtynyt tähän hetkeen, kesäflunssan yllättämä Chang olisi jäänyt makaamaan lauttasaarelaiseen vuokrakaksioon ja minä olisin pysähtynyt tutkimaan maailmaa laboratoriooni. Avasin hanan. Kylmä vesi virtasi posliinilavuaariin ja aika kulki eteenpäin. Me emme voineet jäädä roikkumaan jonnekin vältilaan, eteiseen, oli mentävä eteenpäin ajassa ja ajatuksissa. Mikseivät verisuonet kasvaneet verkkokalvoilla useista […]

Lastenkirjassa pitäisi olla tie, jolla kirjailija pysähtyy ja lapsi jatkaa eteenpäin. Uhka tai ihanuus, jota ei ikinä selitetä. Kasvot, jotka eivät koskaan näyttäydy kokonaan. Kysymyksiä, joihin vastaa lapsi, ei kirjailija. Jotain kätkettyä, kaunista, korvaamatonta, yllättävää ja yksityistä siellä on oltava. Ja ilman muuta joku, joka on hirvittävän pieni ja mieluiten pörröinen ja mahtuu taskuun. Siinäpä […]

Kuin heräävä ihminen, joka pinnistelee muistaakseen unen, jota hänen muistinsa itsepintaisesti haluaa unohtaa, koetin palatsissa käydessäni toistaa näitä eloisia ja pelkoa herättäviä yksityiskohtia sulttaanille. Puhuin pyöristä, katapultista, kupolista, ruudista ja vivuista, joita Hoca oli selostanut minulle vaikka kuinka monta kertaa. Sanat eivät olleet minun sanojani, mutta vaikka siinä mitä minä sanoin ei ollut lainkaan Hocan […]

Olet aloittamassa Italo Calvinon uutta romaania Jos talviyönä matkamies. Rentoudu. Keskity. Karkota mielestäsi kaikki ajatukset. Anna sinua ympäröivän maailman haihtua hämärään. On paras sulkea ovi; sen takana on aina televisio auki. Sano heti muille: “Ei, minä en halua katsoa televisiota!” Korota äänesi jos he eivät kuule: “Minä olen lukemassa! Minä en halua tulla häirityksi!” Ehkä […]

“Me olemme joukko, parvi. Ajattelemme ryhminä, matkustamme armeijoina. Armeijat kantavat itsetuhon geeniä. Yksi pommi ei ole koskaan tarpeeksi. Teknologian sumu, jossa oraakkelit juonivat sotiaan. Koska nyt tulee sisäänpäin kääntyminen. Isä Teilhard tunsi sen, omegapisteen. Hyppäyksen irti biologiastamme. Esitä itsellesi tämä kysymys. Onko meidän oltava inhimillisiä ikuisesti? Tietoisuus on ammennettu tyhjiin. Palataan epäorgaaniseen aineeseen. Juuri sitä […]

Olin niin heikko, aliravittu ja huonosti nukkunut, ettei minusta ollut kummoiseksikaan avuksi natsien sotaponnisteluissa, mutta Schindler ei tuntunut välittävän siitä. Eräänä iltana hän pysähtyi työkoneelleni ja katseli minua, kun seisoin puulaatikollani valmistamassa koteloa. “Kuinka monta tuollaista olet tehnyt tänä iltana?” hän kysyi. “Tusinan verran”, kehuin. Schindler hymyili ja jatkoi matkaansa, mutta huomasin, että hän sitä […]

Sukutarun mukaan Fergusonin isoisä lähti jalkaisin kotikaupungistaan Minskistä piilotettuaan sata ruplaa takinvuorin sisään, taivalsi Varsovan ja Berliinin kautta Hampuriin ja osti lipun laivaan nimeltä Empress of China, joka kynti Atlantin yli rajuissa talvimyrskyissä ja saapui New Yorkin edustalle 1900-luvun ensimmäisenä päivänä. Odotellessaan vuoroaan maahanmuuttovirkailijan kuulusteluun Ellis Islandilla hän kävi juttusille toiseen venäjänjuutalaisen kanssa. Mies virkkoi: […]

Paju on täydessä norkkopuvussaan eikä sen vihjailevista kuiskauksista ole vähääkään apua. Terasseja, se sanoo, tapaamisia; suhuäänet juoksevat pitkin selkäpiitäni kuin kuumeväreet. Kesäpuku kahisee vasten reisieni lihaa, ruoho kasvaa jalkojeni alla, silmänurkistani näen liikettä oksistoissa; sulkia, pyrähdyksiä, korusäveliä, puu muuttumassa linnuksi, valloilleen riuhtautuneita muodonmuutoksia. Jumalattaret ovat nyt mahdollisia ja ilma huokuu halua. Jopa talon tiilet pehmenevät […]

Yön ottivat nykyisin haltuunsa aseistetut jengit julisteineen, koirat, roskapönttöjä työkseen tonkivat keräilijät ja bozakauppiaat, ja kun Mevlut ravintolan metelin ja Beyoglun vilinän jälkeen kulki pimeää ja hiljaista mäkeä alas Feriköyn perukoilla, hän tunsi olevansa kotonaan, omassa universumissaan. Joskus lehdettömän puun oksat vavahtivat omia aikojaan, vaikka oli täysin tyyntä, ja silloin poliittinen iskulause kuivuneessa suihkukaivossa, jonka […]

“Jude”, Harold sanoo hänelle hiljaa. “Voi sinua. Voi minun pikku kullanmuruani.” Ja silloin hän alkaa itkeä, sillä kukaan ei ole koskaan sanonut häntä kullanmuruksi, ei veli Luken jälkeen. Joskus Willem oli yrittänyt  – sanoa häntä kullanmuruksi, mussukaksi – mutta hän oli käskenyt lopettaa, sillä hellittelysana oli hänelle saastainen, se oli rappion ja turmeluksen sana. “Minun […]

Miten erilaista, Frances ajattelee. Hän ei tiedä mistä se livahtaa hänen ajatuksiinsa ja mitä se tarkoittaa, sillä totta kai kaikki on erilaista, jokainenhan sen näkee, elämä on erilaista. Hän sai rakkautensa, skandaalinsa, miehensä, lapsensa. Mutta sisällään hän tikittää ihan itsenään. Hän on se sama Frances, joka tapasi ennen asua täällä. Ei sentään ihan sama, varmaan. […]

Tänään vietetään maailman vesipäivää. Oksan hyllyltä -blogissa lanseerattiin sen kunniaksi Lumoava luonto -luontokirjahaaste, johon oli tietysti lähdettävä mukaan. Ekaluokkalainen poikani rakastaa luontoa ja luontokirjoja. Meille onkin hankittu useampi luontokirja ja usein kirjastossa käydessämme koluamme läpi luontokirjahyllyä. Harvoin luontokirjoja tulee kuitenkaan luettua kannesta kanteen, vaan niitä selaillaan sieltä täältä. Erityisesti upeat luontokuvat houkuttelevat. Valitsimme haastekirjaksemme omasta […]

M’dhara Vitalis nyökkäsi meille ohimennen, kun hän jalkakipujaan paljastamatta asteli verkkaan tanssilattialle. Ja sitten hän tanssi. Vartijan borrowdale meni mbaresdaleksi. Dzinganisayin liikehdintä osoittautui amatööriaskelteluksi. Nyengeterayin uutuudet paljastuivat kokemattoman nulikan pintakeikailuksi. M’dahara Vitalis tanssi heidät pois parketilta, katsomaan sivusta siinä kuin me muutkin. Me töllötimme suu auki hänen reebokiaan ja vesipumppuaan. Hän ällistytti meidät juoksevalla miehellään. […]

Yksi Jackin lause oli jäänyt kaihertamaan hänen mieltään, sillä ei ollut Jackin tapaista puhua niin kiihkeästi mistään. Oli outoa että Jack oli sanonut olleensa alussa valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen kotiin. Hän ei ollut sanonut mitään sellaista kirjeissään. Eilisille tuli mieleen, että Jack ei ehkä ollut kertonut kenellekään, ei edes veljilleen, miltä hänestä tuntui, ja […]

Sinne minä menen ensimmäiseksi, juuri Matoposiin, heittämään kukkia hänen eniten rakastamansa paikan ylle. En hautajaiskukkia – en liljoja, tarhaneilikoita enkä ruusuja. Annan hänelle kolibrikukkia, paratiisilintuja joilla on vahvat varret ja oranssinpunaiset kukat, juuri niitä kukkia joita hänen kuolinpäivänään ostin. Näen jo nyt sieluni silmin, miten niiden väri suorastaan leimuaa ilmassa, purppuraisena ja oranssina vasten sinistä […]

Nora huomasi miettivänsä, mihin voisi mennä, oliko jotain kaupunkia tai vaikka kaupunginosaa Dublinissa, missä olisi tällainen samanlainen talo, vaatimaton rivitalo puiden reunustamalla kadulla, missä kukaan ei voisi tulla käymään heidän luonaan ja he saisivat asua rauhassa kolmestaan. Ja sitten hän huomasi ajautuvansa kohti seuraavaa ajatusta – että sellaisen paikan, sellaisen talon mahdollisuuteen sisältyisi se, että […]

Osallistun ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Osaa 4 emännöi Yöpöydän kirjat -blogi, josta löytyy kooste kaikista haasteeseen osallistuneista bloggauksista. Valitsin haastekirjakseni Ernest Hemingwayn klassikon Kenelle kellot soivat. Ajatus sen lukemisesta syntyi viime vuonna, kun luin Espanjan sisällissodasta kertovan Victoria Hislopin romaanin Paluu. Toisen maailmansodan esinäytökseksi kutsuttua Espanjan sisällissotaa ja sen jälkeistä Francon diktatuuria on käsitelty myös monissa muissa […]

Pohjalta löysin kuningattaren, se oli merkitty muiden kuningatarten tavoin turkoosilla maalitäplällä. Sen ympärille kerääntyi lisää nuoria mehiläisiä, lapsia. Ne eivät tanssineet vaan olivat raukeita. Yksin. Hylättyjä. Äiti ja lapset olivat työläislauman hylkäämiä. Sen jonka olisi pitänyt huolehtia niistä. Hylättyjä kuolemaan. Silmäsin maata pesän ympäriltä. Sielläkään ei ollut mitään. Ne olivat poissa. Norjalaisen Maja Lunden ensimmäinen […]

Seacliffen mielisairaalassa äiti ja isä seisovat sänkyni vieressä, pudotettuina sellaiseen paikkaan, johon he eivät koskaan olleet ajatelleet tulevansa. He lukivat minuun liimattuja lappuja pelokkaina. Otsaani oli kirjoitettu diagnoosi: skitsofrenia. Se hohti pimeässäkin, öisin rypistelin lappua käsissäni ja yritin saada sen katoamaan. Aamulla lappu ilmestyi takaisin otsalleni. Nyt se loisti äidin ja isän silmien edessä. Linnun […]

Professorille rakkainta koko maailmassa olivat alkuluvut. Minäkin olin kyllä tietoinen niiden olemassaolosta, mutta en ollut koskaan ajatellut niitä mahdollisena rakkauden kohteena. Mutta vaikka kohde olikin epätavallinen, hänen tapansa rakastaa oli varsin oikeaoppinen. Hän ihaili ja palveli rakastettuaan ehdoitta. Hän kunnioitti tätä, väliin helli, väliin polvistui tämän eteen. Eikä hän milloinkaan lähtenyt rakkaansa rinnalta. Minua vetää […]

Likaisesta lyhtyhuoneesta tuli yösijamme, ja kun tuuli ulvoi, minäkin ulvoin. Seisoin parvekkeella yön pimeydessä sahanpuruja hiuksissani. Puristin tiukasti kaidetta ja katsoin, miten majakan valonheitin halkoi ääretöntä pimeyttä ja etsi taivaanrannan reunasta jotain suurempaa. Lasiin törmäili muuttolintuja, jotka eksyivät reitiltään kirkkaan valonsäteen hämääminä ja putosivat kuolleina parvekkeen lattialle. Tyttö vei linnut alakertaan veljelleen, jotta poika saisi […]

Haruki Murakamin Maailmanloppu ja ihmemaa on kirjailijan klassikkoteoksia vuodelta 1985, ja ilmestyi viime vuonna Tammen Keltaisessa kirjastossa Raisa Porrasmaan suomennoksena. Teos on jo toinen Porrasmaan suoraan japanista ilman välikieliä suomentama Murakamin teos ja työn jälkeä ei voi kuin ihailla. Murakamin surrealistinen tarina ei varmasti ole ollut kovin helppo pala purtavaksi. Lukijalle tiiliskivi (546 sivua) on yllättävän nopeaan […]

Mitä se voi olla, lääkäri ajatteli, ja äkkiä hänet valtasi pelon tunne, ikään kuin hän itse olisi seuraavassa hetkessä sokeutuva ja hän tietäisi sen etukäteen. Hän pidätteli henkeä ja odotti. Mitään ei tapahtunut. Se tapahtui vasta minuuttia myöhemmin, kun hän kokosi kirjoja viedäkseen ne takaisin hyllyyn. Ensin hän huomasi ettei nähnyt enää käsiään, sitten hän […]

Silloin Tsukuru pystyi viimeinkin hyväksymään kaiken, ymmärtämään sen sielunsa pohjimmaisessakin sopukassa. Kahden ihmisen sielut eivät ole yhteydessä toisiinsa vain harmonian kautta, vaan pikemminkin ne ovat syvästi sidotut toisiinsa haavojensa kautta. Hauraus ja kipu yhdistävät niitä. Ei ole olemassa tyyneyttä, johon ei sisältyisi tuskan huutoa, ei anteeksiantoa vailla maahan valuvaa verta, ei hyväksyntää, joka ei olisi […]

“Kun katsoin sinä päivänä tanssimistasi, näin jotakin muuta. Näin, että uusi maailma teki nopeasti tuloaan. Tieteellisempi ja tehokkaampi maailma. Enemmän hoitokeinoja vanhoihin sairauksiin. Mainiota. Mutta se oli samalla kova ja julma maailma. Ja minä näin pienen tytön, joka oli puristanut silmänsä tiukasti kiinni ja painoi povelleen vanhaa maailmaa, maailmaa jonka hän sisimmässään tiesi väistyvän, ja […]