menu Menu
Tuula Karjalainen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta
Elämäkerta, Karjalainen Tuula, Suomi, Tammi, Tietokirjallisuus 28/01/2018 34 kommenttia
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan & Kansallisteatteri: Mestari ja Margarita | Klassikkohaaste 6 Edellinen Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät Seuraava

Sarjakuvavuosiensa jälkeen Tove halusi palata päättäväisesti elämänsä keskeiseen asiaan – maalaamiseen. Hän iloitsi vapaudestaan ja suunnitteli uutta elämää. Vihdoin hän sai tehdä, mitä oli aina halunnut, palata syrjään jääneeseen uraansa. Samalla hän oli hyvin huolestunut ja jännittynyt tulevasta: ”Oli ollut aika pitkä tauko, ja uusi aloitus oli hirveän vaikeaa. Minulla ei ollut enää tuntumaa vanhaan tapaani työskennellä eikä uutta suuntaa. Eikä kukaan enää hyväksynyt minua maalarina. Olin kuuluisa Muumimamma enkä mitään muuta. On ollut aika raskasta – kuten uuden aloittaminen aina on, luulisin.”

Kävin joululomalla poikani kanssa katsomassa Tove Janssonin freskoja ja seinämaalauksia Helsingin taidemuseo HAMissa. Niiden äärellä muistui mieleen, että olen jo kauan halunnut tutustua lähemmin tämän monipuolisen taiteilijan elämään. Muumi-kirjat ovat tulleet yhä rakkaammiksi, kun olen lukenut niitä pojalleni, ja viime vuonna tutustuin Janssonin aikuisille suunnattuihin novelleihin Bulevardi-kokoelman myötä. Viime vuonna kävin myös katsomassa Svenska Teaternin Tove-näytelmän. Varsinkin se herätti kiinnostuksen tutustua taiteilijan elämään tarkemmin ja erityisesti siihen vähemmän tuntemaani puoleen: kuvataiteilija-Janssoniin. Taidehistorioitsija Tuula Karjalaisen kirjoittama Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta on siihen oivallinen keino. Vuonna 2013 julkaistu kirja on ensimmäinen suomalainen laajamittainen Jansson-elämäkerta. Sen juuri luettuani olikin mahtavaa vierailla tänään Tampereen Muumimuseossa, joka siirtyi viime vuonna uusiin tiloihin Tampere-taloon. Olipa huikean hieno ja elämyksellinen museo, jonka sydämenä loistaa Tove janssonin, Tuulikki Pietilän ja Pentti Eistolan yhdessä rakentama Muumitalo. Harmi vaan, ettei museossa saa kuvata.

Karjalaisen kirjan nimi Tee työtä ja rakasta tulee Tove Janssonin ex libriksen latinankielisestä tekstistä. Kuten Karjalainen kirjassa toteaa, teksti kuvastaa hyvin Toven elämää ja arvoja. Työ eli taiteen tekeminen oli Tovelle kaikki kaikessa ja tuli jopa ennen rakkautta. Oikeastaan voisi sanoa, että hänen suurin rakkautensa oli taide. Toisaalta maalausten ja kertomusten aiheet kumpusivat usein rakkaudesta eli perheenjäsenistä, ystävistä ja rakastetuista. Tove oli rakkaudessaan hyvin suvaitsevainen ja avosydäminen. Hän säilytti lämpimät ja mutkattomat välit myös entisiin rakastettuihin ja pystyi jatkamaan arvostavaa ystävyyttä, vaikka intohimo oli jo kaikonnut. Hän myös ystävystyi monen entisen heilansa uuden kumppanin kanssa.

Ymmärrettävistä syistä Karjalainen keskittyy kirjassaan paljon Janssonin kuvataiteeseen. Olikin kiinnostavaa tutustua tähän puoleen, joka niin usein jää Muumien varjoon. Erityisesti Janssonin ennen sotaa tekemät varhaisemmat työt yllättivät ja lumosivat, kuten Mystinen maisema (30-luku) ja Satu (1934). Vaikka Jansson yritti seurata kulloinkin vallalla olevia taidesuuntauksia, hänelle taiteen vapaus ja riippumattomuus oli tärkein arvo. Hän ei halunnut tehdä yhteiskunnallista tendenssitaidetta, vaan teki taidetta taiteen vuoksi, mistä häntä myös kritisoitiin. Piirroksissaan hän kuitenkin otti myös kantaa ja teki sen todella (uhka)rohkeasti ja oivaltavasti. Etenkin pasifismi oli hänelle tärkeä teema. Karjalainen painottaakin kirjassaan Toven sodanvastaisuutta ja sitä miten vahvasti sota-ajat vaikuttivat Toven persoonaan ja taiteeseen. Jotain hyvääkin sodasta sikisi, sillä Muumit kumpusivat Toven tarpeesta paeta lempeämpään mielikuvitusmaailmaan.

Muumeilla on tietysti merkittävä roolinsa myös tässä kirjassa, niistähän Toven kansainvälinenkin menestys kumpuaa. Karjalainen kuvaa kirjassa kiinnostavasti Toven viha-rakkaussuhdetta muumeihin. Varsinkin muumisarjakuvien tekeminen vuosien ajan sai Toven totaalisesti kyllästymään Muumilaakson asukkaisiin, jotka tulivat jo uniinkin. The Evening Newsin kanssa tehty seitsemänvuotinen sopimus kuulostaakin aikamoiselta savotalta: kuusi sarjakuvaa viikossa seitsemän vuoden ajan! Parin vuoden jälkeen Toveen iski lohduttomuus. Sarjakuvat imivät kaiken ajan ja energian eikä maalaamiselle jäänyt tilaa. Onneksi Tove ei kuitenkaan täysin hylännyt Muumi-hahmojaan. Minua yllätti tieto siitä miten nihkeästi suomenkielinen lukijakunta vastaanotti Muumit. Moni Muumi-kirjoista suomennettiin vasta monta vuotta alkuperäisen kirjan julkaisun jälkeen. Ilmeisesti tarvittiin kansainvälinen yleisö vakuuttamaan suomalaiset siitä, millainen aarre meillä Tovessa ja Muumeissa on.

Muumi-kirjat avautuivat tämän elämäkerran myötä uudella tavalla, kun ne peilautuvat ilmestymisaikansa henkeen ja Toven elämänvaiheisiin. Muumilaakson asukkaista melkein kaikki edustavat jotain henkilöä tai asiaa Toven elämässä. Myös muumitalo on representaatio Toven omista unelmista. Kirjan lukeneet tietävät mitä tarkoitan, kun sanon, etten enää voi suhtautua esimerkiksi Mymmeliin ja hattivatteihin samoin kuin ennen 😉 Muumi-kirjat olivat edistyksellisiä myös siinä, että ne eivät olleet selkeästi pelkästään lapsille tarkoitettuja. Se onkin niissä hienoa, että niistä voi nauttia kuka tahansa iästä riippumatta. Poikani lemppari on Muumipappa ja meri, jota elämäkerrassa pidetään enemmän aikuisten kirjana. Poika kuitenkin nautti jo 6-vuotiaana Muumipapan filosofisista mietteistä ja saariston haikeasta tunnelmasta.

Karjalainen kirjoittaa mukaansatempaavasti ja kirjansa kohdetta lämmöllä lähestyen. Hänellä on ollut käytössään Janssonin kirjeenvaihtoa ja kirjeiden kautta Tove tulee henkilönä lähemmäs lukijaa. Toven yksityiselämää raotetaan kirjassa melko paljon, mutta kunnioittavalla tavalla. Suhteet Sam Vanniin, Atos Wirtaseen, Vivica Bandleriin ja lopulta pitkä yhteinen taival Tuulikki Pietilän kanssa vaikuttivat kukin vahvasti Toven elämään ja taiteeseen. Myös Toven lapsuudenperhettä, etenkin Toven lähes symbioottista suhdetta rakkaaseen Ham-äitiin, kuvataan kirjassa kauniisti. Timo Nummisen tekemä ulkoasu ja taitto tekevät kirjasta kauniin myös katsella. Karjalaisen päätös kirjoittaa epäkronologisesti toimii pääosin hyvin, mutta välillä oli vaikea hahmottaa mihin kohtaan tapahtumat ja ihmiset aikajanalla sijoittuvat. Temaattinen jaottelu aiheutti myös jonkin verran toisteisuutta, mutta tylsistymisen hetkiä ei juurikaan tullut eteen. Tuntui kuin olisin ollut mukana suuressa seikkailussa, sen verran kiehtovaa elämää Tove Jansson eli. Onneksi kirja löytyy nyt omasta hyllystä, jotta siihen voi vielä myöhemmin palata.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 20 – Taiteilijaelämäkerta.

Helmet-musahaaste:
Helmet-musahaasteessa kuuntelin Tove Janssonin sanoittaman ja Erna Tauron säveltämän ihanan Höstvisan. Versio oli Von Hertzen Brothersin, jonka he esittivät Suomi Love -ohjelmassa vuonna 2016. Sijoitan biisin kohtaan 29 – Levy, jolla esiintyy vähintään kaksi saman perheen jäsentä. Musahaasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Tuula Karjalainen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta

Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta
Tammi 2013
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Jokken kirjanurkka
Kannesta kanteen
Kirjavinkit
Luettua elämää
Luetut, lukemattomat
Lumiomena
Nannan kirjakimara

helmethaaste taiteilijaelämäkerta Tammi Tove Jansson Tuula Karjalainen


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

    1. Mahtavaa Mai! Minä olin ajatellut lukea kirjaa pikkuhiljaa vähän kerrallaan, mutta olikin niin kiinnostava ja sujuvalukuinen, että liimauduin pitkiksi ajoiksi kirjan pariin. Ja minä kun en yleensä edes lue elämäkertoja!

  1. Olen kuullut paljon hyvää tästä. Voisi sopia hyvin esimerkiksi kesälomaluettavaksi Naistenviikkoa varten, nyt kun sain viime kerralla luettua Jennifer Worthin kolmannen ja viimeisen Hakekaa kätilö omaelämäkerran. Elämäkerrat ja muistelmat eivät ennen noita teoksia kiinnostaneet, niin olen nyt vähän avoimemmin mielin valmis tarttumaan tällaisiin teoksiin.

    1. Minäkään en ole pahemmin harrastanut elämäkertoja ja muistelmia, ja ehkä siksi olinkin niin positiivisesti yllättynyt tästä kirjasta. Vetävästi kirjoitettu kirja jo muutenkin ihailemastani taiteilijasta. Ei voi kuin tykätä 🙂 Tämä sopisikin loistavasti Naistenviikolle!

  2. Kiitos vinkistä, tämä voisi olla minunkin tärppini HELMET-haasteeseen. Uudessa museossa olen myös käynyt, puitteet ovat huikeat, mutta pohdituttaa se, kuinka he onnistuvat uudistumaan. Toki ulkomaalaisten turistien vetonaulana museo tulee toimimaan…

    Minua kyllä kiinnostaa Toven tuotannossa enemmän aikuisten proosa ja maalaukset kuin Muumit – johtuu ehkä juuri siitä, ettei niitä tullut paljoa luettua lapsena. 80-90-luvuilla syntyneille Muumi-fanitus on luontaisempaa, mutta siinäkin se tuotteistettu maailma saattoi olla maagisempaa kuin alkuperäisteokset.

    1. Minä olen syntynyt -79 ja jonkin verran Muumeja lukenut lapsena. Meillä on perheessä pari 90-luvulla syntynyttä ja heille Muumit ovat lähinnä tv:stä tuttuja. Omalle 8-vuotiaalle olen lukenut alkuperäisteoksia ja samalla itse ihastunut niihin uudelleen. Molemmat pidämme kirjoista kovasti ja löydämme niistä varmasti erilaisia asioita. Eilen aloitimme ensimmäisen muumikirjan, Muumit ja suuri tuhotulva, jota minäkään en ole aiemmin lukenut. Kiva, jos päätät lukea tämän elämäkerran haasteeseen. Suosittelen kyllä lämpimästi.

  3. Olen miettinyt, että haluaisin lukea kirjan Tovesta, jossa juuri tämän sodanvastaisuus tulisi esiin. Ilmeisesti sellainen on siis jo. Mahtavaa.

  4. Tämä on ollut minulla kaksi kertaa lainassa ja olen joutunut varausten vuoksi palauttamaan ennen kuin olen ennättänyt lukea. Pakko varmaan hankkia omaksi, että voi lukea juuri silloin, kun on sellainen olo.

  5. Kiva idea kyseiseen helmet lukuhaasteen kohtaan!

    Miksi museossa ei saa kuvata? Siellä olisi varmasti kiva vierailla. Muumit ovat ihania! Etenkin monipuolisuuden ja pohdiskelevuuden vuoksi.

    Pidin Janssonin kuvituksesta Hobitti -kirjassa! Muuten hänen tekemänsä kuvat (Muumien lisäksi) ovat minulle vieraita.

    1. Kuvauskielto liittyy tekijänoikeuksiin. Tampereen taidemuseo omistaa alkuperäiset työt, mutta eivät tekijänoikeuksia. Harvinaista nykyään tuollainen tiukka kuvauskielto museoissa. Näin kyllä useamman ottavan kuvia, joten ovin tiukkaan tuota ei valvottu. Sanottiin kyllä heti sisään astuessa, ettei saa kuvata.

      Suosittelen Karjalaisen kirjaa, jos haluat tutustua Janssoniin kuvataitelijana. Kirjasta löytyy paljon kuvia Toven maalauksista.

  6. Oi Muumit ja Tove! Rakastan yli kaiken sitä tyyliä, millä Jansson kirjoittaa! Multa olisi varmasti tämä kirja mennyt ihan ohi ilman sinun postaustasi – todellakin haluan tutustua kirjailijan elämään tarkemmin.

    1. Kiva että löysit tämän kirjan! Elämäkerrassa tosiaan tulee hienosti esille Toven kuvataiteilijuus, joka usein jää Muumien ja kirjojen varjoon. Tove kuitenkin itse halusi ennen kaikkea tehdä taidetta ja kärsi siitä ettei sille aina löytynyt aikaa. Opin paljon uutta tästä kirjasta!

  7. Luin tämän vuosi sitten (?) ennen kirjabloggaajien teatterikäyntiä Helsingissä. Olimme siis katsomassa Svenska teaternin Tove! -näytelmää. Sen pohjustukseksi kirja olikin oikein hyvä kertaus ja täydennys omiin tietoihin. Toven kuvataidenäyttelyjä olen nähnyt useita, ja HAMissa on käytävä välillä upeita freskoja katsomassa.

    Hieman tämä oli puiseva ja kuten sanoit, toisteisuuttakin on jonkin verran, mutta loistava elämäkerta kyllä.

    1. No siellä samaisessa näytännössähän minäkin 🙂 Olisi kyllä saanut näytelmästä enemmän irti, jos olisi ollut tämä tai joku muu elämäkertateos luettuna.

      HAMissa olin tosiaan pojan kanssa joululomalla ihastelemassa freskoja. Niitä on hauska käydä katsomassa lapsen kanssa, kun lapsi voi bongata teoksiin piilotettuja muumihahmoja.

      Pojan kanssa elellään parhaillaan jossain muumikuplassa. Meneillään ensimmäinen muumikirja Muumit ja suuri tuhotulva ja posti toi juuri tilaamamme kolme muumikirjaa: Taitatalvi, Taikurin hattu ja pojan suosikki Muumipappa ja meri, jonka ehdottomasti halusi omaan kokoelmaan ja aikoi lukea itse uudestaan 🙂

  8. Oiva esittely tästä kirjasta, jota en ole lukenut, mutta kun taannoin Ateneumissa oli Tove Janssonin näyttely niin yllätyin, miten poliittinen hän nuorena oli. Sarjakuvat oli tosiaan varsin rohkeita. Noin muutoin jäi tuosta näyttelystä mieleen kaitafilmikuva Tovesta, jossa hänellä on kukkaseppele päässä ja hän hymyilee tuttuun tapaansa. Sitä kuvaa mielelläni hellin.

    Tuo seitsemän vuoden urakka kuulostaa ihan järkyttävän raskaalta. Väkisinkin tulee mieleen myös, että mitä sen takia jäi maalaamatta ja kirjoittamatta.

    1. Minulta jäi silloin tuo Ateneumin näyttely jostain syystä näkemättä. Elämäkerrasta sain sellaisen kuvan, että Tove liikkui poliittisesti aktiivisissa piireissä, mutta itse olisi halunnut vain keskittyä taiteeseen. Nimenomaan taiteeseen taiteen vuoksi, ei poliittiseen tendenssitaiteeseen. Sodanvastaisuus oli kuitenkin sellainen asia, jota hän halusi tuoda julki ja esim. Garmissa julkaistut pilapiirrokset olivat tosiaan hyvin uskaliaita. Kirjassa kerrotaan ja näytetään miten niitä jouduttiin myös sensuroimaan kun olivat jo liiankin rohkeita.

      Tuo seitsemän vuoden sopimus kuulostaa todellakin hurjalta. Varmasti enemmän olisikin jäänyt kirjoittamatta ja maalaamatta jos Tove olisi jatkanut sen seitsemän vuotta. Ymmärtääkseni hän kuitenkin onnistui irrottautumaan sopimuksesta parin vuoden jälkeen ja veli Lars jatkoi muumisarjakuvien tekoa hänen puolestaan.

      Tuo kukkaseppelekuva on jotenkin ikoninen kuva Tovesta. Minullakin tulee se usein mieleen Tovea ajatellessa.

  9. Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta.
    Minä olen Tove Janssonin löytänyt vasta kypsemällä aikuisiällä ja nytkin pääasiassa äänikirjojen muodossa. En koskaan tullut lapsena lukeneeksi muumeja, enkä innostunut piirretyistä – varsinkaan, kun omat poikani lähinnä pelkäsivät niitä.
    Nyt kuopuksen kanssa olemme tutustuneet muumeihin äänikirjoina ja kummasti kiehtoviahan nuo ovat.
    Bulevardi on minulla osto/luku-listalla, mutta yllättäen sitä ei ole kirjakaupoista viime aikoina löytynyt laisinkaan (siis niistä muutamasta, joihin olen ehtinyt)

    1. Koskaan ei ole liian myöhäistä lukea muumeja 🙂
      Minä tosiaan löysin Janssonin uudestaan nyt aikuisiällä, kun aloin lukea muumeja pojalleni. Samalla heräsi kiinnostus Janssonin muuhun taiteeseen ja aikuisille suunnattuun kirjallisuuteen. Kesäkirja taitaa olla enemmän suunnattu aikuislukijoille, mutta luin sen myös pojan kanssa yhdessä ja molemmat pidimme siitä.

      Harmi, ettei Bulevardia löydy. Vastahan se viime vuonna julkaistiin. On tämä kirjakauppatouhu mennyt omituiseksi..

  10. Janssonissa on mahdottoman paljon kiinnostavia puolia ja ulottuvuuksia. Niin lahjakas ihminen!
    Karjalaisen kirjan olen lukenut muistaakseni työasioissa, joten en ole siitä blogannut, mutta mieleeni on jäänyt, että teos oli todella mielenkiintoinen ja miellyttävä luettava.
    Tampereen muumimuseo on todellakin ihana paikka, olin aikoinani todella yllättynyt ja vaikuttanut sen tunnelmasta.

    1. Totta, Jansson oli todellakin monilahjakkuus!
      Muumimuseo tosiaan yllätti tunnelmallaan. En ole siinä aiemmassa museossa käynyt, mutta viime vuonna Tampere-taloon muuttanut museo on tehty kyllä upeasti. Vähän olin epäileväinen, kun Tampere-talo itsessään on ollut jotenkin kolkko.

  11. Tämä minun on pitänyt lukea jo pitkään ja ajattelinkin sitä juuri tuohon samaan Helmet-haasteen kohtaan. Rakastan Janssonin kuvataidetta, kävin Ateneumissa olleessa näyttelyssä useamman kerran. Niin taitava! Ja Tuulikki Pietilän grafiikatkin, ai että. Jos et ole lukenut Janssonin ja Pietilän yhteisteosta Haru, eräs saari niin suosittelen. Sen jos saisi jostain omaksi! Ja ihana on myös Kesäkirja. Bulevardi on minulla lukematta, mutta sekin on korvantauslistalla.

    1. Minulta jäi taannoin tuo Ateneumin näyttely näkemättä, en kyllä muista miksi. Ehkä en silloin ollut vielä tässä Jansson-huumassa 🙂
      Tuo Haru, eräs saari kiinnostaa, selailin sitä juuri Muumimuseon lukukirjastossa.
      Kesäkirjan luin pojan kanssa pari kesää sitten. Molemmat pidimme siitä kovasti, vaikka taitaa olla enemmän aikuislukijoille suunnattu.

  12. Olen lukenut Boel Westinin kirjoittaman Jansson-elämäkerran, joka oli tuhti ja antoisa lukuelämys ja tietopankki. Tämä uudempi elämäkerta on puolestaan jäänyt lukematta, mutta Jansson kiehtoo minua aina vain – eiköhän tämänkin aika joskus tule. Ihastelen etenkin hänen monipuolisuuttaan taiteilijana, mikä lahjakkuus! Ja Muumitkin tekisi mieli lukea kaikki uudelleen, ehdottomasti.

    1. Katselin tuota Westinin kirjaa Muumimuseon kirjakaupassa. Se vaikutti jotenkin puisevammalta kuin Karjalaisen kirja, mutta on ehkä tietomäärältään kattavampi. Karjalainen viittaa kirjassaan Westiniin joitakin kertoja.
      Minulla on nyt menossa muumien uudelleenluku pojalle ja nautin niistä suunnattomasti. Muumikirjoissa on juurikin parasta se, että niistä voi nauttia sekä lapsi että aikuinen.

  13. Samaan aikaan kun luin tämän Tuulikki Karjalaisen kirjan, Ateneumissa oli laaja Tove Jansson -näyttely. Esillä oli paljon Toven töitä ja kuva ”muumitaiteilijasta” todellakin laajeni. Myös Karjalaisen teos on hyvin mielenkiintoinen tuodessaan tämän vähemmän tunnetun kuvataiteilija-Toven esiin. Mielenkiintoinen elämä, hieno taiteilija.

    1. Minua niin harmittaa kun tuo Ateneumin näyttely on jäänyt väliin. Jansson oli kyllä todella monipuolinen ja lahjakas taiteilija!

  14. Luin tämän elämäkerran viime keväänä ja kävin pian sen jälkeen HAMissa katsomassa Toven näyttelyä. Aika sopiva ajoitus! Bloggauksestani lunttasin vielä, että Ateneumissa olisi ollut tuolloin Tuulikki Pietilän näyttely, mikä olisi sopinut hyväksi jatkoksi, mutta se on harmittavasti jäänyt välistä. Joka tapauksessa Tee työtä ja rakasta kertoi minulle paljon uutta Tovesta, jonka elämästä en tiennyt paljoa ja erityisesti hänen taiteestaan, jonka laajuutta en osannut arvata. Se sai minut arvostamaan hänen työtään enemmän kuin aiemmin, tykästyin nimittäin hänen töihinsä, joita esiteltiin kirjan sivuilla hienosti.

    1. Minullakin jäi tuo Tuulikki Pietilän näyttely väliin. Muumimuseossa oli esillä hänen tekemiään muumikuvaelmia, ne olivat aivan mahtavia 🙂

  15. Olen lukenut Boel Westinin kirjoittaman Tove Jansson -elämäkerran ja tykkäsin siitä tosi paljon. Tämä sinun lukemasi kuulostaa hieman erilaiselta. Westinin kirjan lukemisesta alkaa olla jo sen verran aikaa, että ehkä Karjalaisen kirjan pystyisin jo lukemaan ilman, että koko ajan vertailisin sitä Westiniin. Tosi hienoa, että Tovesta on useampia elämäkertoja tarjolla.

    1. Westinin kirjaan viitataan tässä Karjalaisen kirjassakin. Sitä en ole lukenut, on ilmeisesti tietomäärällisesti vaikuttava. Karjalaisen kirja on ensimmäinen suomalaisen tekemä laajamittainen elämäkerta Tovesta. Tässäkin näkyy, että kiinnostus Janssonia kohtaan on suurempaa muualla kuin meillä. Minulle oli uutta, että Jansson oli niin supersuosittu esimerkiksi Englannissa ennen kuin suomenkielinen yleisö edes löysi hänet. Tarvittiin kansainvälinen suosio ennen kuin tuli arvostusta kotimaassa.

  16. Minulla on tämä kirja ja tämän bloggaus entistä enemmän vahvisti haluani lukea se viimein. Haluaisin tietää enemmän Tove Janssonin elämästä, vaikka vähän nolottaakin myöntää, että muumit ovat minulle tuttuja pääsääntöisesti vain sen 90-luvun animaation kautta.

    1. Kiva, että sinulta löytyy tämä kirja. Suosittelen lukemaan myös jonkun muumikirjan. Vaikka muumianimaatiot ovatkin hienoja, kirjoissa on kyllä ihan omanlaisensa tunnelma. Niitä on ihana lukea näin aikuisenakin ja parasta tietysti kun saa jakaa innostuksen lapsen kanssa 🙂

keyboard_arrow_up