menu Menu
Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö - Amy ja Isabelle
Käännöskirjallisuus, Strout Elizabeth, Tammi, Yhdysvallat 25/09/2020 2 kommenttia
Marisha Rasi-Koskinen: REC Edellinen Antti Holma: Kaikki elämästä(ni) Seuraava

Amysta tuntui kuin kattoa olisi kohotettu, kuin taivas olisi ollut korkeammalla kuin ennen, ja joskus – ellei auto ajanut ohi – hän nosti kättään ja heilautti sitä ilmassa. Hän oli iloinen Robertsonin siristelevistä, leikkisistä silmistä, ja hänen mielessään myllersivät asiat, jotka hän olisi halunnut sanoa Robertsonille mutta jotka hän oli unohtanut. Mutta välistä hän oli apeakin ikään kuin syvällä sisimmässä olisi jotain synkkää ja epävarmaa, ja joskus kun hän pysähtyi ylikulkusillalle tuijottamaan moottoritietä kiitäviä autoja, häntä painoi menetyksen tunne. Hän tajusi vain hämärästi, että se liittyi jotenkin äitiin. Mutta sitten hän kiirehti kotiin, koska halusi nähdä äidin jättämiä jälkiä tyhjässä kotitalossa, suihkun nokalla riippuvat sukkahousut tai talkkipurkin äidin lipastolla. Ne rauhoittivat häntä, niin kuin auton äänikin äidin kääntyessä soratielle. Kaikki oli hyvin. Äiti oli kotona.

Mutta silti hän oli pettynyt, kun äiti oli läsnä, kun hän näki äidin pienet huolestuneet silmät tämän tullessa sisään, kalpean käden joka työnteli hermostuneesti valahtaneesta nutturasta karanneita ruskeita suortuvia paikoilleen. Amyn oli vaikea yhdistää tuota naista siihen äitiin, jota hän oli juuri kaivannut. Koska hän tunsi syyllisyyttä, hän rohkaisi joskus mielensä ja oli liiankin kärkäs. ”Tuo pusero näyttää kivalta, äiti”, hän saattoi sanoa ja sitten sävähtää, kun äidin silmissä käväisi varovainen ilme. Se tosin häivähti niin nopeasti ettei Isabelle itse edes tiedostanut sitä. Oli menevä kuukausia ennen kuin Isabelle muistaisi tietoisuutensa rajalla häivähtäneet pienet varoittavat tuntemukset.

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö – Amy ja Isabelle

Elizabeth Stroutin esikoisromaani Pikkukaupungin tyttö (Amy and Isabelle) on julkaistu uutena painoksena ja viimein sain minäkin tämän luettua/kuunneltua. Ja voi hyvänen aika! Strout kirjoittaa vuonna 1998 julkaistussa esikoisteoksessaan nuoren tytön ja opettajan välisestä suhteesta hyvin samaan tapaan tai ehkä vieläkin suorasukaisemmin kuin Kate Elizabeth Russell tuoreessa esikoisessaan My Dark Vanessa. Tuo pienen kohunkin aikaan saanut teos on juuri julkaistu suomeksi nimellä Vanessa (suom. Sari Karhulahti, WSOY 2020). Stroutin romaanissa Amy Goodrow korkkiruuvikiharoineen herää orastavaan seksuaalisuuteensa matikanopettaja Robertsonin groomingin seurauksena. Runojakin Robertson lahjoittaa Amylle, kuten opettaja Jacob Strane Vanessalle. Jos Russellin romaania on mainostettu #metoo-ajan Lolitaksi, Stroutin esikoinen on sitten varmaan ollut edellä aikaansa. Pikkukaupungin tyttö sijoittuu 70-luvun yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin, jossa vapaan rakkauden ilosanoma, ufohavainnot ja juoruiluun taipuvainen pikkukaupunkisieluisuus törmäävät tymäkkänä keitoksena. Siellä Shirley Fallsissa yksinhuoltajaäiti Isabelle Goodrow yrittää ymmärtää päivittäin vieraammaksi muuttuvaa tytärtään ja samalla peitellä omia salaisuuksiaan.

Ja minähän tiesin jo nuo salaisuudet, tunsin Isabellen ja Amyn tarinan, vaikken ollut tätä kirjaa ennen lukenut! Nimittäin uusimmassa romaanissaan Olive, Again Strout törmäyttää kaksi kirjojensa vahvan haurasta naista, Olive Kitteridgen ja Isabelle Goodrown. Nämä kaksi äitiytensä kanssa kipuillutta naista löytävät toisensa elon ehtoopuolella ja jakavat tärkeitä oivalluksia ja inkontinenssisuojia palvelutalon nukkavierussa todellisuudessa. Luin nuo romaanin loppuosasta löytyvät kohtaamiset nyt tuoreeltaan uudelleen ja siellähän oli tosiaan tiivistettynä Isabellen ja Amyn tarina ja myös paljastuksia heidän elämästään tuosta kohtalokkaasta kesästä eteenpäin. Jätän löytämisen riemun lukijoille, enkä paljasta sen enempää. Olive, Again julkaistaan Kristiina Rikmanin suomennoksena nimellä Olive, taas vuoden 2021 keväällä.

Stroutin tyyli on tunnistettava jo esikoisessa, vaikkakin vähän maalailevampana kuin sittemmin napakoituneessa ilmaisussa. Pikkukaupunkilaisten sielunelämä avautuu piinallisen paljaana, aivan omanlaisensa mustan huumorin sävyttämänä. Tehtaan konttorin pomon sihteerinä työskentelevä Isabelle yrittää ilmentää olevansa muita konttorin naisia vähän ylempänä, olisihan hänestä tullut opettaja, jos ei Amy olisi syntynyt ja äiti kuollut kesken opintojen. Rouva Bovaryn lukeminen muiden nähden tuottaa hänelle kuitenkin vain liikanimen Rouva Ovary. Myös muiden Shirley Fallsin asukkaiden haaveita, huolia ja haureuksia käsitellään värikkäästi helteestä haisevan joen löyhkätessä taustalla.

Äänikirjan lukee ihana Erja Manto, jonka ääni ja lukutapa sopivat tähän teokseen kuin nuttura Isabelle Goodrown huoliteltuun mutta takakireään olemukseen. Kuuntelen usein vastahakoisesti kotimaisia äänikirjoja, mutta Mantoa on aina ilo kuunnella. Aiemmin olen nauttinut Stroutini muutenkin englanniksi, mutta ihan hyvin tämä svengasi suomeksikin. Suomennos on Marja Haapion, sitä en tiedä onko suomennosta tarkistettu tuosta vuoden 2001 ensijulkaisusta. Silloin julkaisijana oli Otava, nyt kirja pääsi mukaan Tammen Keltaiseen kirjastoon, jossa Stroutin kolme muutakin romaania on julkaistu. Strout-faneille vielä vinkkinä, että Sofi Oksanen haastattelee Stroutia Helsingin Kirjamessujen verkkotapahtumassa lauantaina 24.10. klo 12.

Elizabeth Strout:
Pikkukaupungin tyttö – Amy ja Isabelle
Amy and Isabelle (1998),
suom. Marja Haapio
Tammi 2020
Äänikirjan lukija: Erja Manto
Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Kirjasähkökäyrä
Kirsin kirjanurkka
Kulttuuri kukoistaa
Nannan kirjakimara

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Elizabeth Strout


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Russelin Vanessa on kiihkeä,huikea, värisyttävä teos! Olen ehtinyt lukea muut Stroutit, mutta tämä tuli minulle aika myöhään ja kirjapinot huojuvat. Jätin tämän Stroutin nyt tarkoituksella odottamaan hellempien kirjojen himoa, sillä Vanessa ja Tulkki vievät minut toiseen maailmaan. Ehkä jouluviikkoina sitten. Toivon sanoistasi huolimatta, että esikoisessa ei ole kovin paljoa maalailua, sillä en oikein jaksa sellaista ellei se tule Owensin kirjasta Suon villi laulu!

    1. Kirjoitinkohan jotenkin epäselvästi. Tämä on siis nimenomaan samaa maailmaa kuin Vanessa, hyväksikäyttösuhde teinitytön ja vanhemman opettajan välillä. Ei tämä mikään hellä kirja ole, vaikka Strout osaa myös ironisen huumorin. Vai tarkoitiko, ettet enää halua samaa maailmaa kuin Vanessassa? Joka tapauksessa uskon, että pidät myös tästä Stroutista, kun sopiva hetki lukemiselle koittaa.

      Itse en niin innostunut tuosta Owensin kirjasta, mutta toki siinä oli upeaa luontokuvausta. Myös Strout kuvaa luontoa tässä romaanissa erityisen vahvasti, tosin nyt ollaan vähän erilaisissa maisemissa kuin marskimaalla. Erityisesti vuodenaikojen vaihtelut aistii tässä kirjassa vahvasti. Pääosassa on kuitenkin ihmisluonto ja sen kuvaamisessa Strout on omimmillaan.

keyboard_arrow_up