menu Menu
Édouard Louis: Ei enää Eddy
Käännöskirjallisuus, Louis Édouard, Ranska, Tammi 18/09/2019 0 kommenttia
Fred Björksten: Poika ja Tyttö ja Poika Washingtonissa Edellinen Yuval Noah Harari: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia | Kansallisteatteri: Sapiens Seuraava

He palasivat. He arvostivat paikan syrjäisyyttä, sieltä he löytäisivät minut vuorenvarmasti eikä heidän tarvinnut pelätä, että välituntivalvoja yllättäisi heidät. He odottivat minua siellä joka päivä. Joka päivä minä palasin, ikään kuin meillä olisi ollut tapaaminen, sanaton sopimus. En mennyt sinne uhmatakseni heitä. Rohkeus tai mikään urheus ei ajanut minua siihen käytävään, jonka valkoinen seinämaali hilseili, jossa haisi sairaaloiden ja kunnantalojen teollinen puhdistusaine.
Minua ajoi vain ajatus: täällä kukaan ei näe meitä, kukaan ei saa tietää. Muualla, pihalla, muiden nähden, hakatuksi tulemista piti välttää, välttää se, että muut lapset olisivat nähneet minut hakkaamisen kohteena. Koska silloin he olisivat saaneet vahvistuksen epäilyilleen: Belleguele on homo, koska sitä hakataan (tai toisin päin, miten vain). Halusin antaa vaikutelman, että olin onnellinen pieni poika. Minusta tuli hiljaisuuden paras liittolainen ja tietyllä tavalla väkivallan rikostoveri (ja vielä vuosia myöhemmin minua mietityttää sanan rikostoveruus merkitys, se missä menevät rajat rikostoveruuden ja toisaalta aktiivisen osallistumisen, viattomuuden, huolettomuuden ja pelon välillä).
Istuin käytävässä ja kuulin heidän tulonsa, niin kuin ne koirat jotka – kuten äiti kertoi, liekö totta – tunnistavat isännän askelet tuhansien askelten joukosta, ihmiselle täysin käsittämättömien välimatkojen päästä.

Édouard Louis: Ei enää Eddy

Tammen Keltainen kirjasto täyttää tänä vuonna 65 vuotta ja sarjan 500. kirja on juuri julkaistu. Ranskalaisen Édouard Louis’n omaelämäkerrallinen romaani Ei enää Eddy julkaistiin alunperin Ranskassa vuonna 2014 ja se on käännetty jo yli 20 kielelle. Nyt onneksi siis myös suomeksi. Louis on julkaissut esikoisen jälkeen jo kaksi muutakin omaelämäkerrallista romaania, joissa hän jatkaa tämän romaanin keskeisten teemojen käsittelyä: eriarvoisuutta, väkivaltaa, köyhyyttä, rasismia ja homofobiaa ranskalaisessa yhteiskunnassa ja omassa perheessään.

Édouard Louis on syntymänimeltään Eddy Bellegueule, kuten romaaninsa päähenkilö. Nimi tuntuu tässä tapauksessa olevan kuin enne, sillä Bellegueule (Söpöliini, Pretty face) käyttäytyy lapsesta asti tietyin maneerein, jotka nostavat hänet muiden lasten ja jopa oman perheen silmissä epäilyksen alaiseksi ja kiusaamisen kohteeksi. Eddyn kasvuympäristö on ahtaan heteronormatiivinen ja korostetun maskuliininen. Pahinta mitä poika voi tehdä, on tunnustaa olevansa homo. Siksi Eddy yrittää mukautua ja pakottaa itsensä tykkäämään tytöistä ja jalkapallosta, vaikka mieluiten hän pukeutuisi hameeseen ja haaveilisi pojista. Siksi hän myös odottaa hakkaajiaan syrjäisessä käytävässä, tärkeintä on ettei kukaan saa tietää.

Louis kirjoittaa suoraan ja säälimättä itseensä kohdistuvasta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta sekä omasta suvustaan, jossa puhutaan karkeasti, juodaan paljon viinaa, syödään hiljaa tv:n ääressä ja lähetetään lapset ostamaan ruokaa velaksi. Eddyn äiti haluaisi töihin, mutta isän mielestä se on alentavaa – mies ei ole mies, jos ei tuo perheelle leipää pöytään. Isä joutuu kuitenkin työttömäksi, kun selkäkivut tekevät raskaan tehdastyön mahdottomaksi. Hetken aikaa äiti on töissä vanhusten pesijänä, mutta isä pistää sille stopin – onhan tosi noloa, että vaimo ansaitsee enemmän kuin miehensä. Perheen on siis elettävä pelkällä tuella.

Eddylle ainoa keino selvitä on unelmoida paosta. Koska kukaan suvusta ei juurikaan ole kuluttanut koulunpenkkejä, tuntuu lähes mahdottomalta, että Eddy voisi tehdä irtioton ja lähteä opiskelemaan. Eddy kuitenkin näkee siinä mahdollisuutensa ja panostaa kouluun ja parempaan tulevaisuuteen. Hän saa voimia myös teatterista ja jopa hänen entiset kiusaajansa hurraavat hänen lavapresenssilleen. Hänelle tarjoutuu mahdollisuus pyrkiä isommassa kaupungissa sijaitsevaan teatteripainotteiseen lukioon. Isä kieltäytyy viime metreille asti viemästä poikaa junalle, mutta suostuu sittenkin. Ehkä hän on salaa ylpeä pojastaan, jolla on älliä enemmän kuin muulla perheellä yhteensä. Kovia kokeneelle pojalle koittaa uusi elämä, mahdollisuus karistaa vanha Eddy hartioiltaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Omista nahoistaan on vaikea irtaantua, mutta ehkä uudessa ympäristössä voi helpommin olla se kuka on.

Ei enää Eddy on vahva pienoisromaani, jonka kerronta on samaan aikaan ytimekästä ja rönsyilevää. Tarinointi kulkee miellejohteesta toiseen menettämättä kuitenkaan fokustaan. Louis maalaa vastenmielisen kuvan kasvuympäristöstään ja sukulaisistaan, muttei säästele itseäänkään. Tämä romaani on vahvasti ihmisyyden ytimessä, osoittaen miten kuluttavaa on jatkuva kamppailu tulla hyväksytyksi ja kuulua joukkoon, kun ei vain mahdu enemmistön rakentamaan muottiin. Hieno valinta Keltaisen kirjaston 500. kirjaksi!

Édouard Louis: Ei enää Eddy
En finir avec Eddy Bellegueule (2014),
suom. Lotta Toivanen
Tammi 2019
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirja vieköön!
Tekstiluola

Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaaste

#elämäkertakaikkiaan autofiktio Édouard Louis Ei enää Eddy Keltainen kirjasto Ranska Tammi


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up