Yksi Jackin lause oli jäänyt kaihertamaan hänen mieltään, sillä ei ollut Jackin tapaista puhua niin kiihkeästi mistään. Oli outoa että Jack oli sanonut olleensa alussa valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen kotiin. Hän ei ollut sanonut mitään sellaista kirjeissään. Eilisille tuli mieleen, että Jack ei ehkä ollut kertonut kenellekään, ei edes veljilleen, miltä hänestä tuntui, ja Eilis mietti miten yksinäistä se on mahtanut olla. Ehkä kaikki kolme veljestä olivat käyneet läpi samat tunteet, hän ajatteli, ja ehkä he olivat auttaneet toisiaan vaistotessaan toista kalvavan koti-ikävän. Jos hänelle kävisi niin, hän tajusi, hän olisi yksin, joten hän toivoi olevansa valmis kaikkeen mitä hänelle saattaisi tapahtua, miltä hänestä saattaisi tuntua sitten kun hän pääsisi perille Brooklyniin.

Luin hiljattain Colm Tóibínin romaanin Nora Webster ja sen vähäeleisen vaikuttava kerronta sai tutustumaan kirjailijan tuotantoon tarkemmin. Kirjastosta tarttui mukaan novellikokoelma Äitejä ja poikia ja kirjakaupasta romaani Brooklyn, josta Tóibín on saanut Costa-palkinnon vuonna 2009. Nämä kolme teosta ovat toistaiseksi ainoat Tóibinilta suomennetut teokset ja kuuluvat Tammen Keltaisen kirjaston valikoimaan. Kirjojen takakansissa on suuri kuva kirjailijasta. Tuijotan Colm Tóibínin kulmikkaita kasvoja, tuuheita kulmakarvoja ja pakenevaa hiusrajaa, enkä voi olla ajattelematta, miten tällainen karski mies osaa niin tarkkanäköisesti ja hienovaraisesti kuvata naisen sielunelämää. Nora Websterissä päähenkilö on keski-ikäinen leskinainen, Brooklynissa nuori nainen aikuisuuden kynnyksellä ja novellikokoelmassa Äitejä ja poikia ruoditaan eri-ikäisten äitien suhdetta lapsiinsa. Kirveellä veistetyn ulkokuoren alla taitaa piillä herkkä sielu.

Brooklyn kertoo nuoresta Eilis Laceysta, joka asuu leskiäitinsä ja isosiskonsa Rosen kanssa irlantilaisessa Enniscorthyn pikkukaupungissa 1950-luvulla. Eilisin kolme veljeä ovat jo muuttaneet työn perässä Birminghamiin, sillä työt ovat Irlannissa kiven alla. Kirjanpitoa opiskellut tunnollinen ja tarkka Eilis onnistuu saamaan töitä kaupasta, mutta vain yhtenä päivänä viikossa. Sisko Rose tutustuu New Yorkista lomalla olevaan isä Floodiin, joka tarjoutuu järjestämään Eilisille työpaikan Brooklynista. Eilis kokee velvollisuudekseen tarttua annettuun tilaisuuteen, vaikka mielummin jäisi tuttuihin kotiympyröihin huolehtimaan äidistään. Viimeiseen asti Eilis toivoo, että hänen sijastaan maailmalle lähtisikin sisko Rose.

Viikon kestävä merimatka laivalla Atlantin yli on koettelemus jo sinänsä. Kolmannessa luokassa matkustava Eilis potee rajua matkapahoinvointia pienessä hytissään ja kaiken lisäksi naapurihytin matkustajat ovat lukinneet yhteisen kylpyhuoneen oven saadakseen sairastaa rauhassa. Luin kirjaa junassa menomatkalla Lappiin ja Eilisin koettelemukset palasivat elävinä mieleen myös paluumatkalla, kun jännityksellä odotimme iskeekö mökkiseuralaisiamme piinannut oksennustauti myös meihin. Onneksi selvisimme matkasta hyvissä voimissa, eikä tarvinnut eläytyä liian läheisesti Eilisin matkan haasteisiin.

Matkasta selvittyään Eilis asettuu Brooklyniin ja aloittaa työt myyjättärenä tavaratalossa. Hän asuu vuokralaisena tiukkaa kuria pitävän rouva Kehoen talossa, jossa asuu myös muita irlantilaisia nuoria naimattomia naisia. Eilis potee aluksi kovaa koti-ikävää ja tuntee itsensä vieraaksi uudessa ympäristössä. Lääkkeeksi yksinäisyyteen isä Flood järjestää hänet iltakurssille opiskelemaan kirjanpitoa ja houkuttelee mukaan kirkon järjestämiin tanssiaisiin. Siellä hän tapaa italialaistaustaisen Tonyn, jonka kanssa suhde kehittyy vähitellen vakavampaan suuntaan. Juuri kun Eilisin elämä Brooklynissa alkaa olla kohdillaan, kotoa Irlannista saapuu suruviesti, joka saa Eilisin palaamaan Irlantiin. Kaukaa kotoa käsin Brooklynissa eletty elämä alkaa tuntua kuin unelta tai siltä kuin eläisi rinnakkain kahta elämää. Lopulta Eilis joutuu tekemään mahdottomalta tuntuvan valinnan kahden erilaisen elämän välillä.

Brooklynin vahvuus on konstailemattomassa, vähän vanhanaikaiseltakin tuntuvassa kerronnassa. Tóibín ei kikkaile aikarakenteella tai pimittämällä lukijalta tietoa, vaan kertoo suoraviivaisesti nuoren naisen kasvutarinan. Hänen lauseidensa voima piilee niihin kätketyissä emotionaalisissa jännitteissä. Tärkeää ei ole vain se mitä sanotaan, vaan myös se mitä jätetään sanomatta.

Vertasin jo Nora Websterin kohdalla Tóibínia amerikkalaiskirjailija Kent Harufiin. Edelleen näen yhtäläisyyksiä miesten välillä. Haruf sijoitti kaikki romaaninsa kuvitteelliseen Holtin pikkukaupunkiin, joka muistutti läheisesti hänen kotimaisemiaan Coloradossa. Tóibín taas on sijoittanut suurimman osan teoksistaan omaan synnyinkaupunkiinsa Enniscorthyyn ja monilla hänen kirjojensa henkilöillä ja tapahtumilla on juurensa ja innoittajansa tuossa paikassa. On myös hauskaa huomata tuttujen henkilöiden vierailevan toistensa tarinoissa. Nora Websterissä omat surunvalittelunsa ja terveiset tyttäreltä ja vävyltä Brooklynista toi Noran kotiovelle Eilisin äiti rouva Lacey. Eilisin veli Jack myös ostaa Webstereiden kesäpaikan Cushissa.  Brooklynissa taas mainittiin ohimennen Nora ja Maurice Webster, joka tuolloin oli vielä elossa.

Helmet-lukuhaasteessa kuittaan kirjalla kohdan 38 – Kirjassa mennään naimisiin.

Colm Tóibín: Brooklyn
Brooklyn (2009), suom. Kaijamari Sivill.
Tammi 2011
Omasta hyllystä

Pisin hiljaisuus seurasi nyt. Nancy turvautui johonkin, jota ei ollut harrastanut vuosikausiin. Hän oli tehnyt niin aikoinaan kun äiti oli ärsyttänyt häntä, kun oli ollut ensimmäisessä työpaikassaan, ja hän oli tehnyt niin Georgelle mutta ei kylläkään parin ensimmäisen avioliittovuoden jälkeen. Hän kirjoitti sormellaan hameenhelmaan sanan VITTU, hitaasti ja vaivihkaisesti, mutta määrätietoisesti. Ja sitten hän kirjoitti sen uudestaan. Ja loppuun päästyään hän kirjoitti muita sanoja, sanoja joita ei eläissään ollut lausunut ääneen. Hän piti katseensa vakaasti pankinjohtajassa samalla kun edelleen kirjoitteli näkymättömiä sanoja sormellaan.

Novellikokoelmassa Äitejä ja poikia Colm Tóibín jatkaa tyylilleen uskollisena vähäeleistä ja pidättyväistä, mutta emotionaalisesti äärimmilleen ladattua kerrontaa. Kokoelmassa on yhdeksän novellia, jotka kaikki jollain tapaa kuvaavat äitien ja poikien välisiä suhteita. Näkökulma on joko äidin tai pojan. Novellikokoelman sivuilta löysin ilokseni lisää tuttuja henkilöitä. Novellissa Pelin henki leskeksi jäänyt Nancy Sheridan perustaa kalaperunakioskin ja viinakaupan selvitäkseen miehensä Georgen  jättämistä veloista ja turvatakseen lapsilleen tulevaisuuden. Kyseessä taitaa olla sama Eilisin ystävätär Nancy, joka Brooklynissa tapasi Georgensa. Novellissa mainitaan myös Eilisin irlantilainen mielitietty Jim Farrell, joka tässä novellissa on pankin johtokunnassa. Nämä yhteydet olisivat varmasti jääneet huomaamatta ellen olisi lukenut kaikkia kolmea kirjaa niin pienen ajan sisällä.

Kaikissa novelleissa äitien ja poikien suhteet ovat jollain tapaa epätasapainossa, nyrjähtäneitäkin. Oli kyseessä taparikollinen tai hyväksikäytöstä kiinni jäänyt pappi, kaikilla heillä on äiti. Ja joskus äidistä tai lapsesta on myös päästettävä irti ja seistävä omilla jaloillaan. Avausnovellissa Järkimies ammattirikollinen poika joutuu ojentamaan juopottelevaa ja lavertelevaa äitiään, joka kehuskelee pubeissa poikansa suojelevan häntä uhkailijoilta. Lyhyehkössä novellissa Laulu muusikkopoika näkee yllättäen yli 20 vuotta sitten hänet hylänneen laulajaäitinsä pubissa. Salaten ystäviltään tuntevansa laulajan, poika kuuntelee äitinsä laulavan koskettavimman laulunsa, mutta ei ota tähän kontaktia. Musiikki on vahvasti läsnä myös novellissa Famous blue raincoat, jossa poika löytää äitinsä nuorena tekemän levytyksen Leonard Cohenin kappaleesta ja haluaa soittaa sen äidille, vaikka se nostaa tälle pintaan kipeitä muistoja tämän edesmenneestä sisaresta.

Erityisen voimakas on novelli Pappi suvussa, jossa vanhalle äidille selviää, että katolisena pappina toimiva poika on jäänyt kiinni poikien hyväksikäytöstä. Äiti saa tietää asiasta viimeisenä, mutta kohtaa asian pystypäin eikä aio muuttaa rutiinejaan, vaikka tietääkin että pikkukaupungissa kaikkien katseet kohdistuvat nyt häneen. Hän toivoo ystävänsä jakavan sanaa, että hänet tuntevat ottaisivat asian puheeksi eivätkä pelkäisi mainita asiaa. Ankara katolisuus ja sen ikävät lieveilmiöt ovat läsnä myös muissa novelleissa. Järkimiehen taparikollinenkin oli todistanut pedofiilipappien toimia katolisten veljien ylläpitämässä laitoksessa.

Avoimesti homoseksuaali Tóibín on kirjoittanut suomentamattomissa teoksissaan paljon myös homoseksuaalisuudesta. Näissä novelleissa teema oli suorimmin esillä novellissa Kolme ystävää, jossa poika lähtee äitinsä hautajaisista kavereiden kanssa rannalle reiveihin. Surunmurtama poika etsii lohtua huumeista ja homoeroottisesta kokeilusta ystävänsä kanssa. Myös kokoelman pisimmässä novellissa Pitkä talvi on homoeroottinen juonne, joka jää kuitenkin sivuosaan. Novelli sijoittuu muista poiketen espanjalaiseen syrjäkylään. Miquelin pikkuveli lähtee armeijaan ja veljen lähdön jättämässä tyhjiössä Miquel havahtuu vähitellen siihen, ettei äidillä ole kaikki hyvin. Äidin alkoholismi tuntuu pahenevan ja eräänä lumituiskuisena päivänä äiti katoaa. Lumimyrsky vaikeuttaa etsintöjä vuoristoisella seudulla ja toivo äidin löytymisestä elävänä alkaa hiipua. Miquelin elämä mullistuu lopullisesti, kun isä tuo kotiin orvon Manolon huolehtimaan taloustöistä. Manolo tuo hänelle lohtua, kun he kauhulla odottavat hetkeä kun korppikotkat laskeutuvat haaskalle.

Tóibínin novelleja oli ilo lukea. Jään odottamaan mielenkiinnolla Tóibínin tulevia teoksia ja toivon, että niitä vielä suomennetaan lisää. Erityiset kehut lähtee kääntäjä Kaijamari Sivillille, joka on ansiokkaasti suomentanut kaikki nämä kolme Tóibínin teosta. Helmet-lukuhaasteessa kuittaankin kirjalla kohdan 23 – Käännöskirja.

Colm Tóibín: Äitejä ja poikia
Mothers and Sons (2006), suom. Kaijamari Sivill.
Tammi 2013
Kirjastolaina

#novellihaaste: 9 novellia

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

8 Kommenttia

  1. Mai Laakso says:

    15/03/17 @ 17:51 

    Äitejä ja poikia on lukulistalla, muut olen lukenut. Toibin on todella taiturimainen naisten kuvaaja. Olen ihaillut hänen havaintojaan naisista.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      17/03/17 @ 15:07 

      Tóibín on kyllä omaa luokkaansa, eikä pelkästään naisten vaan ihmisten tulkitsijana. Äitejä ja poikia on siitä myös upea osoitus. Kannattaa ihmeessä lukea!

      Vastaa
  2. Leena Lumi says:

    15/03/17 @ 20:11 

    Äitejä ja poikia kuuluu elämäni kolmen parhaimman novellikokoelman joukkoon. Koskettavin oli Laulu, mutta Pitkän talven olisin suonut vain jatkuvan…

    Tóibín on yllättäjien sukua, sillä Nora Webster oli lukuvuoteni 2016 paras suomennettu teos.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      17/03/17 @ 15:10 

      Leena, nuo kaksi novellia nousevat minunkin listallani kärkikaartiin. Pidin myös kovasti novellista Pelin henki, joka muistutti eniten tunnelmaltaan ja tarinaltaan Brooklynia ja Nora Websteriä.

      Vastaa
  3. Katja / Lumiomena says:

    17/03/17 @ 08:16 

    Tóibín on vähäeleisyydessään taitava kertoja. Ihastuin jo Brooklyniin, mutta Äitejä ja poikia vei sydämeni. Viime kesänä luin Nora Websteriä Irlannissa ja matkasin osin samaa junarataa, jolla Norakin reissasti Dubliin. Ostin Irlannista yhden kääntämättömän Tóibínin teoksen, joka voisi olla hyvää luettavaa nyt kevätaikaan.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      17/03/17 @ 15:12 

      Oi, Nora Webster on varmasti ollut hieno lukukokemus niissä maisemissa. Haluaisin kovasti käydä Irlannissa, kaikki sitä niin kehuvat ja kirjallisuudenkin perusteella vaikuttaa kiehtovalta. Jostain syystä se on jäänyt vielä muiden matkakohteiden jalkoihin.

      Vastaa
  4. Tuijata says:

    18/03/17 @ 09:16 

    Tóibínin proosasta tihkuu jonkinlaista arjen taikaa. Ote ihmisiin on vain niin vangitseva. Olipa ilo lukea kirjakokemuksistasi!

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      18/03/17 @ 12:28 

      Arjen taikaa tosiaan! Samanlainen maaginen ote on mainitsemallani Kent Harufilla. Kannattaa tutustua, jos et ole vielä häneen törmännyt.

      Vastaa

Jätä vastaus.