menu Menu
Orhan Pamuk: Punatukkainen nainen
Käännöskirjallisuus, Pamuk Orhan, Tammi, Turkki 08/06/2019 2 kommenttia
Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt Edellinen Karina Sainz Borgo: La hija de la española Seuraava

Kahvilan pöydässä minusta tuntui, etten voisi hevillä panna hanttiin mestarilleni. Vastuu veden löytämisestä ja työpanoksemme kaikkineen olivat sitoneet minut mestariin ja kaivoon. Voisin panna hänelle vastaan vain jos päättäisin ottaa lopputilin, lopettaisin työt ja palaisin kotiin. Se taas tarkoittaisi, että olisin pelkuri ja luopuisin veden etsinnästä. Kuin mikäkin jänishousu, joka tiukan paikan tullen hylkää aatteensa.

Raki nousi päähän. Kun kapusin paluumatkalla mäkeä ylös, tuntui kuin kaikki tähdet olisivat ajatuksia, hetkiä, tiedonjyväsiä ja muistoja mielessäni. Niitä kaikkia ei pystynyt samanaikaisesti ajattelemaan, mutta näkemään ne pystyi. Jotenkin samalla tavalla kuin ajattelemani sanat eivät pysyneet haaveideni perässä. Sanat eivät kerta kaikkiaan pysyneet tunteideni perässä ja jäivät siksi vaillinaisiksi.

Orhan Pamuk: Punatukkainen nainen

Olen tutustunut nobelisti Orhan Pamukin tuotantoon sekä alusta (Valkoinen linna) että lopusta (Kummallinen mieleni) ja nyt oli vuorossa tämä uusin suomennettu romaani Punatukkainen nainen. Kaikki tuolta varhaisen ja tuoreimman tuotannon väliltä on vielä lukematta. Mitä helmiä siellä vielä odottaakaan! Punatukkainen nainen on loistavan tarinankertojan taidonnäyte ja niin nautittavaa kirjallisuutta, että hotkaisin tarinan kahdessa illassa.

Isänsä hylkäämä Cem löytää itselleen uuden isähahmon mestari Mahmutista, jonka oppipoikana hän kaivaa kaivoa yhden kesän ajan Istanbulin lähettyvillä Öngörenissä. Työ on raskasta eikä vettä meinaa löytyä, mutta Mahmutin luottamus ja opettavainen tarinointi tekee Cemiin vaikutuksen. Öngöreniin ilmestyy myös teatteriseurueen teltta ja sen mukana Punatukkainen nainen, joka saa nuoren Cemin rakkaudesta sekaisin. Kohtalokas tapahtumaketju muuttaa Cemin elämän suunnan arvaamattomilla tavoilla.

Cem unelmoi kirjailijuudesta, mutta käänteentekevä kesä saa hänet lopulta opiskelemaan geologiaa. Hän menestyy insinöörinä ja menee naimisiin rakastamansa naisen kanssa, mutta lapsia heille ei suoda. Heillä on vaimon kanssa erikoinen harrastus, joka juontaa juurensa Cemin kesään Mahmutin opissa: he tutkivat innokkaasti lännen ja idän myyttejä isistä ja pojista. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti kreikkalainen taru Oidipuksesta ja iranilaisen Kuninkaiden kirjan taru Rostamista ja Sohrabista, joista jälkimmäisen mukaan he ovat nimenneet myös yhteisen rakennusyrityksensä. Kun yritykselle tarjoutuu bisnesmahdollisuuksia Cemin nuoruuden näyttämöllä Öngörenissä, kohtalon kylmät sormet kiristävät otettaan.

Pamuk on armoitettu tarinankertoja, joka osaa kietoa lukijan ensimmäisistä sivuista lähtien luomansa maailman taikapiiriin ja pitää langat hyppysissään viimeisille sivuille saakka. Puolen välin paikkeilla tarina hieman nikottelee, mutta loppua kohden sillekin jankkaukselle löytyy syynsä. Loppuun on nimittäin varattu käänne, joka loksauttaa palaset nautinnollisesti odottamattomille paikoille. Pamuk osaa kietoa idän ja lännen perinteet, nykypäivän menon ja vanhat myytit kiehtovaksi kokonaisuudeksi. Turkin poliittiset jännitteet on verhottu sadunomaisen tarinan muotoon ja samalla puidaan ikiaikaisia ja yleisinhimillisiä teemoja: syyllisyyttä, häpeää, anteeksiantoa, ihmisten välisiä suhteita, ihmisen mahdollisuutta vaikuttaa oman elämänsä kulkuun. Punatukkainen nainen on mestarin taidonnäyte!

Orhan Pamuk: Punatukkainen nainen
Kırmızı Saçlı Kadın (2016),
suom. Tuula Kojo
Tammi 2019
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirja vieköön!
Kulttuuri kukoistaa
Lumiomena
Mummo matkalla
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Istanbul Keltainen kirjasto Orhan Pamuk Punatukkainen nainen Tammi Turkki


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Herkkää, koskettavaa ja ikiaikaista. Pamuk tuottaa tekstiä, jota voi nimittää Kaunokirjallisuudeksi isolla K:lla. Lukijalle jää nauttijan osa:)

  2. Vinkki: turkkilainen kirjekaverini suositteli minulle joskus Pamukilta luettavaksi “Istanbulin” ja “Viattomuuden museon”.

keyboard_arrow_up