menu Menu
Pikaluotsaus: Kolme ranskalaista romaania kolmella kielellä
Benzine Rachid, Faber & Faber, Käännöskirjallisuus, Points, Ranska, Sagan Françoise, Slimani Leïla, Tammi, Ulkomainen kaunokirjallisuus 23/06/2019 0 kommenttia
Hassan Blasim: Allah99 Edellinen Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt Seuraava

Kävimme pienellä reissulla Ranskan Rivieralla ja nyt onkin aika pikaluotsata läpi matkalukemistoni. Kotoa mukaan lähti ranskalainen klassikko, Françoise Saganin Tervetuloa, ikävä vuodelta 1954. Menomatkalla lentokentältä ostin Leïla Slimanin romaanin Adèle, joka julkaistaan suomeksi syksyllä. Tämä oli englanninkielinen käännös, koska tässä vaiheessa vielä ajattelin, etten pysty lukemaan romaania ranskaksi. Toulonin hotellissamme oli aulassa myytävänä kirjoja ja niitä silmäillessäni havahduin siihen, että olin ymmärtänyt yhden romaanin ranskankielisen takakansitekstin. Koska kirja ei ollut järin pitkä, uskaltauduin ostamaan sen. Nyt voin siis ylpeänä sanoa, että olen toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni lukea kokonainen kirja ranskaksi. Tämä kirja on Rachid Benzinen kirjeromaani Lettres à Nour. Tulin siis lukeneeksi reissussa kolmella kielellä! Näiden kolmen romaanin kautta saa monipuolisen kuvan Ranskasta ja ranskalaisuudesta ennen ja nyt. Kaikki kolme kirjaa käsittelevät myös tarkalla psykologisella silmällä ihmissuhteiden koukeroita ja oman identiteetin etsintää. Loistava kirjakolmikko Ranskan lomaan! PS. Matka oli muutenkin onnistunut 🙂

– Olet väsyneen näköinen. Minua melkein kaduttaa että käskin sinua työskentelemään.

En vastannut. Inhosin itseäni sen näytelmän takia, jonka olin lavastanut, mutta en voinut keskeyttää sitä.

Päivällinen oli ohi. Terassilla, ruokasalin ikkunan valojuovassa näin Annen käden, pitkän eloisan käden ojentuvan ja tavoittavan isäni käden. Ajattelin Cyriliä. Toivoin että hän olisi pitänyt minua sylissään kuutamoisella terassilla, jossa kaskaitten soitto täytti ilman. Ikävöin hyväilyä, lohdutusta, sovintoa itseni kanssa. Isä ja Anne istuivat hiljaa: heillä oli lemmenyö edessään, minulla Bergson. Yritin itkeä ja säälitellä itseäni mutta epäonnistuin. Sen sijaan aloin tuntea sääliä Annea kohtaan, aivan kuin jo silloin olisin tiennyt voittavani hänet.

Françoise Sagan: Tervetuloa, ikävä

Françoise Sagan kirjoitti tämän esikoisromaaninsa 18-vuotiaana ja siitä tuli pian maailmaa kohahduttanut menestysteos. Sitä pidettiin skandaalinkäryisenä kuvauksena teinitytön elämästä, mutta tästä ajasta katsottuna kohu näyttää ylimitoitetulta (varsinkin kun kirjaa vertaa tuohon Slimanin Adèleen). Näin pari vuotta sitten Yle Teemalla kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, jonka on ohjannut Otto Preminger ja jota tähdittää Jean Seberg. Reissumme lähestyessä Välimeren maisemia vilissyt elokuva tuli mieleen ja päätin ottaa kirjan matkalukemiseksi. Romaanin päähenkilö on 17-vuotias Cécile, joka viettää leskeksi jääneen isänsä kanssa huoletonta kesää Rivieran huvilalla. Isällä on mukanaan nuori rakastajatar Elsa, mutta jostain syystä hän kutsuu paikalle vielä perheystävä Annen. Huomattuaan isän ja Annen välien lämpenevän, Cécile huolestuu. Anne edustaa aikuismaista järkevyyttä, kurinalaisuutta ja porvarillisia arvoja, mikä on uhka makeaan elämään ja ilonpitoon tottuneelle Cécilelle. Hän punoo Annen päänmenoksi juonen, jota tulee vielä katumaan.

Isän ja Cécilen suhde on melko erikoinen. He käyvät yhdessä kasinoissa, ajelevat kalliilla autolla, juovat viskiä ja polttavat eikä isä katso edes pahalla tyttärensä esiaviollisia seikkailuja komean Cyrilin kanssa. Myöskään Cécilea ei haittaa isän vaihtuvat rakastajat, vaan ongelmat alkavat vasta kun kuvioihin astuu täydellinen vaimoehdokas. Ehkä Cécile ei halua uutta äitiä ja siksi kokee Annen niin suurena uhkana. Tai sitten hän ei vain ole valmis aikuistumaan, toivottamaan ikävän aikuisuuden ja sen velvoitteet tervetulleiksi elämäänsä.

Tämä kirja oli melko täydellinen valinta Välimeren maisemiin. Kirjan suomennos tosin töksähteli erikoisine sanajärjestyksineen ja asiaa tutkittuani paljastuikin kiinnostava asia tuosta käännöksestä. Kirjan on suomentanut Lea Karvonen, joka on Tammen 50-60-luvuilla käyttämä yleinen pseudonyymi kääntäjille, jotka eivät halunneet syystä tai toisesta nimeään julki. Tämän romaanin kohdalla Karvosen takaa löytyy Eeva Joenpelto, joka käänsi kirjan ruotsinnoksen pohjalta. Tässä Wikipedian artikkeli aiheesta.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 33 – Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan.

Françoise Sagan: Tervetuloa, ikävä
Bonjour tristesse (1954),
suom. Lea Karvonen
Tammi 2001 (6. painos)
Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1955
Kirjastolaina

Adèle pour herself more wine. Xavier, who is sitting to her left, takes the bottle from her hand and apologises for not having served her. The other guests laugh at Richard’s jokes. Adèle doesn’t think he’s funny at all. She can’t understand why he’s the centre of attention.

Anyway, she’s not listening any more. She is bitter and irritable. Tonight she seems unable to exist. No one sees her, no one hears her. She doesn’t even try to suppress the images that flash through her mind, that burn behind her eyelids. Her leg shakes beneath the table. She wants to be naked, she wants someone to touch her breasts. She wants to taste another mouth on hers, to feel a silent, animal presence. Her only ambition is to be wanted.

Leïla Slimani: Adèle

Leïla Slimanin Kehtolaulu teki vaikutuksen viime vuonna ja odottelin innolla syksyllä suomeksi julkaistavaa romaania Adèle. No enpä malttanut sitten odottaa, kun englanninnos tarttui käteen lentokentän kirjakaupassa. Tämä sopi niin hyvin pariksi tuolle Saganin romaanille. Päähenkilö Adèle on toki Saganin Cécilea vanhempi ja jo perheellinen, mutta elää samaan tapaan oman ruumiinsa kaipausten ehdoilla ja etsii vapautta, usein muiden kustannuksella. Adèle asuu Pariisissa menestyneen kirurgimiehensä ja pienen poikansa kanssa. Hänellä on arvostettu työ toimittajana, mutta se ei häntä suuremmin kiinnosta. Hän ei koe ylipäätään saavansa tyydytystä elämässään mistään muusta kuin halun kohteena olemisesta ja seksistä. Mitä rajumpaa, sen parempaa. Aviomies Richard ei pysty sitä hänelle tarjoamaan. Adèle elää vaarallista kaksoiselämää, kunnes jää odotetusti kiinni. Silloin näkökulma vaihtuu petettyyn aviomieheen.

Romaani on eroottisen jännitteinen ja samalla psykologisesti terävä kuvaus seksiriippuvuudesta ja äärimmäisestä tarpeesta tulla nähdyksi. Slimani avaa myös kiinnostavasti Adèlen lapsuutta ja perhesuhteita, joista lukija voi päätellä jotain pakkomielteeseen johtaneista olosuhteista. Adéle on tehnyt selvän luokkaloikan naidessaan Richardin, mutta aviomiehen visio rauhallisesta elämästä maaseudulla herättää Adèlessa lähinnä kauhua. Richard ei kuitenkaan hevillä luovuta, vaikka ensijärkytys vaimon touhujen paljastuttua on lamauttava. Adèle pakotetaan valinnan eteen: tukahduttaa halunsa ja elää tylsää avioelämää maaseudulla vai jatkaa vaarallista peliään ja menettää lapsensa huoltajuus. Slimanin proosa kipinöi ja vangitsee. Todella magneettista luettavaa. Kannattaa ehdottomasti tarttua suomennokseen syksyllä!

Leïla Slimani: Adèle
Dans le jardin de l’ogre (2014),
englanniksi kääntänyt Sam Taylor
Faber & Faber 2019
Oma ostos

Te rappelles-tu nos joutes oratoires, quand nous partagions nos commentaires sur un livre que nous avions lu en commun? Te souviens-tu de ce rituel? Chacun défendait tour à tour le point de vue de l’autre. Mais depuis deux ans tes études ne t’ont plus laissé suffisamment de temps pour ces fabuleux échanges. Alors j’ai profité du moindre voyage en ta compagnie pour revivre un peu ces instants magiques. Ah! je donnerais tout pour entendre à nouveau le son de ta voix, et ce rire saccadé et singulier qui est le tien! Depuis que tu es partie, chaque matin j’ouvre la porte de ta chambre comme je l’ai fait tant de fois pour the réveiller. Je ferme les yeux au moment de poser ma main sur la poignée, instant, que tout cela ne soit qu’un cauchemar.

Rachid Benzine: Lettres à Nour

Tämä taitaa olla ensimmäinen ranskaksi lukemani romaani, jos Pikku Prinssiä ja Pikku Nikke -kirjoja ei lasketa. Rachid Benzine on Ranskassa arvostettu islamtutkija, joka on syntynyt Marokossa. Marokkolaissyntyinen on muuten Leïla Slimanikin. Nämä kolme kirjaa muodostavat siis todellakin kiinnostavan jatkumon. Lettres à Nour on kirjeromaani, joka on ilmestynyt alunperin nimellä Nour, pourquoi n’ai-je rien vu venir? (2016). Romaanin pohjalta on tehty myös näytelmä. Romaanissa kirjeenvaihtoa käyvät isä ja tytär. Tytär Nour on 20-vuotias ja häipynyt Ranskasta kenellekään kertomatta Irakiin ja mennyt naimisiin Isisiin (kirjassa Daech) kuuluvan luutnantin kanssa. Isä taas on arvostettu yliopistoprofessori, joka on perehtynyt valistuksen ajan filosofiaan ja on itsekin harras muslimi. Isä on järkyttynyt tyttärensä valitsemasta tiestä, muttei halua katkaista yhteyttä rakkaaseen tyttäreensä, joka on vaimon kuoltua hänen ainoa perheensä. Kirjeiden välityksellä hän yrittää ymmärtää Nourin valintaa ja houkutella tämän takaisin vahvalla argumentoinnillaan. Nour taas puolustaa elämäänsä ja uskoaan uuteen paratiisiin, mutta lopulta laput tippuvat silmiltä rajulla tavalla.

Benzine käsittelee kiinnostavasti aikamme kuumaa perunaa ja tarttuu rohkeasti islamin nimissä tehtyyn terroriin ja niihin pelkoihin, joita asiaan liittyy. Äärimmäisen ajankohtainen teos nyt kun Suomessakin puhutaan pitääkö Isisin kalifaattiin lähteneitä naisia ja heidän lapsiaan auttaa. Tämän painoksen lopussa oli myös kirjailijan tuoreet jälkisanat, jossa kirjailija puhuu mm. taiteen merkityksestä dialogin mahdollistajana ja puhtaan rakkauden välittäjänä. Tämä hieno ja ajatuksia herättävä kirja oli yllättävän sujuvaa luettavaa, vaikka islam- ja terrorismisanastoa ei olekaan kouluranskassa pahemmin käsitely. Ehkä uskallan toistekin tarttua ranskankieliseen kirjaan.

Rachid Benzine: Lettres à Nour
Points 2019
Alunperin ilmestynyt nimellä
Nour, pourquoi n’ai-je rien vu venir? (Éditions du Seuil 2016)

#pikaluotsaus Adèle Françoise Sagan helmethaaste Leïla Slimani Lettres à Nour Rachid Benzine Ranska Tervetuloa ikävä


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up