Olet aloittamassa Italo Calvinon uutta romaania Jos talviyönä matkamies. Rentoudu. Keskity. Karkota mielestäsi kaikki ajatukset. Anna sinua ympäröivän maailman haihtua hämärään. On paras sulkea ovi; sen takana on aina televisio auki. Sano heti muille: “Ei, minä en halua katsoa televisiota!” Korota äänesi jos he eivät kuule: “Minä olen lukemassa! Minä en halua tulla häirityksi!” Ehkä he eivät ole kuulleet sinua kaiken metelin keskellä, sano kovempaa, huuda: “Minä olen aloittamassa Italo Calvinon uutta romaania!” Tai jos et halua sanoa, älä sano, toivotaan että he jättävät sinut rauhaan.

Näin alkaa Italo Calvinon postmoderni klassikko Jos talviyönä matkamies. Nämähän voisivat olla valmistautumisohjeet kirjabloggaajien lukumaratoniin (johon en ole vielä kertaakaan osallistunut) tai tällainen ohje voisi lukea jokaisen kirjan alussa. Osallistun tällä kirjalla toista kertaa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Osaa 5 isännöi Tekstiluola-blogi, josta löytyy kooste kaikista haasteeseen osallistuneista bloggauksista.

Olen halunnut lukea Calvinon kirjan jo pidemmän aikaa. Ennen kaikkea minua on kiehtonut kirjan nimi sekä tieto siitä, että kyseessä on kirja kirjasta, sen lukemiseen, kirjoittamiseen ja vastaanottamiseen liittyvistä ilmiöistä. Lisäksi se on kirjoitettu syntymävuotenani (tulin nyt paljastaneeksi puolihuolimattomasti ikäni, toivottavasti kukaan ei huomannut). Kirja osui keväällä sopivasti käteen kirjakaupassa, joten viimein tulin lukeneeksi tämän ikäiseni klassikon. Nyt sain kyllä rahoilleni vastinetta, sillä Jos talviyönä matkamies on hybridi kymmenestä tyylilajiltaan erilaisesta tekstikatkelmasta. Briljantilla huumorilla maustettu romaani on kuin loputon maatuskanukke, jossa jokainen kerros kätkee sisäänsä lisää kerroksia.

Kirjan päähenkilö on Lukija, joka alkaa lukea Italo Calvinon romaania Jos talviyönä matkamies, mutta harmikseen huomaa sivun 17 jälkeen että sama painoarkki toistuu kirjassa yhä uudestaan. Hän menee kirjakauppaan vaihtamaan viallisen kirjan ja tutustuu samalla ihastuttavaan Lukijattareen. Vaihdossa saatu kirja sisältääkin yllättäen täysin toisen kertomuksen ja sekin katkeaa harmillisesti jännittävässä kohdassa. Uusi tarina vei kuitenkin niin mukanaan, että Lukija päättää selvittää sen tekijän saadakseen lukea tarinan loppuun. Avukseen hän houkuttelee himoitsemansa Lukijattaren. Aina kun he luulevat päässeensä alkuperäisen tekstin äärelle, se osoittautuukin aivan muuksi romaaniksi. Romaanit ovat toinen toistaan kiinnostavampia, mutta tuntuvat aina syystä tai toisesta jäävän kesken ja sysäävän Lukijan jälleen uuteen etsintäoperaatioon. Kirja koostuu siis kymmenestä toisiinsa liittymättömästä romaanin alusta, joiden välissä seurataan Lukijan jahtia, jonka kohteena ovat kirjojen loput ja Lukijattaren sydän.

Matkalla tutustutaan joukkoon erikoisia persoonia: Lukijattaren kiivasluonteinen sisko Lotaria, kimmeriläisen ja kimbriläisen kirjallisuuden professorit Uzzi-Tuzii ja Galligani, kustannustalon uupunut edustaja maisteri Cavedagna, valekääntäjä Hermes Marana ja työhönsä kyllästynyt bestsellerkirjailija Silas Flannery. Kirja sisältää paljon pohdintaa kirjojen ja lukemisen merkityksestä. Huomaan monesti nyökytteleväni “Juuri noin minäkin ajattelen!” ja “Olen juuri tuollainen lukija!”. On ihanaa tuntea olevansa osa lukijoiden loputonta ketjua.

Erilaisten romaaninalkujen lukeminen on kiinnostavaa, mutta myös turhauttavaa, kun tietää että tarinat jäävät kesken. On rikosromaania, maaseuturomaania, sotakuvausta, eroottista japanilaista perhedraamaa, poliittista romaania. Osassa teksteistä Calvino puhkaisee fiktiivisen tekstin ja lukijan lukukokemuksen välisen kalvon. Tätä on niin vaikea selittää, että tekstinäyte lienee paikallaan:

Sinun tarkkavaisuutesi lukijana on nyt kääntynyt naiseen jonka ympärillä olet kierrellyt jo muutaman sivun ajan, ja sinun odotuksesi lukijana ajaa kirjailijaa kohti naista jonka ympärillä minä, ei, kirjailija kiertelee tämän naishenkilön ympärillä, olet jo muutaman sivun ajan odottanut että tämä naispuolinen aave saa muodon tavalla jolla naispuoliset aaveet saavat muodon kirjoitetulla sivulla ja sinun odotuksesi lukijana ajaa kirjailijaa häntä kohti, ja minäkin jolla on aivan muita ajatuksia päässäni, antaudun puhumaan hänen kanssaan, ryhtymään keskusteluun joka minun pitäisi katkaista mahdollisimman nopeasti etääntyäkseni, kadotakseni. Sinä tietenkin haluaisit tietää lisää, millainen hän on mutta vain vähän elementtejä tulee esiin kirjoitetusta sivusta, hänen kasvonsa jäävät savun ja hiusten varjoon, olisi käsitettävä mikä suun katkeran juonteen tuolla puolen ei ole katkeraa juonnetta.

Jos talviyönä matkamies kuuluu niihin kirjoihin, joita on todella vaikea selittää, ja vaikka siitä löytyisi loputtomasti analysoitavaa, se on vaan parempi kokea itse. Se on varmasti myös kirja, jonka voi lukea monta kertaa ja löytää jotain uutta joka lukukerralla. Tämän hyvän mielen klassikon pidän hyllyssäni ja palaan siihen vielä uudelleen.

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
Se una notte d’inverno un viaggiatore (1979), suom. Jorma Kapari
Tammi 2009, 4. painos.
Omasta hyllystä

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

6 Kommenttia

  1. Leena Laurila says:

    31/07/17 @ 11:51 

    Hieno klassikkohaaste: olen vuosikymmeniä katsellut tätäkin kirjaa kirjastossa, mutta jotenkin väsähtänyt jo sitä selaillessani. Sain hyvän käsityksen, kiitos. En edelleenkään ole varma, haluanko lukea, tuossa rakenteessa on jotain ärsyttävää.
    Vanhana italian harrastajana on todettava, kuinka kaunis onkaan tuo italiankielinen nimi. Se una notte d’inverno un viaggiatore…

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      31/07/17 @ 12:01 

      Rakenne on tosiaan erikoinen ja kieltämättä välillä ärsytti kun tiesi, että tarinat jäävät aina kesken. Pidin kuitenkin, varsinkin noista kirjoihin ja lukemiseen liittyvistä pohdinnoista.
      Kirjan nimi on yksi syy, miksi tästä kiinnostuin. Se on kiehtova suomeksikin, mutta alkuperäinen kuulostaa kyllä kauniimmalta. Kunpa osaisin italiaa riittävän hyvin lukeakseni tämän alkuperäiskielellä!

      Vastaa
  2. Tuijata says:

    31/07/17 @ 18:59 

    Kierrettä kirjassa piisaa, ja tuot sen ominaislaadun mainiosti esille. Tällaiset kirjat vahvistavat fiktion iloa, etenkin silloin, jos on lukenut monta raskasta kirjaa peräkkäin.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      31/07/17 @ 20:51 

      Tämä oli tosiaan mainio välipala raskaampien kirjojen lomassa.

      Vastaa
  3. Tuomas says:

    31/07/17 @ 19:49 

    Oijoi, minulta löytyy tämä jo hyllystä, ja kaikki merkit viittaavat siihen että tulisin pitämään tästä – kokeellisuus, siihen liittyvä hillittömän oloinen ironinen huumori… Tämä kiinnostavasti kirjaa esittelevä postauksesi vahvisti näkemystä, että teos pitäisi ottaa luettavaksi pian. Taidan siirtää sen kirjahyllystä yöpöydän pinoon! 😀

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      31/07/17 @ 20:52 

      Mahtavaa Tuomas, jään odottelemaan mitä olet tästä mieltä!

      Vastaa

Jätä vastaus.