menu Menu
Peter Høeg: Sinun silmiesi kautta
Høeg Peter, Käännöskirjallisuus, Tammi, Tanska 22/10/2019 2 kommenttia
Anna-Kaari Hakkarainen: Dioraama Edellinen Ta-Nehisi Coates: The Water Dancer Seuraava

Voisi ehkä sanoa että torkahdimme. Meitä sivusta katsova aikuinen olisi saattanut sanoa niin.
Se ei kuitenkaan tuntunut siltä.
Vaan siltä kuin olisimme rakentaneet jotain yhdessä.
Kuin olisimme suunnitelleet tien tietoisuuteen ja kulkeneet sitä tietä niin monta kertaa, ettei meidän tarvinnut nukkua päästäksemme uniin.
Otimme mukavan asennon ja rentouduimme.
Samalla katselimme violettia sisiliskoa.
Se kasvoi. Sen keltaiset silmät kasvoivat. Kunnes ne sulautuivat yhdeksi ja muodostivat tunnelin.
Astuimme yhdessä tunneliin.
Olimme aivan rauhallisia.
Lapset eivät huolestu erikoisista asioista. Lapsille ne ovat normaaleja. Lapsille koko maailma on erikoinen.
Kuljimme sisiliskon keltaisten silmien muodostaman tunnelin kautta metsään ja olimme varmoja, että tulisimme sieltä aivokalvontulehduksessa viruvan pisamaisen jumalan uneen.
Niin ei tapahtunut.
Tapahtui jotain muuta.
Tulimme Christianhavnin torille.

Peter Høeg: Sinun silmiesi kautta

Ehdin lukea Peter Høegin uutuusromaania Sinun silmiesi kautta vasta sivulle 11, kun oli jo pakko pysähtyä ja kirjata ylös nämä lohdulliset sanat : ”Sellainen tämä maailma myös on. Se ei ole pelkästään sotaa ja ahneutta ja lajien tuhoutumista. Se on myös toisistaan huolta pitävien ihmisten ketjuja.” Romaanissa näitä toisistaan huolta pitävien ihmisten ketjuja yhdistää kyky löytää todellinen yhteys, kyky päästä toisen tietoisuuteen, nähdä maailma toistensa silmien kautta. Kirjaa lukiessa tunsin kiitollisuutta saadessani katsoa maailmaa hetken kirjailija Peter Høegin silmien kautta. Se maailma oli sekä maaginen että traaginen, kaikessa kirkkaudessaan ja synkkyydessään koskettava. Sinun silmiesi kautta on Høegia parhaimmillaan ja sai minut Goodreadsissa antamaan spontaanit viisi tähteä, mitä harvoin tapahtuu.

Myös romaanin kertoja on kirjailija, sattumalta Peter Høeg nimeltään. Peterin kasvattiveli Simon yrittää itsemurhaa ja etsiessään keinoja auttaa rakasta ystäväänsä Peter törmää salaperäiseen Neuropsykologisen kuvantamisen laitokseen. Tarkasti vartioidussa tutkimuslaitoksessa kehitetään kokeellista neuropsykologista hoitomuotoa, jossa potilaan tietoisuudesta projisoidaan hologrammi. Tuota mielen hologrammia tutkimalla ja sen sisään astumalla voidaan löytää potilaan traumaa selittävä kaava ja auttaa potilasta kertomaan eheyttävää tarinaa itsestään. Ajatus toisen tietoisuuteen astumisesta kiehtoo Peteriä, joka on lapsesta saakka etsinyt aitoa kohtaamista ihmisten kanssa. Hän on lapsena kokenut jotain sellaista, yhdessä Simonin ja erään tytön kanssa. Ja tuo tyttö, Lisa nimeltään, on nykyään Neuropsykologisen kuvantamisen laitoksen johtaja. Lisa ei vaan tunnista Peteriä, sillä hän ei muista mitään mitä tapahtui ennen kuin hänen vanhempansa kuolivat onnettomuudessa hänen ollessaan 7-vuotias.

Lisa ottaa Peterin mukaan seuraamaan tutkimuksia ja yhdessä he astuvat potilaiden traumaattisiin todellisuuksiin. Mitä pidemmälle tutkimukset menevät, sen syvemmälle he astuvat Pimeän Tanskan kollektiiviseen tajuntaan. Samalla Peter yrittää palauttaa Lisan mieleen mitä he yhdessä saivat aikaan ollessaan 7-vuotiaita. Tarina vie heidät Carlsbergin panimon päiväkotiin, jonne kuljettiin norsuportin läpi ja jonka pihalla olevassa suuressa oluttynnyrissä kokoontui päiväunien aikaan Unettomien lasten kerho: Peter, Simon ja Lisa. Siellä tynnyrissä he ensimmäisen kerran alkoivat ymmärtää, että on mahdollista päästä toisen ihmisen tietoisuuteen. Unessa he pystyivät astumaan päiväkodin seinämaalauksessa olevaan viidakkoon ja kulkemaan unien tasangolla. He pystyivät astumaan toisten uniin ja saamaan aikaan muutoksia. Myös aika vääntyili heidän edessään, he pystyivät näkemään kaikki mahdolliset todellisuudet. Vähitellen he alkoivat ymmärtää myös tähän liittyvän vallan, joka oli sekä huumaavaa että äärimmäisen pelottavaa. Siihen asti he olivat suhtautuneet kykyynsä kuten lapset kaikkeen uuteen: lapset eivät huolestu erikoisista asioista, koska lapsille koko maailma on erikoinen. Mutta kyvyllä nähdä ”todellinen todellisuus” oli kääntöpuolensa.

Høeg on kirjoittanut monitasoisen, mielikuvituksellisen, ajatuksia herättävän ja koskettavan romaanin, joka jää pitkäksi aikaa heijastumaan mieleni hologrammiin. Kirjassa ruoditaan ihmisyyden ja tietoisuuden syviä kerrostumia, mutta itse kerronta ei ole vaikeasti lähestyttävää. Tarina etenee koukuttavasti ja nautin etenkin lasten silmien kautta avautuvista jaksoista, seikkailuista niin päiväkodin arjessa kuin unien maailmassa. Aikuisen Peterin huomiot omista lapsistaan ovat myös koskettavia. Kiinnostavia sivuhenkilöitä löytyy myös, kuten päiväkodin salaperäinen siivooja neiti Jonna, jolla tuntuu olevan yhteys lasten kykyihin. Sinun silmiesi kautta on vaikuttava romaani, joka jättää mielen pohjalle monia kutkuttavia kysymyksiä. Minkälaisia tarinoita kerromme itsestämme ja ympäröivästä todellisuudesta? Mitä jää jäljelle, jos päästämme irti niistä tarinoista? Ainakin tähän vaikuttavaan tarinaan haluan vielä joskus palata.

Peter Høeg: Sinun silmiesi kautta
Gennem dine øjne (2018),
suom. Sanna Manninen
Tammi 2019
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit
Mummo matkalla

Keltainen kirjasto muisti Peter Høeg psykologia Sinun silmiesi kautta Tammi tietoisuus unet


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Teos oli erinomainen, uudenlainen ja onnistunut sekoitus todellisuutta ja kuvitelmaa, mennyttä ja tulevaa, tietoisuutta ja tiedostamatonta.
    Lasten keskinäisten suhteiden ja ajatusmaailman sekä läsnäolon tässä ja nyt – olkoonkin milloin menneisyydessä milloin tulevaisuudessa – sanoiksi puenta oli koskettavaa ja todenoloista. Høeg osaa asiansa:)

    1. Totisesti osaa! Tätä oli ilo lukea, toimi niin monella tasolla. Varmasti toisilla lukukerroilla avautuisi taas uudenlaisia ikkunoita ja ajatuksia. Ihan kuin minulla olisi aikaa lukea joku kirja moneen kertaan 😂

keyboard_arrow_up