menu Menu
Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo & Viedään äiti pohjoiseen
Käännöskirjallisuus, Ruotsi, Smirnoff Karin, Tammi 02/03/2022 2 kommenttia
Jenni Toivoniemi: Valtakausi Edellinen Édouard Louis: Kuka tappoi isäni Seuraava

Maanantaiaamu on maanantaiaamu riippumatta siitä missä päin maailmaa asuu. Vaikka mitäpä se lohduttaisi. Heräsin kännykän sinnikkääseen pirinään niin läheltä korvaani että minun oli pakko vastata jotta saisin sen hiljaiseksi.

Soitinko janakipolle tiedusteli naisääni linjan toisessa päässä. Märitljunqvist täällä smalångerin kunnan vanhustenhuollosta. Olet hakenut meiltä töitä ja haluaisin mielelläni tavata sinut niin pian kuin mahdollista.

Kun olimme lopettaneet puhelun ja sopineet haastatteluajan kömmin takaisin sänkyyn ja selasin esiin eteisessä ennen kotiinlähtöä ottamani kuvan. Hommalle pitäisi panna stoppi. Tekstarilla tai jollakin muulla raukkamaisen välttelevällä tavalla mutta sitten ajattelin navettaa ja mielessäni heränneitä muistoja sekä helpotusta tajuttuani että minut maitohuoneesta yllättänyt mies oli john eikä taatto vihreässä mahan kohdalta kiristävässä työhaalarissaan.

Matkalla kunnantoimistolle kieppasin sahan kautta ja sitä ennen olin istunut keittiössä ja juonut kahvia veljen kanssa. Sanoin rehdisti ja kiertelemättä että hänen pitäisi hakea apua juomiseensa mutta että hänessä ei ollut mitään vikaa vaan minussa joka olin hauras ja valitsin vääränlaisia miehiä.

Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

Karin Smirnoffin Pohjois-Ruotsiin sijoittuvaa Jana Kippo -trilogiaa on hehkutettu vaikka missä. Ensimmäinen osa Lähdin veljen luo julkaistiin suomeksi viime vuonna, mutta minä en vielä ehtinyt siihen kelkkaan. Nyt kun sarjan toinen osa ilmestyi juuri suomeksi, päätin ottaa selvää mistä kaikki kohkaa. Hyppäsin siis Satu Paavolan lukeman äänikirjan kyytiin ja janakipon moottorikelkka kaappasi minut niin mukaansa, että kuuntelin molemmat osa putkeen. Trilogian päätösosa ilmestyy suomeksi ensi syksynä. En malta odottaa! Alempaa löytyy mietteitäni myös trilogian toisesta osasta Viedään äiti pohjoiseen.

Lähdin veljen luo kertoo Jana Kiposta, joka palaa kotiseuduille Västerbottenissa sijaitsevaan Smalångerin kylään tapaamaan pitkästä aikaa veljeään. Tarkoitus oli vain piipahtaa, mutta nähtyään kaksoisveljensä tilanteen, hän päättää jäädä selvittelemään asioita vähän pidemmäksi aikaa. Veli nimittäin juo itseään hengiltä rapistuneessa lapsuuden maatalossa, johon molemmilla sisaruksilla liittyy karmaisevia lapsuusmuistoja. Ne nousevat pintaan Janan paluun myötä: taaton harjoittama jatkuva henkinen ja fyysinen väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö ja alistaminen ja äitimuorin hiljainen hyväksyntä ja uskonnollinen paatos. Yksi sunnuntaiaamu navetan maitohuoneessa oli liikaa ja Jana iski isää vatsaan talikolla. Mutta isä selvisi ja palasi sairaalasta entistä kostonhimoisempana. Lopulta veli viimeisteli sen, missä sisko epäonnistui.

Lapsuuden painolastit hartioillaan Jana pestautuu töihin kotihoitajaksi kunnan vanhustenhuoltoon. Paikka on vapautunut, kun edellinen kotihoitaja, kaikkien rakastama Maria, löytyi kuolleena pellolta. Jana tuntuu törmäävän Marian nimeen joka mutkassa. Maria oli kylän femme fatale, kaikki kylän miehet ikään katsomatta tuntuvat tehneen läheistä tuttavuutta tämän kanssa. Varsinaisesti Maria oli naimisissa taiteilija-Johnin kanssa, jonka kanssa Janalla on nyt intohimoinen mutta repivä suhde. Jana ei vähästä hetkahda, mutta onhan se häiritsevää, kun sekä miesystävää että veljeä epäillään Marian kuolemasta. Kaiken lisäksi liikkuu huhuja, että Maria olisi ollut sukua Janalle. Entä missä on Janan tytär, joka riistettiin häneltä heti syntymän jälkeen?

Smirnoff kirjoittaa todella vetävästi, tylsiä hetkiä ei näistä kirjoista löydy. Toki välillä miettii, saisiko tällaisesta kurjuuden kuvauksesta edes nauttia näin paljon. Mutta piru vie, kun Janan lakoninen suorasukaisuus naurattaa ja viihdyttää. Esimerkiksi tämä, kun Janaa pyydetään sanomaan jotain myönteistä veljestään alkoholistien ryhmässä: ”Bror on pätevä ampuja sanoin. Osaa laittaa hyvää ruokaa. On kiltti eläimille ja taitava puutöissä. Mikä tärkeintä se tappoi meidän isän lapiolla. Ja osaa se muutakin mutta en keksi enempää nyt tähän hätään.”

Koska kuuntelin romaanit äänikirjana, sain tietää kerronnan erityispiirteistä vasta luettuani muiden arvioita kirjasta ja selattuani e-kirjaa sitaatteja etsiessä. Smirnoffilla on omintakeinen tyyli jättää välimerkit pois ja kirjoittaa erisnimet pienellä alkukirjaimella ja yhteen. Tätähän ei tietenkään kuunnellessa hoksaa ja kerronta soljuu äänikirjassa todella vaivattomana. Vaikea sanoa, kuinka paljon tuohon olisi itse lukiessa kiinnittänyt huomiota. Satu Paavola lukee äänikirjat niin hyvin, että minulle satupaavola on nyt yhtä kuin janakippo, joten toivottavasti hän lukee myös trilogian viimeisen osan.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 27 – Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva.

Karin Smirnoff:
Lähdin veljen luo
Jag for ner till bror (2018),
suom. Outi Menna
Tammi 2021
Äänikirjan lukija: Satu Paavola
Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Annelin lukuvinkit
Anun ihmeelliset matkat
Hemulin kirjahylly
Kirjakaapin kummitus
Kirjasähkökäyrä
Kirjavinkit
Kulttuuri kukoistaa
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Kipon tilan yllä lepäsi hiljaisuus. Hämärässä talosta tuli mieleen haaksirikkooutunut laiva.

Sisällä oli kylmempi kuin ulkona. Huoneet tuoksuivat mäntysuovalta.

Ajattelin angelikaa ja sitä että minun olisi pitänyt ilmoittaa tulostani kun kännykkä soi. Soittaja oli göranbäckström.

Hei hän sanoi. Huomasin että olit tullut kotiin. Menikö hautajaisissa kaikki hyvin.

Meni sanoin. Veli on liittynyt lahkoon. Angelika on muuttanut pois. Me perittiin kukkojärveltä talo jossa asuu kaksi juoppoa eivätkä ne suostu lähtemään sieltä.

Eli elämä rullaa entiseen malliin göranbäckström sanoi ja naurahti.

John on löytänyt jonkun suomalaisen galleristin sanoin mikä sai hänet jatkamaan nauruaan. Korkea aikakin että pääsit eroon siitä hullusta. Nauru keskeytyi. Göranbäckström selvitti kurkkuaan ja kysyi minua mukaan metsälle.

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen

Viedään äiti pohjoiseen on Karin Smirnoffin Jana Kippo -trilogian toinen osa. Janan ja Brorin hoitokodissa pitkään asunut äiti kuolee ja viimeisenä toiveenaan pyytää tulla haudatuksi kotiseudulleen Tornionjokilaakson Kukkojärven kylään. Kaksoset lähtevät siis hautajaisiin pohjoiseen ja löytävät sieltä äitinsä salatun menneisyyden ja aikamoisen liudan sukulaisia, joista heillä ei ollut tietoa. Tarkoitus oli hautajaisten jälkeen lähteä kotiin Smalångeriin, mutta toisin käy. Bror vaihtaa alkoholin toisenlaiseen riippuvuuteen ja tulee imaistuksi uskonyhteisön tiukkaan otteeseen. Jana ei lahkolaisten puuhista perusta ja vannoo pelastavansa veljen heidän kynsistään. Äidiltä perityssä mökissä taas asuu kaksi juoppoa, jotka pitäisi saada häädettyä. Jana asustelee serkkunsa Jussin luona ja hakee tästä lohtua polttavaan miehenkaipuuseensa. Jussi on muihin kirjan henkilöihin verrattuna hälyyttävän hyväntahtoinen ja kunnollinen, mutta löytyy hänenkin kontoltaan sentään yksi hylätty lapsi.

Kun veljen pelastusoperaatio venähtää, Janan on löydettävä töitä elääkseen. Saviukkoja taiteileva Jana saakin töitä paikallisen koulun kuvaamataidon opettajana. Uskonyhteisön ylläpitämässä koulussa joka aineeseen pitäisi saada tungettua uskonnollinen sanoma ja omakuvistakin tulee väkisin kavalkadi Jeesuksen elämästä. Taidenäyttely on jo koululle liikaa ja potkuthan siitä rapsahtaa. Sen jälkeen Jana koettaa onneaan hotellissa, jossa ainakin töitä riittää. Tosin vähän liikaakiin, kun saman päivän aikana saa tuurata huonesiivoojaa, tarjoilla sekä lounaat että illalliset ja yöllä vielä herätä ajamaan koiravaljakkoa revontuliretkellä. Tästä episodista tuli elävästi mieleen vuosien takainen käynti Utsjoen ainoassa hotellissa, jossa sama mies hoiti vastaanoton, päivällistarjoilun, baarin, livemusiikin koskettimilla ja aamupalatarjoilun. Olikohan nukkunut välissä lainkaan!

Viedään äiti pohjoiseen jatkaa samaa vauhdikasta ja äkkiväärää menoa kuin sarjan edellinen osa. Nyt mukana on vielä suomalaismausteita, kun ollaan Suomen ja Ruotsin rajaseuduilla. Käänteitä, salaisuuksia ja väärinkäytöksiä riittää hengästymiseen asti ja Jana on edelleen mahtava itsensä, omien sanojensa mukaan sulkeutunut torjuva kylmä sarkastinen käytännöllinen luontaantyötävä liukas tavoittamaton hylkivä iloinen ja helposti lähestyttävä jana. Romaani loppuu kirjaimellisesti dramaattiseen cliffhangeriin, mutta eiköhän siitäkin kiipelistä selvitä. Onhan luvassa se kolmas osa, joka ilmestyy siis suomeksi ensi syksynä. Aion senkin janakipon nauttia äänikirjamuodossa, toivottavasti satupaavolan lukemana.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 25 – Kirjan nimessä on ilmansuunta.

Karin Smirnoff:
Viedään äiti pohjoiseen
Vi for upp med mor (2019),
suom. Outi Menna
Tammi 2022

Äänikirjan lukija: Satu Paavola
Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Kirjasähkökäyrä
Kirjavinkit
Kulttuuri kukoistaa
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

äänikirja helmet2022 helmethaaste hyväksikäyttö Jana Kippo Karin Smirnoff kuolema lapsuus lestadiolaisuus perheet Ruotsi


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Minä en ole ainakaan vielä lukenut näitä. Jokin näissä vierastuttaa minua, ehkä tuo kaikki kurjuus. Saattaa kuitenkin olla, että vielä kokeilen joskus ykkösosaa.

    1. Minä en yleensä kaihda kurjuutta kirjallisuudessa, mutta täytyy myöntää, että tässä sarjassa sitä piisaa roppakaupalla. Ehkä juuri tuo ylitsepursuavuus kurjuusrintamalla tekee kuitenkin sen, ettei se yhtäkkiä hätkäytäkään sillä tavalla kuin voisi kuvitella. Tulee sellainen ”anna tulla, mitä vielä keksit” -reaktio. Ja janakippo on vaan mahtava selviytyjä! Todella vaikea pukea sanoiksi näiden kirjojen vetovoimaa, mutta uskon että sinäkin tulisit imaistuksi sen mukaan, jos kokeilet.

keyboard_arrow_up