menu Menu
Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja
Japani, Käännöskirjallisuus, Ogawa Yoko, Tammi 08/11/2016 2 kommenttia
Jessie Burton: The Muse Edellinen Helsingin Kirjamessut 2016 | Tunnelmia kolmelta päivältä Seuraava

Professorille rakkainta koko maailmassa olivat alkuluvut. Minäkin olin kyllä tietoinen niiden olemassaolosta, mutta en ollut koskaan ajatellut niitä mahdollisena rakkauden kohteena. Mutta vaikka kohde olikin epätavallinen, hänen tapansa rakastaa oli varsin oikeaoppinen. Hän ihaili ja palveli rakastettuaan ehdoitta. Hän kunnioitti tätä, väliin helli, väliin polvistui tämän eteen. Eikä hän milloinkaan lähtenyt rakkaansa rinnalta.

Minua vetää puoleensa kaikki muistamista käsittelevät kirjat. Olen lukenut paljon romaaneja, joissa päähenkilöllä tai hänen läheisellään on jokin muistisairaus. Japanilaisen Yoko Ogawan kirja Professori ja taloudenhoitaja erottuu niiden joukosta viehättävällä tavalla, kuvaten kauniisti sitä miten muistisairaan voi parhaimmillaan kohdata – oikeastaan miten ihmiset parhaimmillaan voivat kohdata toinen toisensa oli sairautta tai ei. Kirjan Professorilla on liikenneonnettomuudessa saadusta aivovammasta johtuva 80 minuutin muisti. Muistojen kertyminen on pysähtynyt onnettomuutta edeltävään aikaan, vuoteen 1975, ja nyt hänen muistinsa ulottuu vain 80 minuuttia taaksepäin. Kirjan kertojana toimii yksinhuoltajaäiti, joka aloittaa tämän omalaatuisen matematiikan professorin uutena taloudenhoitajana. Vaikka he Professorin muistisairaudesta johtuen tapaavat joka aamu kuin ensimmäistä kertaa, heidän välilleen muodostuu ainutlaatuisen lämmin suhde. Professori tutustuttaa taloudenhoitajan ja hänen 10-vuotiaan poikansa oman sisäisen maailmansa kiintopisteeseen – matematiikan kauneuteen ja taitoon elää tässä hetkessä. Taloudenhoitaja ja hänen poikansa taas pyrkivät toiminnallaan suojelemaan Professoria ja hänen haurasta muistiaan.

Professori vaikuttaa alkuun yrmeältä ja vaikeasti lähestyttävältä. Hänen vaatteensa on täynnä kahisevia muistilappuja, häntä ei saa missään nimessä häiritä kun hän tekee ajattelutyötä ja hänen pöytätapansa ovat vastenmielisiä. Olemus muuttuu, kun käy ilmi että taloudenhoitajalla on lapsi. Professori vaatii, että pojan on koulun jälkeen tultava myös hänen luokseen, ja heti ensitapaamisesta on selvää, että Professori rakastaa lapsia. Hän antaa pojalle nimeksi Juuri, sillä pojan pään tasainen muoto muistuttaa neliöjuurta. Niin on helpompi muistaa. Kärsivällisesti ja suurella hellyydellä hän opastaa poikaa matematiikan saloihin. Professori ja Juuri jakavat myös intohimon baseballia kohtaan ja kuuntelevat yhdessä otteluita radiosta. Juuri tekee kaikkensa suojellakseen Professoria siltä tiedolta, ettei tämän suosikkipelaaja Enatsu enää pelaa.

Professori kertoi alkuluvuista yhä uudelleen samoja asioita. Sille ei voinut mitään. Minä ja Juuri olimme vakaasti päättäneet, ettemme ikinä sanoisi hänelle jo kuulleemme jonkin jutun. Se oli meille yhtä tärkeä asia kuin Enatsua koskeva huijaus. Vaikka olisimme olleet kuinka kyllästyneitä johonkin tarinaan, teimme parhaamme kuunnellaksemme keskittyneesti. Se oli velvollisuutemme Professoria kohtaan, joka yritti suoda meille tietämättömille saman kohtelun kuin oikeille lukuteorian tuntijoille. Ja ennen kaikkea emme tahtoneet hämmentää häntä. Kaikenlainen hämmennys Professorin murheelliseksi. Jos me vain pysyisimme vaiti, hänen ei tarvitsisi tietää siitä mitä oli menettänyt, eikä tuota menetystä olisi hänen kannaltaan edes olemassa. Tämän tiedostaminen teki varsin helpoksi pitää suunsa kiinni sen sijaan, että olisi tokaissut kuulleensa jutun jo aiemmin.

Kirjan tunnelma on seesteinen. Tavallaan siinä ei tapahdu paljon, mutta silti käänteet ovat yllättäviä ja pienissäkin tapahtumissa ja sanoissa tiivistyy koko elämä. Kirja saa myös innostumaan matematiikasta, itse ainakin jäin monesti pohtimaan kirjassa esitettyjä matemaattisia ongelmia ja niiden ratkaisuja. Matematiikka näyttäytyy kirjassa elämänfilosofiana, taiteena, runoutena. Professorin tapa opettaa vaikeita asioita on innostava ja tämän neuvon aion ainakin poimia talteen matematiikasta pitävälle pojalleni: ”Matemaattisilla ongelmilla on oma rytminsä, aivan kuten musiikillakin. Kun ne sanoo ääneen, voi tarkastella kokonaisuutta ja myös havaita sellaiset kohdat, joissa saattaa piillä ansoja.”

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitajaYoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja
Hakase no Aishita Sushiki (2003), suom. Antti Valkama
Tammi 2016

Matematiikan kauneutta ja kirjan lämminhenkisyyttä on ihasteltu myös muissa blogeissa, mm.:
Lukutoukan kulttuuriblogi
Ullan luetut kirjat
Lukuisa
Mummo matkalla

elämänviisaus muistisairaus Professori ja taloudenhoitaja Yoko Ogawa


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Yoko Ogawan kirja Professori ja taloudenhoitaja oli minulle ennestään tuntematon, mutta silti odotin sitä. Pidän japanilaisesta nykykirjallisudesta. Myös muisti ja muistaminen ovat mieleisiä lukuteemoja.

    1. Minäkin olen viime aikoina viihtynyt hyvin japanilaisten kirjailijoiden parissa. Murakami on tietenkin oma lukunsa, mutta mukavia uusia tuttavuuksia tämän ihanan Ogawan lisäksi ovat olleet mm. Takashi Hiraiden Kissavieras ja Banana Yoshimoton The Lake.

keyboard_arrow_up