menu Menu
Haruki Murakami: Tanssi tanssi tanssi
Japani, Käännöskirjallisuus, Murakami Haruki, Tammi 21/11/2019 2 kommenttia
Antti Rönkä: Jalat ilmassa Edellinen Neil Gaiman: Pohjoisen mytologia Seuraava

Toistin kysymyksen. “Mitähän minä voisin tehdä?”
“Tanssia”, sanoi Lammasmies. “Niin kauan kuin musiikki soi, jatka tanssimista. Ymmärrätkö mitä sanon? Tanssi. Tanssi aina vain. Älä jää miettimään, miksi. Älä pohdi syitä. Sellaisia ei olekaan. Jos jäät miettimään, jalkasi pysähtyvät. Ja kun ne ovat pysähtyneet, olet meikäläisen avun tavoittamattomissa. Kaikki kytköksesi ovat silloin poissa. Poissa ikuisiksi ajoiksi. Jos niin käy, et voi enää elää muualla kuin tässä maailmassa. Tulet vähä vähältä vedetyksi tänne. Siksi et saa seisahtua. Vaikka tuntuisi kuinka pöhköltä, älä siitä piittaa. Ota vain yhä lisää tanssiaskeleita. Saata se, mikä on jähmettynyttä, taas liikkeelle – vaikka vain hitusen kerrallaan. Löytyy taatusti sellaista, jonka osalta ei ole liian myöhäistä. Käytä kaikkea mitä voit käyttää. Anna kaikkesi. Mitään pelättävää ei ole. Totta, olet väsynyt. Väsynyt ja peloissasi. Sellaisia hetkiä on kenellä tahansa. Hetkiä, joina kaikki tuntuu olevan pielessä. Ja siksi jalat pysähtyvät.”
Nostin taas katseeni ja seurasin varjoa seinällä.
“Mutta ei auta muu kuin tanssia”, Lammasmies jatkoi. “Ja tanssia niin taidokkaasti, että oksat pois. Että kaikki ihastelevat. Silloin meikäläinenkin varmaan pystyy tukemaan sinua. Siksi: tanssi. Niin kauan kuin musiikki soi.”

Haruki Murakami: Tanssi tanssi tanssi

Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu (Hitsuji o meguru bōken, 1982) oli ensimmäinen Murakamilta suomennettu romaani ja se ilmestyi Tammen Keltaisessa kirjastossa vuonna 1993. Sen jälkeen Murakamilta on suomennettu vaihtelevasti sekä uusia että vanhempia romaaneja, viime vuosina myös suoraan japanin kielestä. Nyt Keltainen kirjasto julkaisi Murakamin romaanin Tanssi tanssi tanssi (Dansu Dansu Dansu, 1988), joka on itsenäinen jatko-osa Suurelle lammasseikkailulle. Samoja henkilöitä ja elementtejä on myös Murakamin kahdessa ensimmäisessä romaanissa, joita ei ole vielä suomennettu.

Luin Suuren lammasseikkailun kolme vuotta sitten, mutta en valitettavasti ole silloin kirjoittanut siitä blogiin. Muistikuvat kirjasta ovat myös hataria, mikä osittain johtuu tarinan surrealistisuudesta. Muistan kirjasta kolme asiaa: salaperäisen Lammasmiehen, puhelintyttö-Kikin ihmeelliset korvat ja Delfiinihotellin. Nämä kolme ovat läsnä myös Tanssi tanssi tanssi -romaanissa. Nimetön kertoja, nyt 34-vuotias eronnut ja yksinäinen freelancetoimittaja, tuntee tarvetta palata Sapporoon Delfiinihotelliin ja ottaa selvää mitä hänen entiselle heilalleen Kikille tapahtui. Rähjäisen Delfiinihotellin paikalla onkin upouusi pilvenpiirtäjähotelli Dolphin Hotel, jonka uumenista silloin tällöin putkahtaa pimeä ja homeelta haiseva kerros, jossa Lammasmies edelleen kytkee kertojan elämässä tapahtuvia asioita ja ihmisiä toisiinsa. Kertojan on vain tanssittava tilanteesta toiseen.

Kaikenlaisia tilanteita eteen tuleekin, kun kertojan elämään astuu uusia ihmisiä, kuten hotellissa työskentelevä pidättyväinen Yumiyoshi sekä vanha koulukaveri Gotanda, josta on tullut huippusuosittu näyttelijä. Yllättäen kertoja huomaa, että Gotandalla on uudessa elokuvassaan kohtaus Kikin kanssa. Kertoja ottaa yhteyttä Gotandaan ja miehet ystävystyvät ja viettävät aikaa kaksin tai Gotandan hankkimien prostituoitujen kanssa. Kertoja joutuu myös poliisikuulusteluun yhden puhelintytön murhaan liittyen. Myös Kiki on edelleen kadoksissa.

Oma kytköksensä kertojalla muodostuu 13-vuotiaaseen erityislaatuiseen Yukiin, jonka varakkaat ja eronneet vanhemmat eivät osaa olla kunnon vanhempia tyttärelleen. Yukin isä on epäonnistunut kirjailija (näppärästi nimetty Makimura Hiraku) ja äiti menestynyt valokuvaaja, joka on niin omissa maailmoissaan, että unohtaa tyttärensä Dolphin Hoteliin lähtiessään kuvauskeikalle Katmanduun. Kertoja päätyy saattamaan Yukin kotiin Tokioon ja silloin tällöin he viettävät aikaa yhdessä ajellen autolla ympäri Tokiota ja syömällä ravintoloissa. Yukin vanhemmat haluaisivat maksaa miehelle tyttärensä silmällä pitämisestä, mutta hän ei halua vastaanottaa siitä rahaa, onhan heidän välilleen syntynyt erityinen yhteys. Tosin hän suostuu kyllä lähtemään vanhempien kustannuksella Havaijille, jonne Yukin äiti on toistaiseksi asettunut erään yksikätisen runoilijan kanssa. Tämä eriskummallinen perhe ja kertojan suhde heihin on mielestäni romaanin kiinnostavin kytkös.

Tanssi tanssi tanssi on mielikuvituksellinen ja genrejä sekoitteleva romaani, jota voi lukea monella tasolla: ajankuvana ja yhteiskuntakriittisenä tutkielmana kapitalismin noususta, psykologisena ja filosofisena ihmissuhde- ja kehitystarinana tai maagisrealistisena murhamysteerinä. Romaanissa on siis runsaasti aineksia ja keitos onkin varsin maukas. Ruokaakin siinä hifistellään, ravintolakritiikkejä työkseen kirjoittava kertoja kun on aikamoinen kulinaristi. Murakamin tyyliin myös musiikki on keskeisessä osassa tätä teosta. Läpi romaanin kuunnellaan 80-luvun ja sitä vanhempia pop-, rock- ja jazz-klassikoita. Tunnelmaan pääsee kuuntelemalla vaikka Spotifysta löytyvää soittolistaa, johon on poimittu kirjassa mainittuja artisteja ja kappaleita. Minä nautin tästä lukukokemuksesta, mutta ymmärrän senkin, jos joku päätyy kirjan luettuaan lainaamaan näitä Yukin ja kertojan toistuvia hokemia: Pöljää. Hohhoijaa.

Muut Murakamin kirjat blogissani

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 41 – Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää. Tämä on ollut minulle vaikein haastekohta, koska en vaan yksinkertaisesti osaa sanoa millä aikakaudella olisin halunnut elää. Päädyin tylsästi valitsemaan 80-luvun, mutta pienellä murakamilaisella surrealismilla varustettuna. Olen kyllä elänyt oikeasti 80-luvun lapsuuden, mutta tässä kuvitelmissani haahuilen siellä huolettomana aikuisena, tanssien tilanteesta toiseen.

Haruki Murakami: Tanssi tanssi tanssi
Dansu Dansu Dansu (1988),
suom. Antti Valkama
Tammi 2019
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Jorman lukunurkka
Kirja vieköön!

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

80-luku Haruki Murakami helmethaaste Japani Keltainen kirjasto Tammi Tanssi tanssi tanssi


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Ei ollut minulle hohhoijaa eikä pöljää, viihdyin 🙂 Olen etelästä ja pöljä pisti korvaani, mutta mikä ettei.

    1. Olihan tämä viihdyttävää tanssimista. Hieman harmitti, kun ei ollut tuo Suuri lammasseikkailu niin tuoreessa muistissa. Ehkä olisi saanut enemmän irti jos olisi hoksannut paremmin niitä kytköksiä. Mutta toimiihan tämä näin itsenäisenäkin teoksena. Juu, ei minustakaan yhtään pöljää tai hohhoijaa.

keyboard_arrow_up