menu Menu
Saara Cantell: Kesken jääneet hetket
Cantell Saara, Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi, Tammi 24/04/2020 0 kommenttia
Alex Schulman: Polta nämä kirjeet Edellinen Philip Teir: Neitsytpolku Seuraava

Kaksi vuotta ja kolmetoista päivää sitten, kun Virva lähti Suomesta, kotikaupunki oli muuttunut muistojen ruuduttamaksi miinaharavapeliksi. Tiettyjen katujen, korttelien ja jopa kokonaisten kaupunginosien välttely teki arkielämästä uuvuttavaa. Hän ei ollut ymmärtänyt miten paljon kohtaamisten, tapaamisten ja varastettujen hetkien miinoittamia paikkoja olikaan ennen kuin joutui päivittäin kiertämään ne. Menetyksen maantiede. Onko käsite hänen itse keksimänsä vai jostain kuultu? Mahdotonta tietää. Jatkoajatus on ainakin sen verran pateettinen, että se saattaa hyvin olla jostain laulusta poimittu: muistojen mustaama kartta suunnistusavuksi sydämensä särkeneille.

Saara Cantell: Kesken jääneet hetket

Saara Cantellin esikoisromaani Kesken jääneet hetket on kertomus Virvasta, jonka elämää ja valintoja seurataan mosaiikkimaisesti valokuvien herättämien muistojen kautta. Valokuvaajana työskentelevä Virva on asunut pari vuotta Pariisissa, kun taiteilijasisko Sallan auto-onnettomuus pakottaa hänet palaamaan takaisin. Kotona odottaa suru ja syyllisyys siskosta ja kipeät muistot mahdottomasta rakkaudesta. Edessä on myös kivinen tie siskon lasten huoltajana. Jossain epämääräisessä nykyhetkessä muistojaan penkova Virva pohtii, olisiko itse voinut valita toisin vai oliko kaikki pelkkää sattumaa tai kohtaloa.

Virvan elämää seurataan epäkronologisissa katkelmissa, mutta tutuksi tulevat lapsuuden kesät suvun naisten ja isosiskon kanssa mökillä, seikkailut uskollisten ystävien Katin ja Jonden kanssa sekä rakastuminen Kristianiin, naimissa olevaan mieheen, joka vielä sattuu olemaan Virvan esimies. Lähes kaikilla Virvan lähipiirin naisilla tuntuu olevan kokemuksia petollisista miehistä. Silti Virvan on vaikea nähdä, että hänen roolissaan toisena naisena olisi mitään väärää. Itseään on helppo pettää.

Näitä pettämistarinoita on jostain syystä nyt tullut vastaan useampia. Philip Teirin romaanissa Neitsytpolku päähenkilö rakastuu itseään vanhempaan naiseen ja päätyy lopulta eroamaan vaimostaan. Alex Schulman taas jäljittää isoäitinsä pakahduttavaa salarakkaustarinaa romaanissa Polta nämä kirjeet, josta kirjoitan pian lisää. Nämä kaksi edellä mainittua perustuvat siis todellisiin tapahtumiin ja aitouden tunnussaan myös koskettavat. Cantellin romaanissa päähenkilö Virvan suhde naimisissa olevaan Kristianiin ei aivan yllä koskettavuudessaan samalle tasolle. Lukuisat seksikohtaukset toimiston lattialla ja autossa lähinnä vaivaannuttavat ja saavat kaipaamaan Teirin romaanin hellyyttävää pettämistä, jossa luetaan yhdessä lehtiä sängyssä – vaatteet päällä tietenkin. Tuntuu, että Virvan ja Kristianin suhde on enemmän fyysistä laatua eikä seksin kuvaaminen ainakaan minua lukijana säväyttänyt.

Romaanin taustalla oleva ajatus rinnakkaistodellisuuksista on kiehtova. Miten erilaista elämää sitä eläisi, jos olisi jonkun valinnan tehnyt toisin. Joskus ajoitus on pahasti pielessä, kaksi rakastavaista kohtaavat väärällä hetkellä. Romaanin jokainen luku alkaa kuvauksella valokuvasta, joita poimitaan valokuvalaatikosta sekalaisessa järjestyksessä. Niistä aukeaa muistoja, joissa ollaan erilaisissa risteyskohdissa, erilaisten mahdollisten maailmojen äärellä. Mitä jos tuossa kohtaa olisikin valinnut toisin? Kesken jääneet hetket myös muistuttaa siitä, ettei jossittelu auta, vaan on osattava ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne ovat. Tehtyihin valintoihin liittyy myös vastuuta, syyllisyyttä ja häpeää. On opittava antamaan itselleen anteeksi.

Kesken jääneet hetket uhkasi minulla jäädä harvinaiseen osastoon nimeltä ”Kesken jääneet kirjat”. Ei kuitenkaan jäänyt, sillä hevillä en luovuta. Yleensä pidän tällaisista tarinoista, joissa seurataan yhden perheen vaiheita. Jotenkin vaisuksi tämä epäkronologisista muistoista koostettu kokonaisuus kuitenkin jäi. Koska kerronta oli niin tavanomaista, odotin enemmän juonellista yllätyksellisyyttä – onhan Cantell käsikirjoittanut ja ohjannut monia suosittuja elokuvia. Romaanin loppuun asti saikin arvuutella kuka on se lapsi, joka prologissa noita valokuvia laatikosta poimii. Sen taustalla oleva tarina olikin koskettava. Koin kuitenkin kirjan kokonaisuutena epätasaisena: syvällistä ja traagista rikkoo omaan makuuni liian viihteellinen kerronta. Romantiikalla ja seksillä höystetyn arkirealismin ystäville uskoisin tämän romaanin uppoavan hyvin.

Saara Cantell:
Kesken jääneet hetket
Tammi 2020
Arvostelukappale

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

esikoisromaani Kesken jääneet hetket muistot perheet rakkaus romantiikka Saara Cantell Tammi


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up