M’dhara Vitalis nyökkäsi meille ohimennen, kun hän jalkakipujaan paljastamatta asteli verkkaan tanssilattialle. Ja sitten hän tanssi.

Vartijan borrowdale meni mbaresdaleksi. Dzinganisayin liikehdintä osoittautui amatööriaskelteluksi. Nyengeterayin uutuudet paljastuivat kokemattoman nulikan pintakeikailuksi. M’dahara Vitalis tanssi heidät pois parketilta, katsomaan sivusta siinä kuin me muutkin. Me töllötimme suu auki hänen reebokiaan ja vesipumppuaan. Hän ällistytti meidät juoksevalla miehellään. Hän teilasi meidät robotillaan. Ja hänen käärme- ja breaktanssinsa saivat meidät kavahtamaan seisaalle ja sanomaan ho-o. Hänen kuukävelynsä olisi saanut itse Michaelinkin kavahtamaan seisaalle ja sanomaan ho-o. Lava tyhjeni, kunnes vain hän ja kuosien ja kankaiden opettaja tanssivat.

Juuri suomennetussa esikoisromaanissa Muistojen kirja zimbabwelainen kirjailija Petina Gappah tarkastelee kotimaansa kaoottista tilannetta yhden naisen fiktiivisen tarinan kautta. Kirjailijan viehättävä ja mutkaton kerronta teki minuun vaikutuksen, joten ilahduin kun huomasin, että Gappahilta on suomennettu myös novellikokoelma. Ompun novellihaaste motivoi hankkimaan sen heti luettavaksi. Se löytyikin Rikhardinkadun kirjaston novellihyllystä sopivasti mukaan hiihtolomareissulle. Kieltämättä tuntui aika eksoottiselta lukea näitä tarinoita Lapin hankien keskellä.

Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta koostuu kolmestatoista novellista, jotka esittelevät todellisuuden, joka on niin absurdi, ettei voi olla muuta kuin totta. Elämä Zimbabwessa ei totisesti ole ruusuilla tanssimista – maata piinaavat  mm. yksinvaltiaana 80-luvulta asti hallinnut presidentti Mugabe, romahtanut talous ja hyperinflaatio, korruptio, köyhyys, rotusorto, siirtomaavallan jälkeiset ongelmat, aidsepidemia ja maailman alhaisin elinajanodote – mutta kaikesta huolimatta sitkeät ja elämänmyönteiset ihmiset kyllä tanssivat kun saavat siihen mahdollisuuden. Novelli Tanssimestari on siitä riemullinen todiste. Tässä tragikoomisessa tarinassa kerrotaan miehestä, joka saa eläkkeelle jäädessään vain kolmet puoli numeroa liian pienet kengät. Tämä ei miestä lannista, vaan hän astelee liian pienissä kengissään paikallisen tanssikilpailun lavalle ja putsaa lattian uskomattomilla muuveillaan, kuten yllä poimimassani lainauksessa käy ilmi.

Makaaberin tanssin pyörteisiin päästään myös novellissa Rosien sulhasen halkeilleet, vaaleanpunaiset huulet. Siinä tanssitaan häitä, joissa kaikille on selvää, että sulhanen sairastaa aidsia ja on vienyt hautaan jo ainakin kaksi tyttöystävää. Novelleissa aiheet ovat raskaita, mutta ote inhimillinen, paikoin humoristinen. Gappah ei sorru huumorissaan mauttomuuteen, tietynlainen keveys vain korostaa asioiden painavuutta, tekee niistä jopa astetta traagisempia. Novellit kuvaavat ihmisten arkea maassa, jossa onnen hippusiin on tartuttava kynsin ja hampain, jos sellaiseen mahdollisuus tarjoutuu. Novellissa Elegia Easterlylle lapseton nainen tarttuu sellaiseen tilaisuuteen, kun hän avustaa synnytyksessä naapuruston vähämielistä Marthaa samalla kun puskutraktorit lähestyvät heidän hökkelikyläänsä. ”Jumala on antanut minulle tämän lapsen”, nainen julistaa.

Monessa novellissa kuvataan miehen ja naisen välisiä suhdekiemuroita. Zimbabwessa uskottomuus tuntuu olevan yleistä ja syrjähypyt omiaan lisäämään hiv-tartuntoja. Varakkaammille miehille on tyypillistä pitää vakituisia rakastajia, joita kutsutaan pikkutaloiksi – vaimo asuu isossa päätalossa ja rakastaja pikkutalossa. Novellissa Neuvotteluratkaisu vaimo ei suostu antamaan avioeroa miehelleen. ”Peruuta ensin tämä arpi, vasta sitten voidaan puhua avioerosta”, vaimo lohkaisee viitaten keisarinleikkausarpeensa. Miehellä ei ole varaa pitää pikkutalonaista, sillä he vaativat yhtä paljon rahaa ja huomiota kuin varsinaiset vaimot. Niinpä molemmat puolisot turvautuvat irtosuhteisiin ja pysyvät onnettomassa avioliitossaan.

Olen aina ihmetellyt miten joku voi langeta huijaussähköposteihin, joissa väitetään vastaanottajan voittaneen arvonnassa miljoonia, kunhan vain ensin lähettää muutaman tonnin hallintokuluja varten. No, ilmeisesti zimbabwelaisessa todellisuudessa elävä on helppo uhri tällaisille huijareille. Kun jopa tuhanteen prosenttiin noussut hyperinflaatio voi hävittää elinikäiset säästöt yhden yön aikana, on varmasti suuri houkutus uskoa voittaneensa summan, joka voi päästää pois ahdingosta. Näin käy miehelle novellissa Miehemme Genevessä voitti miljoona euroa. Genevessä Zimbabwen edustustossa konsulivirkailijana työskentelevä mies nostaa tililtään tyttären opintoihin tarkoitetut rahat ja matkustaa Amsterdamiin luovuttamaan ne miljoonavoittoa luvanneelle herrasmiehelle. Sekä miehen että konttorin ulkonäkö pistää vähän miettimään, mutta rahanhimo vaientaa epäilyksen äänet. Pian miehemme Genevessä on kaulaansa myöten liemessä.

Zimbabwen ahdinko saa monen haikailemaan ulkomaille paremman elämän toivossa. Unelmat ovat suuria, mutta todellisuus siirtolaisena ei olekaan aina niin auvoinen. Novellissa Serkkusiskoni Rambanai serkku palaa Amerikasta mukanaan kaksi matkalaukkua täpötäynnä liian tiukkoja, heleän pinkinsävyisiä vaatteita, ja puheessaan uusi aksentti. Rambanai kertoo sukulaisille elämästään Valloissa, vaikeuksistaan sovittaa yhdeksästä-viiteen-duuniaan Dallasin downtownissa sijaitsevalla vakuutusmeklarilla yhteen hektisen seuraelämänsä kanssa ja paritalonsa vuotavasta faucetista. Kun takaisinlähtö vaan tuntuu venyvän, Rambanai tunnustaa häpeillen olleensa Amerikassa laittomasti eikä hänellä ole enää mahdollisuutta palata. Oikeasti hän opiskeli kolme kuukautta community collegessa ja oli töissä ravintolassa. Hyväuskoiset sukulaiset lainaavat silti rahaa uuteen passiin, joka on ilmeisen helppo hankkia korruptoituneessa maassa. Niinpä Rambanai häipyy uuden henkilöllisyyden turvin tällä kertaa Englantiin.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän mainion novellikokoelman kohtaan 48 – Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän. Petina Gappahin ansiosta tiedän nyt Zimbabwesta vähän enemmän kuin aikaisemmin.

Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta
An Elegy for Easterly (2009), suom. Seppo Loponen.
Tammi 2009
Kirjastolaina

#novellihaaste – 13 novellia

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

3 Kommenttia

  1. Laura says:

    19/03/17 @ 14:41 

    Kiitos tästä kirjavinkistä, jonka jo omaan Gappahin kirjaa käsittelevään postaukseeni jätit, ja nyt ennenkaikkea tästä kirjoituksestasi! Oma novellihaasteeni on hieman pysähtynyt, kun ei ole pitkään aikaan tullut vastaan oikein mitään mikä kiinnostaisi, mutta nyt laitoinkin tämän kirjan jo suoraan varaukseen, eipä näyttänyt juurikaan jonoakaan olevan. 🙂 Saat kokoelman kuulostamaan niin hurjan mielenkiintoiselta, että tämä täytyy lukea pian!

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      19/03/17 @ 14:54 

      No onpa hauskaa, että innostuit heti varaamaan. Jos olet Helmet-kirjastojen alueella, nopeutan kirjan saantiasi palauttamalla oman kappaleeni mahdollisimman pian 🙂

      Vastaa
  2. Kirjaluotsi says:

    19/03/17 @ 15:00 

    Huomasin juuri, että kokoelma on julkaistu alkuvuodesta myös Keltaisen kirjaston pokkarina.

    Vastaa

Jätä vastaus.