menu Menu
Patrik Svensson: Meren kutsu: tarinoita ihmisen uteliaisuudesta
Käännöskirjallisuus, Ruotsi, Svensson Patrik, Tammi, Tietokirjallisuus 26/06/2023 2 kommenttia
Annie Ernaux: Tapaus Edellinen Andrei Kurkov: Harmaat mehiläiset Seuraava

Mikään elämä ei tietenkään ole ikuista, eikä aika ole suhteellista valtameren syvyyksissä, se voi vain tuntua siltä. Jopa valtameren rytmi on sirkadiaaninen. Myös meri on yhteydessä kaikenkattavaan rytmiin, joka yhdistää kaikki olennot yhdeksi säännölliseksi kuvioksi. Jopa ne meren syvyyksissä elävät elämänmuodot, jotka eivät ole koskaan nähneet auringonvaloa, omaavat tämän sisäisen kellon. Niilläkin on aktiivisuus- ja lepojaksoja, jotka seuraavat samaa rytmiä kuin kaikki muu elämä tällä planeetalla.

Ja meri itsessäänkin on jatkuvassa liikkeessä. Se ei ehkä nuku tai herää, mutta se liikkuu, se on aktiivinen ja välillä levon kaltaisessa tilassa, voimakkaammin ja majesteettisemmin kuin mihin maa ikinä pystyy. Meren liike on suurissa merivirroissa, jotka kiertävät planeettaa maapallon pyörimisen mukaan sekä veden pinnalla että sen syvyyksissä kuin valtava, rytmikäs verenkierto. Meri liikkuu vuoroveden säännöllisen ja rytmisen nousun ja laskun tahdissa, jota kuun ja auringon vetovoima säätelee. Siinä ajassa, kun maapallo kiertää kerran akselinsa ympäri, meri ehtii nousta ja laskea kahdesti, kaksi muunnelmaa rytmistä, jonka ansiosta kaikki elämä herää ja nukahtaa samaan tahtiin.

Patrik Svensson: Meren kutsu: tarinoita ihmisen uteliaisuudesta

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Ruotsalaisen Patrik Svenssonin esikoiskirja Ankeriaan testamentti ihastutti joitain vuosia sitten. Siinä Svensson kertoi kiehtovasti mystisestä ankeriaasta ja punoi luonnontieteellisen faktan lomaan koskettavaa tarinaa omasta isäsuhteestaan. Uusi kirja Meren kutsu on omistettu Svenssonin äidille, jonka ansiosta poika löysi intohimon lukemiseen ja mereen. Merellisistä esseistä koostuva kirja luotaa valtamerien valikoituja ihmeitä ja nostaa esiin ihmisiä, jotka ovat aikojen saatossa seuranneet uteliaisuuttaan tuntematonta merta kohtaan. Historian ja tieteen arkistoista Svensson nostaa esiin vähemmän tunnettuja tai akateemisen suitsutuksen varjoon jääneitä merentutkijoita, kuten Magalhãesin orjan tai 1800-luvulla eläneen skottilaisen leipurin, jonka fossiililöytö muutti käsitystämme elämän synnystä. Ison roolin kirjassa saa myös “meren elämäkerturi” Rachel Carson, jonka kirjan Äänetön kevät (1962) voidaan sanoa käynnistäneen maailmanlaajuisen ympäristöliikkeen.

Meren kutsu on täynnä kiehtovia ja mukaansa tempaavia tarinoita merestä ja merta tutkineista ihmisistä. Vaikka tässä kirjassa on edelliseen verrattuna vähemmän omaelämäkerrallista ainesta, Svensson kirjoittaa merestä kuin parhaasta ystävästään. Syvä kiinnostus merta ja sen ilmiöitä kohtaan välittyy lukijalle ja saa innostumaan mukana. Meren ohella tarinoissa viehättää kuvaus ihmisistä, jotka seuraavat muiden epäilyksistä huolimatta ja usein päivätöidensä ohella omaa kutsumustaan selvittää meriluonnon tarjoamia mysteerejä. Merentutkijoiden kesken syntyy myös yllättäviä ystävyyksiä ja koskettavia rakkaustarinoita. Meren kutsu tarjoaa myös filosofista pohdintaa ja runsaasti viittauksia merikirjallisuuteen. Kirjasta saakin hyviä lisälukuvinkkejä, itseäni ainakin alkoi kiinnostaa Rachel Carsonin kirjojen lukeminen.

Kirjan suomenkielinen alaotsikko on Tarinoita ihmisen uteliaisuudesta. Sellaisesta saatiinkin taas yksi surullinen esimerkki juhannuksena, kun Titanicin hylylle matkalla ollut Titan-sukellusvene katosi ja tuhoutui. Juuri Svenssonin kirjan lukeneena tällaisen onnettomuuden ajoitus tuntui karmivalta. Kirjassa kuvataan, miten ihmisen uteliaisuus merta kohtaan on usein vienyt uhkarohkeat tai umpihullut ihmiset vaarallisille vesille, esimerkiksi juuri sukeltamaan meren syvyyksiin hyvinkin heppoisilla laitteilla vaaroista piittaamatta. Kuten Svensson kirjassaan toteaa, edelleen on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään itsestään luotipainon ja antavat laskea itsensä meren syvyyksiin, kohti pimeää ja tuntematonta. Niitä, jotka tietoisesti ja vapaaehtoisesti menevät paikkoihin, joissa he ovat edelleen vieraita sanan kaikissa varsinaisissa merkityksissä. On hienoa, että ihminen yrittää ymmärtää merta. Valitettavasti meren on pitkään uskottu olevan ehtymätön luonnonvara ja ihminen on toimillaan onnistunut aiheuttamaan sille paljon vahinkoa. Meren syvimpään kohtaan Challengerin syvänteeseen sukeltanut Victor Vescovo katseli ympärilleen 10 925 metrin syvyydessä ja mitä hän näki: muovipussin!

Meri on aiheena niin laaja, että teemoja joutuu väkisin rajaamaan ja silti lopputulos voi olla sillisalaatti tai kalasoppa. Hajanaisuutta kirjassa onkin Ankeriaan testamenttiin verrattuna, mutta ei se oikeastaan häirinnyt. Nautin jokaisen tarinan lukemisesta ja ihastuin moniin yksittäisiin knoppitietoihin, joista oli myös hauska etsiä lisätietoja. Miten viehättävä on esimerkiksi maininta pienestä meduusalajista nimeltä Turritopsis nutricula, joka on ainoa tunnettu biologisesti kuolematon eläin. Se voi stressaantuessaan palata takaisin lapsuuteen, meduusasta polyypiksi, ja aloittaa alusta. Me ihmisetkin osaamme nurkkaan ahdistettuina palata lapsiksi, mutta valitettavasti vain henkisesti 😅

Patrik Svensson:
Meren kutsu: tarinoita ihmisen uteliaisuudesta
Den lodande människan: Havet, djupet och nyfikenheten. Essäer.
(2022),
suom. Anu Heino
Tammi 2023

Muissa blogeissa:
Kirjareppu
Luetut.net
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

BookBeatin 45 päivän maksuton kokeiluetu uusille käyttäjille!

Kirjaluotsin lukijana pääset kokeilemaan BookBeatin laajaa äänikirjavalikoimaa jopa 45 päivää maksutta. Kokeilujakson aikana saat käyttää BookBeatia 30 tuntia maksutta. Tutustu yli 900 000 e- ja äänikirjaan ja valitse suosikkisi. Voit lopettaa tilauksesi milloin tahansa. Etu on voimassa kaikille uusille BookBeat-käyttäjille.

* Hyödynnä tarjous (KAMPANJAKOODI: kirjaluotsi)

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

esseet luontosuhde Meren kutsu merentutkimus meri Patrik Svensson Rachel Carson tietokirjallisuus utelias ihminen


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Pitäisiköhän kokeilla? Olen ehta maakrapu ja kammoan merta. 😀 Ajatuskin meren syvyyksiin sukeltelusta kauhistuttaa. Tulisikohan lukiessa paha olo vai helpotus?

    1. Minä rakastan merta, mutta en minäkään sukeltaisi sinne (vaikka olen naimisissa sukeltajan kanssa 😂). Tässä kirjassa ollaan loppujen lopuksi enemmän meren yläpuolella ja ihmisluonnon syvyyksissä kuin meren pohjalla. Pidin erityisesti henkilökuvista, esimerkiksi Rachel Carsonin ja skotlantilaisen Robert Dickin tarinat on kerrottu vaikuttavasti.

keyboard_arrow_up