Tajusin että juuri se oli se hetki. Koska emme katsoneet toisiamme, en joutunut näkemään hänen kasvojaan, silmiään ja suutaan. Eikä minun tarvinnut näyttää hänelle minun.

-Minun pitää sanoa sinulle yksi asia.

Hänen vartalonsa omaani vasten jäykistyi sekunniksi, mutta rentoutui sitten taas. Hän oli luottavainen.

Puhalsin ilmat keuhkoistani ja hän nousi ja laski rintani päällä kuin uimapatjalla lämpimillä aalloilla kun aurinko rakastaa.

-Mm-h?

-Mä en tiedä miten mä tämän nyt sanoisin, eikä tämä ole mikään iso tai merkityksellinen asia.

-Mm-h?

Hän alkoi piirrellä etusormellaan rintaani.

Kaikki kävisi hyvin, ajattelin silloin. Olin uimapatja ja hän kellui minulla ja aurinko rakasti. Ei ollut mitään mikä voisi mennä pahasti, koska mitään sellaista ei ollut. Minua alkoi naurattaa, ja hän hytkyi tahdissani kuin olisin menettämässä ilmat, olin osunut terävään kiveen, mistä sellainen oli yhtäkkiä ilmestynyt, selvillä vesillä.

-Kun mulla on sellainen juttu, että tykkään välillä niin kuin miten sen nyt sanoisin, pukea naisten vaatteet päälle ja —

Nyt hän jäykistyi, ei vain sekunniksi vaan aivan kokonaan, kuin olisi saanut kouristuksen.

Pauli on tavallinen suomalainen mies, joka etsii rakastavaa vaimoa ja haaveilee normaalista perhe-elämästä. Samalla hän haluaisi välillä itse pukeutua naisten vaatteisiin. Lapsesta asti hän on tuntenut itsensä erilaiseksi ja kokenut siitä häpeää. Äiti vaistosi pojan taipumuksen, mutta ei katsonut sitä hyvällä. Leikissä kokeiltu huulipuna pyyhitään väkivalloin pojan huulilta ja poikaraukka passitetaan vitsan kanssa isän luo. Myös koulussa Pauli kärsii kiusaamisesta. Kun teini-iässä tyttöystävä pelleilee ja pukee Paulin isoäitinsä vanhoihin vaatteisiin, tapahtuu jotain. Pauli katsoo itseään peilistä ja näkee Suskin, hänen sisällään aina asuneen naisen. Paulilla on kuitenkin pitkä taival kuljettavanaan ennen kuin hän uskaltaa päästää Suskin kaapista.

Korsetti on lappeenrantalaisen Annamari Marttisen yhdeksäs romaani. Minulle tämä oli ensimmäinen kosketus Marttisen teoksiin. Oli virkistävää lukea muualle kuin pääkaupunkiseudulle keskittyvää kotimaista romaania. Lappeenranta ja Mikkeli ovat romaanin keskeisiä tapahtumapaikkoja. Korsetti perustuu löyhästi lappeenrantalaisen transvestiitin elämäntarinaan, jonka pohjalta Marttinen on saanut vapaat kädet rakentaa fiktiivistä tarinaa. On järkyttävää, että transvestismi luokiteltiin Suomessa sairaudeksi vielä vuoteen 2011 asti. Transvestismiin liittyy vielä paljon stigmaa, jota tällaiset kiihkottomasti kirjoitetut ja empatiaa herättävät tarinat voivat lieventää. Siksi Marttisen kirja on tärkeä.

Suomessa elää noin 50 000 transvestiittia. Taipumus sekoitetaan usein transsukupuolisuuteen, mutta kyse on eri asiasta. Transvestiitit eivät halua vaihtaa sukupuoltaan, vaan ilmentää pukeutumisella ja eleillä vastakkaista sukupuolta. Transvestismi ei myöskään yleensä liity seksuaalisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Kirjan Paulikin joutuu kohtaamaan tähän liittyviä ennakkoluuloja jopa tyttöystäviltään ja vaimoltaan. Oletko edes hetero?, naiset kysyvät tuohtuneina kun Pauli uskaltautuu paljastamaan aran asiansa. Marttinen kuvaa Paulin palavaa tarvetta pukea rintaliivit työhaalarin alle niin luonnollisena ja itsestäänselvänä asiana, että naisten reaktiot tuntuvat liioitellun julmilta. On tietysti kiinnostavaa pohtia, miten itse suhtautuisi jos puoliso ilmoittaisi vastaavaa. Viime vuonna julkaistu Selja Ahavan romaani Ennen kuin mieheni katoaa käsittelee vastaavia tunteita tilanteessa, jossa mies ilmoittaa vaimolleen haluavansa korjata sukupuolensa.

Alusta asti Pauli ymmärtää, että Suski on pidettävä muilta piilossa. Työ toisella paikkakunnalla mahdollistaa jonkin verran vapauksia ja auton takakonttiin lukittuun laatikkoon säilötyt naistenvaatteet antavat vähän mielenrauhaa. Kiinnijäämisen pelossa vaatekassit päätyvät monesti myös roskakoriin. Pauli tuntee olevansa ainoa kaltaisensa koko maailmassa, kunnes törmää sattumalta Anetteen. Aneten ystävyys ja tuki avaavat Paulille uuden maailman ja väylän tulla täydesti omaksi itsekseen. Hän oppii olevansa “tiitti” ja ymmärtää, ettei ole yksin. Läheisiltä pimitetyt salaisuudet painavat kuitenkin raskaina ja mielenterveys on koetuksella. Jääkö Suski ikuisiksi ajoiksi kaapin uumeniin?

Korsetti pohtii kiinnostavasti identiteettiä, erilaisuutta ja häpeää. Marttinen onnistuu välittämään kokemuksen siitä, miltä tuntuu kun ympäristö tuomitsee sen joka tunnet sisimmässäsi olevasi. Miltä tuntuu, kun lapsesta asti sinuun iskostetaan ajatus, että sinulle luontaisessa tavassa elää ja olla on jotain väärää. Ja siitä, miten raskasta on pitää piilossa osaa itsestään, olla vain puoliksi oma itsensä. Kaiken keskellä Pauli joutuu vaimonsa kanssa murehtimaan lapsettomuutta ja siihen liittyviä tunteita ja turhaumia. Marttinen pureutuu siis kirjassaan moneen isoon teemaan. Kerronnallisesti kirja etenee hieman nykien ja tempoillen, ainakin sellainen kokemus tuli äänikirjaa kuunnellessa. Paulin tarina on kuitenkin kiinnostava ja pitää mielenkiinnon yllä.

Kuuntelin kirjan äänikirjaversion, jonka on lukenut Krista Putkonen-Örn. Jäin miettimään miksi lukijaksi on valittu nainen. Halutaanko naisäänellä korostaa Paulin sisällä asuvaa Suskia? Mielestäni miesääni olisi ollut kiinnostavampi valinta, sillä minäkertojahan on oikeasti möreä-ääninen heteromies. Mietin miten erilaista olisi ollut eläytyä Paulin tarinaan, jos se olisi kerrottu miehen äänellä.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 1 – Kirjassa muutetaan.

Helmet-musahaaste:
Musahaasteessa kuuntelin kontratenori Bejun Mehtan ylimaallisen kaunista laulua levyllä Down by the Salley Gardens. Kontratenori on korkein ja samalla harvinaisin miesääni ja usein kuulostaa naisen ääneltä. Tämän levyn sijoitan haastekohtaan 23 – Musiikkia, jossa on erikoisia ihmisääniä ja äänialoja (kontra-altto, kontratenori). Kaikki haasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Annamari Marttinen: KorsettiAnnamari Marttinen: Korsetti
Tammi 2018
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Kirjasähkökäyrä

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

2 Kommenttia

  1. Linnea says:

    01/04/18 @ 12:03 

    Minäkin kuuntelin tämän äänikirjana ja mielestäni Putkonen-Örn oli yllättävän hyvä lukija tähän vaikka onkin nainen. En ollut myöskään aiemmin lukenut kirjaa, jonka kertoja on transvestiitti joten sitäkin myöten tämä kirja oli todella kiinnostava.

    ps. Transsukupuolisista puhuttaessa on korrektia käyttää verbiä korjata, ei vaihtaa. <3

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      02/04/18 @ 13:02 

      Kiitos kommentista Linnea. Olen viime aikoina kuunnellut äänikirjoja enemmän kuin koskaan. Vaikka alankin pikkuhiljaa tottua tähän formaattiin, edelleen lukijan ääni vaikuttaa todella paljon kokemukseeni kirjasta. Ehkä tässä häiritsi eniten se, että tämä oli jo kolmas kirja putkeen saman lukijan lukemana enkä ensimmäisenkään kohdalla aivan varauksetta ihastunut hänen lukutapaansa. Päätin pitää tauon kotimaisissa äänikirjoissa ja kuuntelen välillä englanniksi. Nyt on menossa Joyce Carol Oatesin uusi novellikokoelma, jossa on useampi lukija.
      Kiitos huomiosta, olet aivan oikeassa tuosta korrektimmasta verbistä. Vaihdan eli korjaan sen tekstiin 🙂

      Vastaa