menu Menu
Niklas Ahnberg: Isät jäävät merelle
Ahnberg Niklas, Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi, WSOY 29/09/2021 2 kommenttia
Delphine de Vigan: Gratitude Edellinen Laura Malmivaara: Vaiti Seuraava

Benjamin meni hyttiin ja penkoi vaatekasoja, potki edetessään tyhjiä pulloja, tölkkejä ja säilykepurkkeja. Ne kolisivat epätasaisella lattialla, pyörivät veneen keinuessa. Hän löysi kaksi tyhjää valkoista polttoainakanisteria nurkista ja heitti ne keskelle lattiaa.

Kaikki aterimet ja muoviastiat makasivat likaisina altaassa. Laatikot olivat puoliksi auki, tyhjillään. Pentterin yläpuolella, pienellä puisella hyllyllä, seisoi musta uurna. Uurnan hopeinen kansi muistutti vanhanaikaista vastaanottotiskin kutsukelloa. Ruukkumaisen uurnan alaosa oli päällystetty korkilla, se veti hänen katseensa puoleensa, odotti.

Kannelle palatessa moottori haisi palaneelta. Benjamin katsoi horisontin rikkovaa Kökarin saarta ja mietti, miksi isä halusi, että hän tulisi tänne.

Niklas Ahnberg: Isät jäävät merelle

Niklas Ahnbergin esikoisteos Isät jäävät merelle on Ahvenanmaalle sijoittuva saaristoromaani, jossa ihmissuhteita riepotellaan myrskytuulissa. Benjamin toteuttaa kuolleen isänsä viimeistä toivetta ja lähtee isän purjeveneellä Kökarin saareen, jossa tällä on ollut joku toinen salattu elämä. Benjamin ei ole isän harrastuksesta innostunut ja veneen olemassaolokin tulee hänelle yllätyksenä. Isä oli väittänyt hankkiutuneensa siitä eroon. Benjaminin oma avioliitto on ajanut komeasti karille ja poika Isak on sen seurauksena heittäytynyt mykäksi. Isien ja poikien välinen puhumattomuus jatkuu sukupolvesta toiseen. Ongelmakimppuineen Benjamin saapuu Kökarin pieneen tiiviiseen yhteisöön.

Erika on palannut kotitaloonsa Kökariin ja rakentaa väkivaltaisen liiton jälkeen elämäänsä omilla ehdoillaan lastensa Millan ja Eliaksen kanssa. Ex-miehen rikkoma ovi on vaihdettu uuteen ja uusi ovenripa muistuttaa uudesta alusta. Naapurin Kalastaja-Noa on osa turvaverkkoa ja yhdessä he muodostavat symbioottisen perheyksikön, jonka laitamilla pyörii välillä myös tytärpuoli Elin. Benjaminin ilmestyminen saa Erikan pois tolaltaan, mutta Noa tuntuu tarvitsevan Benjaminia remonttihommiinsa. Erika jää kiitollisuudenvelkaan kun suutuspäissään häätää Benjaminin konkreettisesti myrskyn silmään. Erikan huusholli saa siis uuden jäsenen, kun hän tarjoaa Benjaminille väliaikaista majoitusta sovitellakseen tekoaan. Myöhemmin myös Benjaminin poika liittyy seuraan. Saako kepposteleva Elias mykän Isakin ulos kuorestaan? Vähitellen myös Benjaminin isän salaisuudet paljastuvat ja uuden tiedon valossa Benjamin joutuu päivittämään käsitystään myös itsestään aviomiehenä ja isänä. Voisiko virheitä vielä korjata tai ainakin välttyä tekemästä niitä yhä uudelleen ja uudelleen?

Isät jäävät merelle kuvaa elämänmakuisesti saaristolaisten arkea. Pienen yhteisön hyvät ja huonot puolet tulee käytyä läpi, kuin myös riippuvaisuus kesäturisteista ja sääolosuhteista. Kerronta pitää voittopuolisesti hyvin otteessaan, välillä löin päätäni pentteriin. Tuota purjeveneen keittokomeroa tarkoittavaa sanaa meinaan toisteltiin sen verran usein, että se tuli ainakin opittua. Mitään järisyttävää uutta tässä romaanissa ei ole, mutta saaristomiljööseen sijoitettu ihmissuhdesoppa kelpaa oikein hyvin ilman ylimääräisiä mausteita. Ne pysyköön siellä pentterissä. Oikein kelpo lisä saaristokirjakokoelmaani siis.

Kuuntelin samaan aikaan äänikirjana toista kotimaista esikoisromaania, ja nämä kaksi kirjaa alkoivat uhkaavasti sekoittua päässäni. Molemmissa ollaan saaressa ja molemmissa on isossa roolissa myös koira, toisessa nimeltään Sumu ja toisessa Utu. Nämä hämyiset koirat loikkasivat päässäni välillä kirjasta toiseen, joten nytkin oli tarkistettava kumpi oli kumpi. Sumu siis pitää seuraa minäkertojalle Laura Malmivaaran romaanissa Vaiti ja Utu taas seikkailee Kökarin saarella tässä Niklas Ahnbergin kirjassa. Saaristotunnelma on taas vahvasti läsnä myös Maisku Myllymäen esikoisromaanissa Holly ja Johanna Venhon juuri ilmestyneessä Syyskirjassa, jossa ollaan Tove Janssonin seurassa Klovharun saarella. Saaristo taitaa nyt vetää kotimaisia kirjailijoita puoleensa. Onneksi Nannan kirjakimaran Kirjoja ulapalta -lukuhaaste on vielä voimassa.

Niklas Ahnberg:
Isät jäävät merelle
WSOY 2021
Arvostelukappale

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

#kirjojaulapalta Ahvenanmaa avioero esikoisromaani ihmissuhteet Isät jäävät merelle Niklas Ahnberg perhe saaristo


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Kiitos arviosta, tämä oli minulle uusi tuttavuus. Itseäni ei oikein saaristot niin kiinnosta, mutta tuon Vaiti ja Syyskirjan ajattelin kyllä lukea jossain vaiheessa.

    1. Onneksi näissä on paljon muutakin kuin vain saaristoa 😊 Itse olen viettänyt kesät saaressa viimeiset 20 vuotta ja alkanut kerätä sinne pientä kokoelmaa saaristoon sijoittuvia romaaneja. Tänä syksynä näköjään riittää valikoimaa 😄

keyboard_arrow_up