”I don’t know if I ever liked you,” I say, and bathroom acoustics being what they are, the declaration is magnified and that much more unkind, which makes me feel bad until I see that he is missing a shoe, and I feel it anew, this terrible disappointment in myself that I am happy to take out on him. He is the most obvious thing that has ever happened to me, and all around the city it is happening to other silly, half-formed women excited by men who’ve simply met the prerequisite of living a little more life, a terribly unspecial thing that is just what happens when you keep getting up and brushing your teeth and going to work and ignoring the whisper that comes to you at night and tells you it would be easier to be dead. So sure, an older man is a wonder because he has paid thirty-eight years of Con Ed bills and suffered food poisoning and seen the climate reports and still not killed himself, but somehow, after being a woman for twenty-three years, after the ovarian torsion and student loans and newfangled Nazis in button-downs, I too am still alive, and actually this is the more remarkable feat. Instead I let myself be awed by his middling command of the wine list.
”I didn’t mean that,” I say, mostly to make myself feel better but also because despite everything, it’s true. I did like him, once. When we were theoretical. When we were at the top of the coaster and the wind was in his hair.
Raven Leilani: Luster
Raven Leilanin esikoisromaani Luster löytyy tämän vuoden Women’s Prize for Fictionin pitkältä ehdokaslistalta. Olen lukenut 16 kirjan listalta jo kuusi teosta ja seitsemättä aloittelen. Saa nähdä kuinka moni lukemistani kirjoista päätyy lyhyelle listalle ja onko joukossa peräti voittaja. Lyhyt lista julkaistaan 28. huhtikuuta ja voittaja 7. heinäkuuta. Raven Leilanin Luster saadaan elokuussa myös suomeksi Otavan kustantamana ja Kaijamari Sivillin suomentamana nimellä Kiilto. Kirja julkaistaan Otavan kirjasto -kirjasarjassa.
Edie on 23-vuotias ja töissä toimitussihteerinä kustantamossa New Yorkissa. Hän on pitkään työpaikkansa ainut ruskea nainen, mutta sitten hänen tilalleen palkataan toinen ruskea nuori nainen, joka on valmiimpi mukautumaan hänelle varattuun ahtaaseen rooliin. Taiteellisesti lahjakas Edie haaveilee työstä kustantamon taideosastolla, mutta on onnistunut etenemään vain osaston pomon sänkyyn. Edie ajautuu muutenkin deittisovelluksesta ja sängystä toiseen, kunnes tapaa netissä Ericin, vaaleaihoisen keski-ikäisen miehen, joka saa hänet pauloihinsa. Ericillä on arkistonhoitajan virka, omakotitalo New Jerseyssä ja vaimo Rebecca, joka on tavallaan lupautunut avoimeen suhteeseen.
Hieman epäuskottavin mutta draamallisesti herkullisin kääntein Edie päätyy asumaan Ericin ja Rebeccan kotiin kolmanneksi pyöräksi. Edien yllätykseksi perheeseen kuuluu myös adoptoitu ruskea tytär Akila, jolla ei ole ketään, joka näyttäisi miten hänen hiuksiaan kuuluu hoitaa. Erikoinen asetelma säilyy jotenkin tasapainossa niin kauan kuin pelataan Rebeccan säännöillä. Edie yrittää saada selkoa omasta roolistaan: onko hän rakastaja, kodinhoitaja, lapsen roolimalli vai väljähtäneen avioliiton pelastamiseksi hankittu piristysruiske? Edien oma elämä ja pää on niin sekaisin, että itsevarmuutta ja kylmää päättäväisyyttä huokuva patologi-Rebecca kiehtoo häntä. Rebecca alkaa viedä häntä työpaikalleen sairaalan ruumishuoneelle, jossa ruumiit tarjoutuvat malliksi Edien taiteelle. Salaa Edie toivoo, että joku ikuistaisi hänet itsensä kankaalle, jotta jälkipolvet tietäisivät hänen olleen olemassa.
And when I am alone with myself, this is what I am waiting for someone to do to me, with merciless, deliberate hands, to put me down onto the canvas so that when I’m gone, there will be a record, proof that I was here.
Luster on erikoinen romaani, jolle en aivan varauksetta lämmennyt. Leilani kirjoittaa häpeilemättä, terävästi ja usein hauskastikin, silti yleistunnelma on melankolinen. Minäkertojana toimiva Edie on vaikeasti lähestyttävä henkilö, jonka tekemisiä ja päätöksiä on monesti vaikea ymmärtää. Hän on suorapuheinen ja omaa paljon mielipiteitä, mutta ajelehtii tilanteesta toiseen jotenkin välinpitämättömällä ja tahdottomalla tavalla. Hänellä on taustallaan todella vaikeita kokemuksia ja hän on aika lailla hukassa itsensä kanssa. Jonkinlainen kalvo esti ainakin minua lukijana asettumasta täysillä hänen puolelleen. Ylipäätään tämän kirjan henkilöistä on vaikea pitää, mutta sitten odottamatta vastaan tuleekin joku todella herkkä ja aseistariisuva hetki. Yllättävä ja omintakeinen romaani tämä ainakin on. En ihan vastaavaa ole koskaan lukenut, vaikka teemoiltaan Luster muistuttaakin monia lukemiani romaaneja. Ja niitä teemoja tässä myös riittää – syrjintä ja hyväksikäyttö työpaikoilla ja ihmissuhteissa, seksuaalisuus, identiteettipohdinnat, suuri ikäero suhteessa, erilaiset parisuhteet ja perheet, taide -, joten tätä kirjaa voi tulkita monesta näkökulmasta. Äänikirjana Luster toimii hyvin ja lukijaa oli miellyttävä kuunnella. Vähän ristiriitaisiin tunnelmiin kuitenkin jäin tämän kovasti hypetetyn kirjan kanssa.
äänikirja afroamerikkalainen englanninkielinen esikoisromaani ihmissuhteet Kiilto Luster perheet polyamoria rasismi Raven Leilani Women's Prize for Fiction