menu Menu
Marisha Rasi-Koskinen: Katariina
Kotimainen kaunokirjallisuus, Rasi-Koskinen Marisha, Suomi, WSOY 27/05/2021 4 kommenttia
Arttu Tuominen: Vaiettu Edellinen Jon McGregor: Lean Fall Stand Seuraava

Me leikimme kuolemista, varsinkin kuolemista me leikimme. Me kiipesimme ja putosimme. Karkasimme öisin laitakaupungille ja oikaisimme aina hämärimmän puiston läpi kotiin. Laitoimme muovipussin päähän, vuoronperään kummallekin. Kun veti henkeä, muovia tuli suuhun, toisella yrityksellä pussi huurtui ja imeytyi naamaan kiinni. Kolme nyrkiniskua lattiaan ja pussi oli leikattava pois. Kolme nyrkiniskua ja keuhkot täyttyivät jo unohtuneesta ilmasta niin että sattui.

Minulla oli yhdeksän henkeä niin kuin kissalla, Margareetalla oli rajattomasti mielikuvitusta keksiä erilaisia tapoja päästä niistä. Vain kadota en saanut. Mitä tahansa minulle tapahtuikin, niin kadota en saanut.

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina

Marisha Rasi-Koskinen on lumonnut minut psykologisesti tarkalla ja arvoituksellisen monitulkintaisella kerrontatyylillään. Lukematta oli enää esikoisromaani Katariina ja sopivasti WSOY julkaisi juuri Rasi-Koskisen varhaisempia teoksia äänikirjoina. Hetken mietin miten episodimainen ja unenomainen kerronta taipuu äänikirjaksi, mutta ainakin Katariina toimi Leena Pöystin lukemana mainiosti. Romaani vangitsi ja juonessa pysyi mukana, vaikka joitakin yksityiskohtia ja vihjeitä saattoi mennä ohikin. Katariina on nimittäin tunnelmaltaan kuin jännitysmysteeri, jossa Katariinan elämänkohtalo avautuu vähä vähältä. Kuuden eri kertojanäkökulman kautta lähestytään tapahtumia ja ihmisiä Katariinan ympärillä. Sirpaleista koostuu lopulta eheä(hkö) tarina kohtaamattomuudesta ja juurettomuudesta. Rasi-Koskista paljon lukeneena osasin varautua siihen, ettei aivan kaikkia langanpäitä välttämättä löydy ja mieli jää pitkäksi aikaa askartelemaan tarinan käänteiden pariin. Se on minulle osa kerronnan viehätystä, mutta saattaa myös turhauttaa, jos kaipaa suoraviivaisempaa lukuelämystä.

Katariinan teemat pyörivät perheiden ja ihmissuhteiden ympärillä. On äiti, joka tekee tärkeää työtä lastensuojelussa, muttei ehdi oman tyttären esityksiä katsomaan. On toinen äiti, joka vaan nukkuu kemiallista untaan ja jättää lapset selviytymään yksin. On isä, joka osaa rakentaa taloja, muttei pysyvää kotia. On siskokset, jotka ovat parhaita ystäviä, tai sitten parhaat ystävät, jotka ovat kuin sisaria. On kaksi poikaa, jotka ovat ystäviä ja sitten vihamiehiä. On kaksi erilaista Katariinaa. On ylioppilasjuhlat, jotka jäävät juhlimatta. On huomistalo ja ylihuomistalo ja neljäs talo sekä lintu, joka lentää sisään juuri kun pitäisi muuttaa. On erilaisia toiveita ja tarpeita, jotka eivät aina kohtaa muiden toiveiden ja tarpeiden kanssa. On erilaisia tapoja kadota – muilta ja itseltään. On erilaisia tapoja jättää itsestään jälki.

Katariinasta ei halua paljoa paljastaa. Sen tunnelmaan kannattaa sukeltaa mahdollisimman vähäisin ennakkotiedoin. Siksi tästä kirjasta on vaikea myös kirjoittaa. Katariina on tyylikäs esikoisromaani ja jos olisin sen lukenut silloin julkaisuvuonnaan 2011, olisin varmasti innostunut ennustamaan kirjailijalle loisteliasta uraa. Niin teki mm. Lumiomenan Katja bloggauksessaan ja miten oikeaan se arvio osuikaan. Marisha Rasi-Koskisesta on viime vuosina tullut yksi kotimaisen kirjallisuuden kirkkaimpia tähtiä. Nuortenromaani Auringon pimeä puoli palkittiin Finlandialla vuonna 2019 ja viime vuonna julkaistu REC voitti mm. Runeberg-palkinnon tämän vuoden helmikuussa. Itse en malta odottaa, mitä hienoa Rasi-Koskinen kirjoittaa seuraavaksi!

Marisha Rasi-Koskinen: 
Katariina
WSOY 2021 (alun perin julkaistu 2011)
Äänikirjan lukija: Leena Pöysti
Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Amman kirjablogi
Kirja vieköön!
Kirjavinkit
Lumiomena

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja episodiromaani esikoisromaani ihmissuhteet Katariina katoaminen Marisha Rasi-Koskinen perheet tytöt ystävyys


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Kiitos linkistä Tiina. Kävin lukemassa oman bloggaukseni muistini virkistämiseksi, mutta sekin oli niin ympäripyöreä, etten paljon irti saanut .) Kuitenkin olin näköjään aivan hullaantunut, kuten sinäkin. Huomasin, että näitä on julkaistu äänikirjoina. Hieno juttu, toivottavasti Rasi-Koskinen saa lisää lukijoita. Ihan mielettömän taitava hän on.

    1. Äänikirjaformaatti varmasti pidentää kirjojen elinkaarta ja tuo näitä vanhempiakin teoksia tuoreesti esiin. Leena Pöysti luki tämän ihanan selkeästi. Minä hullaannuin ensin Eksymisen ja unohtamisen kirjaan muutama vuosi sitten ja sen jälkeen on tullut kaikki muutkin luettua. Toivottavasti Rasi-Koskinen kirjoittaa vielä paljon lisää!

  2. Kuulostaa todella ihastuttavalta! Varsinkin tuo huomistalo ja ylihuomistalo alkoivat kutkuttaa mielikuvitusta heti. REC vähän pelottaa, joten ehkä aloitan Rasi-Koskisen lukemisen tästä.

    1. Jos et ole vielä Rasi-Koskista lukenut, sinulla on mainio tilaisuus lukea kirjat julkaisujärjestyksessä. Uskoisin, että Katariina lumoaa niin, ettet malta olla lukematta muitakin 😊 REC on kyllä huikea ja minä pidin kovasti myös Eksymisen ja unohtamisen kirjasta. Novellikokoelmassa on myös kutkuttavia ja arvoituksellisia tarinoita.

keyboard_arrow_up