menu Menu
Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä
Ferrante Elena, Italia, Käännöskirjallisuus, WSOY 29/10/2020 0 kommenttia
Joyce Carol Oates: Night. Sleep. Death. The Stars. Edellinen Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin Seuraava

Toisella tapaamisellamme oli vielä suurempi vaikutus kuin ensimmäisellä. Tulin esimerkiksi tietoiseksi siitä, että sisälläni oli tyhjyys, johon mikä tahansa tunne hyvin nopeasti hukkui. Paljastuneen valheen paino, pettämisen häpeä, suru vanhemmilleni aiheuttamasta kärsimyksestä kestivät siihen saakka, kun hissin rautakehikon ja lasiovien läpi näin äidin sulkevan kotimme oven. Mutta heti kun pääsin alas porraskäytävään ja sitten Vittorian viereen hänen autoonsa, jossa hän silminnähden vapisevin käsin sytytti savukkeen, minulle tapahtui sama, mikä sittemmin on tapahtunut elämässäni hyvin usein ja tuntunut milloin helpottavalta, milloin masentavalta. Yhdysside tuttuihin paikkoihin ja ihmisiin katkesi, ja tilalle tuli uteliaisuus siitä mikä minua odottaisi. Vittorian pelottava ja kiehtova läsnäolo vangitsi minut ja tarkkailin hänen joka ikistä liikettään.

Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä

No onhan tätä Elena Ferranten uutta romaania odotettu! Loisteliaan Napoli-sarjan jälkeen uuteen romaaniin on kohdistunut ehkä kohtuuttomiakin odotuksia, mutta kyllä Aikuisten valheellinen elämä ne lunastaa, ainakin suurimmalta osin. Mitään kovin yllättävää romaani ei tarjoa, Ferrantelle ominaiset teemat ja asetelmat ovat läsnä. Mutta ne ovat juuri niitä, joita tältä edelleen salanimen takana piilottelevalta kirjailijalta odotammekin. Ferranten kerronnan tunnistaa samalla tavoin kuin joskus biisin ensitahdeista tunnistaa heti mistä bändistä on kyse. Jopa tymäkkä aloituslause on ehtaa Ferrantea: Kaksi vuotta ennen kuin isäni muutti pois kotoa, hän sanoi äidille, että olin tosi ruma. Tästä vahingossa kuullusta lauseesta käynnistyy päähenkilö Giovannan tuskainen taival kohti omaa aikuistumista, ja käy selväksi että aikuisten elämä on täynnä valheita, petoksia ja tekopyhyyttä.

Napolilla on taas tärkeä asema romaanissa. Ferrante sijoittaa henkilönsä tarkasti kartalle. Giovannan perhe asuu Rione Alton kaupunginosassa, San Giacomo dei Capri -kadun yläpäässä, Napolin korkeimmassa kohdassa. Siis korkealla niin maantieteellisesti kuin henkisestikin. Giovannan molemmat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja opettajia ja puhuvat huoliteltua yleiskieltä (myös kieli on Ferranten kirjoissa tärkeä, se puhutaanko yleiskieltä vai murretta määrittää yhteiskunnallisen aseman). Giovannan isä on noussut elämässään tähän korkeaan asemaan kaupungin pohjalta köyhästä Pasconen kaupunginosasta. Siellä hänen sisarensa Vittoria asuu edelleen, Giovannan mielikuvissa jossain epämääräisessä paikassa, jonne päästäkseen piti mennä alas, laskeutua yhä alemmas ja alemmas, aivan Napolin pohjalle saakka. Vittoriasta on perheessä puhuttu inhon ja pelon sekaisesti, kuin tämä olisi hirviö. Siksi 12-vuotiaaseen Giovannaan sattuu erityisesti, kun hän kuulee isänsä sanat: ”Ei se mistään murrosiästä johdu: hän on alkanut muistuttaa pahoin Vittoriaa.” Giovanna järkyttyy sanoista eikä keksi muuta keinoa pelastua kuin ottaa selvää, millainen tämä pelätty Vittoria oikeasti on. Hän vaatii saada tutustua tähän pahamaineiseen tätiinsä, jota perhe on vältellyt tapaamasta, ja johon isä häntä nyt vertaa.

Kirjassa seurataan Giovannaa neljän vuoden ajan, 12-vuotiaasta 16-vuotiaaksi. Ferrante kuvaa vangitsevasti hämmentyneen teinin sisäistä maailmaa ja oman identiteetin raivokasta etsintää. Laskeuduttuaan konkreettisesti alas tätinsä maailmaan, Giovannalle aukeaa uudenlaisia ikkunoita elämään. Kiihkeä ja helposti leimahtava Vittoria puhuu Giovannalle rakkaudesta ja seksistä toisin kuin kukaan ennen, kuin aikuiselle. Vittoria myös tutustuttaa Giovannan edesmenneen rakastajansa vaimoon ja tämän kolmeen lapseen, joihin naisilla tuntuu olevan erikoinen yhteishuoltajuus. Napolin pohjalta Giovanna näkee sekä itsensä, vanhempansa että koko siihenastisen elämänsä toisin silmin, mikään ei ole niin kuin ennen. Mutta minne Giovanna itse kuuluu, mistä löytyy hänen oikea henkinen kotinsa: Napolin huipun hyväosaisesta tekopyhyydestä vai sen alimpien kortteleiden autenttisuudesta ja tunteenpalosta?

Monimutkaisten perheriitojen symbolina toimii kirjassa nerokkaasti eräs rannekoru, joka nähdään milloin kenenkin ranteessa. Giovannalle se merkitsee ymmärrystä aikuisten valheellisesta elämästä. Pettymys omien vanhempien petollisuudesta saa Giovannan testaamaan omia rajojaan ja seksuaalista vetovoimaansa. Hän haluaa liata itsensä, olla paha. Samaan aikaan hän kuitenkin rakastuu kunnolliseen Robertoon, joka on ponnistanut Napolin työläiskortteleista yliopisto-opettajaksi ja on arvostettu niin vanhoilla kotikulmillaan kuin Giovannan isän akateemisissa piireissä. Robertossa nämä kaksi erilaista maailmaa tuntuvat kohtaavan vastustamattomalla tavalla. Harmi vaan, että Roberto on varattu. Se ei estä Giovannaa kaikin tavoin hakeutumasta tilanteisiin, joissa pääsisi paistattelemaan Roberton valossa. Mutta löytyykö pelastus sieltäkään suunnalta?

Aikuisten valheellinen elämä on lukukokemuksena intensiivinen ja kirjaa on vaikea laskea käsistään. Samalla kun Giovanna kulkee funikulaarilla ylös alas Napolin todellisuuksista toisiin, myös tunnetasolla mennään vuoristorataa ylhäisestä alhaiseen. Ferranten kuvaama Italia on hyvin seksistinen ja luokkatietoinen, monella tapaa kahtiajakautunut. Toksinen ilmapiiri on käsin kosketeltava, väkivallan uhka välittyy erityisesti rivien välistä leimahtaen välillä todelliseksi yhteenotoksi. Ei mikään helppo kasvuympäristö teinitytölle, oli oma suku minkälainen tahansa. Ainoastaan romaanin tyly lopetus jäi hiertämään, olisin toivonut Giovannalle toisenlaista voittoa. Toisaalta loppulause on mahtava ja antaa pienen toiveen siitä, että Giovannan tarina voisi myös saada jatkoa.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 21 – Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta.

Elena Ferrante:
Aikuisten valheellinen elämä
La vita bugiarda degli adulti (2019),
suom. Helinä Kangas
WSOY 2020
Arvostelukappale

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Aikuisten valheellinen elämä aikuistuminen Elena Ferrante helmethaaste ihmissuhteet Italia murrosikä Napoli seksuaalisuus


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up