Lauttakuski kävi eilen ovella. Vino vene oli mennyt kaupaksi Ørjan viimeiselle saarelle.Voisit soutaa sen sinne heti aamulla, hän sanoi.Lauttakuskinkin mukaan ostaja oli erakkosielu. En halunnut kysyä, oliko lauttakuski kuullut niitä huhuja, joita saaresta, piiloluolista ja kuolleista naisista liikkui. Lauttakuski pyysi, etten kertoisi asiasta kenellekään. Kerroin Ailille. Ihan kaiken varalta, jos en palaisikaan veneen vienniltä ja […]

Isoäidin vierailua oli odotettu viikkokaudet kuin joulua, eikä vähiten siksi että me paastosimme jotta isä sai ostettua ruokajuomat hienoille vieraille. Isä myös säästi rahaa uuteen ilmakivääriin, ja jo senkin takia kaurapuurolla ja kahvilla piti pärjätä. Ja siinä oli sitten sellaista Jeesuksen haudasta nousemisen tuntua, kun viikkoa ennen juhannusta, pahimman nälänhätämme aikoihin, 77-vuotias varatuomari karautti Mersullaan […]

Tarkastelin pääruoaksi tarjottavaa kalaa.“Luulen että voisimme päällystää keitetyn kampelan punaisella ja valkoisella majoneesilla pursotettuna raidallisiksi ja sitten reunoille hiukan persiljaa ja hakattuja keltuaisia. Tein kerran niin kun Picasso oli syömässä. Neiti Stein ilahtuu aina väreistä.”Margit nyökkäsi. Margit oli sitä ihmistyyppiä, joka puhui vähän, mutta luki paljon. Kirjoitetut sanat olivat hänelle helpompia. Luulen että hän osittain […]

Ämmin mukaan elämässä on vain kaksi mahdollisuutta: haihtua ilmaan tai tulla osaksi merta.Täällä meri on kaikkialla. Se on elinehto. Vedessä navigoiminen ja sieltä elannon hankkiminen ovat taidoista tärkeimmät. Kun nousemme ylös kohti Jäämerta, Tenojoki muuttuu pikkuhiljaa lahdelmaksi, sen jälkeen vuonoksi ja lopulta mereksi.Vesirajassa on risuja ja oksia. Jäämereltä saapuvat levät leijuvat veden pinnalla ja koskettavat […]

– Onks sulla Alaharja mielessä että millanen sarja? Haapkylä kysyy. Alaharja hiljenee. Ei, ei Alaharja ole miettinyt. Sarja kuin sarja. Tärkeintä olisi kirjoittaa mahtava telkkarisarja eikä tehtailla enää yhtään romaania. Lopettaa kompastelevien kirjojen kirjoittaminen. Sarjat on paljon houkuttelevampia, mukaansatempaavampia kuin kirjat. Ja kun heidän sarjansa ilmestyisi, koko maa puhuisi siitä, sillä kaikki keskustelevat tv-sarjoista koko […]

Ei ihme, että Richard sulkee kirjeensä teipillä. Ei ihme, että Meredith pitää päiväkirjansa lukossa, polttaa kirjeensä, vie puhelimen omaan huoneeseensa voidakseen puhua rauhassa. Ei ihme, että Martin turvautuu verukkeisiin eikä kerro minulle, että The Renaissance Society kieltäytyi julkaisemasta hänen uusinta artikkeliaan. Ja piilottelee, missä lie hämärässä tarkoituksessa, niitä värikylläisiä villalankojaan.Ja John Spalding Birminghamissa.John Spalding parka, […]

Mitsuko selailee aikakauslehteä, kun tulen töistä. Hän tuijottaa kenkiäni kun astun sisään, joten käännyn ja jätän ne ovenpieleen. Tajuan, että minun täytyy yrittää.No, sanon, millainen päivä on ollut?Millainenko päivä, Mitsuko sanoo.Poikani lähtee maasta heti sen jälkeen kun minä olen tullut, hän sanoo.Jättää minut ties kenen kanssa ties kuinka pitkäksi aikaa, hän sanoo.En ole nähnyt poikaani […]

Sekä Olivia että Francis kuuluivat sukupolveen, joka tunsi syntyneensä ihmisen ahneuden ja tietämättömyyden peruuttamattomasti vahingoittamalle planeetalle. Siinä missä edellinen sukupolvi oli pelännyt ydintuhoa, Francis, joka oli ollut Berliinin muurin murtuessa viisivuotias, ymmärsi ettei biosfäärin tuhoutumiseen tarvittu sotaa: nykymenon jatkuminen riittäisi. Keskustellessaan ensi kertaa Olivian kanssa Oxfordin megafaunakonferenssissa, kenties jo ihastuneena vaikka ei sitä vielä myöntänytkään, […]

Et kirjoita mitään, olet hiljaa vaan. Muista mitä mun äiti aina sanoi, vai oliko se Koivisto, että vaiti. Vaiti! Menet ulos kävelemään, katot kukkakauppojen ikkunoita, se siinä sun lähellä on aivan ihana, siinä mäessä. Menet sinne ja ostat jonkun. Heität vanhat pois, paitsi siinä meidän tuomassa oli kyllä kiva ruukku, säästä se. Meillä on täällä […]

Minua kiinnostaa mistä kohdasta kirjoittaja aloittaa teoksensa. Tiedän että tarinan tasolla Taivaallinen vastaanotto kertoo Jan Holmin sydänleikkauksesta. Se lukee lievetekstissäkin: “Kirjailija joutuu punnitsemaan elämänsä arvoja ennen suurta leikkausta ja sen jälkeen.” Kirja ei noudata tapahtumien kronologiaa, mutta tunteiden kronologiaa se noudattaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjassa on sijoitettu leikkauksen aiheuttamat tunteet dramaturgisesti merkitykselliseen järjestykseen niin, […]

Sinun suudelmasi pamppaili kämmenselälläni hullun rohkeana ja täysin suojattomana, kuin pikkulinnun sydän. Sitten kellon viisarit ilmoittivat että oli iltapäivä ja ihmisiä alkoi lapata sisään. Ovi avautui ja sulkeutui ja avautui ja sulkeutui, ja kaikilla oli nälkä ja jano ja tarve kuunnella radiota. Äiti heräsi kuin unesta ja minä samoin, onko ruoka valmista, mitä peitot tekevät […]

Sitten hän jo kerran, kun istuttiin ruokasalissa ja juotiin iltapäiväkahvia, sanoi isälle, että hän oli päättänyt ruveta opettajattareksi ja pitäisi hänen sen vuoksi päästä jatkamaan lukujaan. Mutta isä nauroi.“Meinaatko sinä siis jäädä vanhaksi piiaksi?” hän kysyi.Hanna punastui eikä virkkanut ensin mitään. Woldemar tuli hänen mieleensä kuin salaman isku. Mutta samaa päätä hänet sieltä karkoitettiin myös.“Meinaan”, […]

Nyt haluan kirjoittaa Nanan riippuvuudesta sisältäpäin. Niin minä haluan sen tuntea, ikään kuin se olisi oma riippuvuuteni. Tein päiväkirjaani yksityiskohtaisia muistiinpanoja hänen viimeisistä vuosistaan. Kirjoitin kuin antropologi, jolla on vain yksi tutkimuskohde, Nana. Voin kertoa, miltä hänen ihonsa näytti (kelmeältä), miltä hänen tukkansa näytti (kampaamattomalta, leikkaamattomalta). Voin kertoa, että hän, joka oli muutenkin aina ollut […]

Stanin on pakko myöntää, että pr-tiimi ja brändääjät ovat tehneet hyvää työtä; Edkin näyttää olevan sitä mieltä. Positron-projektissa vankilan entinen nimi on muutettu, Ed sanoo, koska “Osavaltion pohjoinen rangaistuslaitos” oli ankea ja ikävä. Tilalle otettiin Positron, joka fysiikassa viittaa elektronin antihiukkaseen, mutta sitähän ei moni ulkopuolinen tiedä, vai mitä? Se vain kuulosti sanana jotenkin positiiviselta. […]

Bigga-Marja ja Piera alkoivat käydä keskustelua saameksi. Olavi hautautui mukiinsa. Hän huokaisi ja hieroi silmiään. Olisi vain ajan kysymys, milloin Inkeri pääsisi Koskelan kanssa juttusille. Olavi tiesi, että Koskela oli järkevä ja älykäs mies, mutta saattoiko hän olla varma, että tämä ei mainitsisi hänen nimeään? Koskela saattaisi möläyttää jotain pientä, merkityksetöntä, mutta sellaista, mistä Inkeri […]

Pilvet Arctic Miragen päällä ovat kuin raskas täkki. Polku lähtee hyvinvointikeskuksen kulmalta ja mutkittelee korkeiden nietosten reunustamana koko alueen läpi. Matkamuistokauppa jää vasemmalle, kylpylä oikealle, suurimmat ja kalleimmat mökit näköalaterasseineen ja omine autotalleineen näkyvät alempana, ja juuri ennen kuin polku kiertää keskelle kaikkea jätetyn vesilammikoiden rikkoman luistinradan, se ohittaa välinevuokraamon. Sen edessä on viisi moottorikelkkaa […]

Havittelen isän heittämää lehteä tuolilta. Se on kirjakuvasto ja isän avaamalla aukeamalla on minun naamani suurena, paljon suurempana kuin sen viereen painettu teksti. Katson kuvaani silmiin ja henkitorveni kiertyy itsensä ympäri. Miten se on jo nyt tässä, tai pikemminkin täällä? Kuvan otti muutama viikko sitten, Ranskasta palattuani, hilpeä ja käheä-ääninen nainen, jonka kanssa olen työskennellyt […]

Isä on jotenkin niin kuin Pyhä kolminaisuus, koska hänessäkin on kolme erilaista ihmistä. On lehteä lukeva aamuihminen, on iltaihminen satuineen ja rukouksineen, ja on se joka joutuu huonoille teille ja tulee kotiin viskiltä lemuten ja vaatii meitä kuolemaan Irlannin puolesta. Se huonoille teille joutuminen surettaa, mutta en minä isää voi hyljätäkään, koska se aamuihminen on […]

Ruuta rakasti sieniä vielä enemmän kuin kasveja ja eläimiä. Hän kertoi, että sienten varsinainen valtakunta on piilossa maan alla, siellä minne auringonsäteet eivät pääse tunkeutumaan. Hän sanoi, että maan päälle nousevat vain sellaiset sienet, jotka on tuomittu kuolemaan tai karkotettu valtakunnasta. Maan päällä ne kuolevat auringonvalosta, ihmisen kädestä tai eläinten tallomana. Sienten todellinen, maanalainen valtakunta […]

Kukaan ei uskoisi tätä, vaikka kertoisimme, Paula sanoi. Tämä on maailman tylsin pettämisjuttu. Omituista, että me vain juttelemme tuntikausia, kun ajattelee miten huono omatunto meillä on. Mutta siinähän se juuri onkin, Richard sanoi. Tämä on paljon vahvempaa. Mutta silti, Paula sanoi, koko tämä kulmakunta, varsinkin tämä naapurusto, on täynnä ihmisiä jotka vain pettävät iloisesti ajattelematta […]

Hotelli tuntui sinä iltana kovin autiolta. Siellä hiljattain käyneet eivät olleet jättäneet sinne jälkiä, ilmassa ei viipynyt partaveden hajua, ja tavarat olivat entisillä paikoillaan vastaanottotiskillä. Näytti siltä, ettei mihinkään ollut koskettu. Talo oli niin iso, että siellä tuli orpo olo, eivätkä Bea ja Dan pystyneet unohtamaan hetkeksikään, että heidän ympärillään oli paljon huoneita ja että […]

Tuntuu kuin julkistusta edeltävä viikko olisi yhtä ainoaa ohikiitävää vuorokautta. Teen artikkeliin koko ajan muutoksia. Itse tekstin pitää olla selvä ja kristallinkirkas. Osa minusta haluaa myös varmistaa, ettei kukaan pääse sanomaan artikkelia banaaliksi. Skandaalinhakuiseksi tai populistiseksi. Journalistiikasta käytetään sellaisia adjektiiveja, kun käyn keskusteluja ja tutkin akatemian jäsenten tekstejä oppiakseni ymmärtämään Forumin ja Ruotsin akatemian ympärillä […]

Jätti juoksi turkki hulmuten niin että Kallan korvissa suhisi. Hukkatyttö piti karhusta kiinni kaksin käsin, muuten hän olisi pudonnut sen kyydistä.He matkasivat metsän pimeyden halki, eteläisten ylänköjen yli, ohi suonsilmien, jotka tuijottivat heitä kadotukseen kutsuvin silmin.Aamuyöllä he saapuivat usvan reunustaman, suuren joen rannalle. Taivas heidän yllään hehkui purppuraisena. Oli hiljaista, vain joki heidän edessään puski […]

On maita, joissa ihmiset puhuvat englantia. Mutta he eivät puhu sitä niin kuin me, joilla on oma kielemme piilossa käsimatkatavaroiden seassa ja toilettipussukoissamme ja jotka puhumme englantia vain matkoilla, vieraissa maissa ja vieraille ihmisille. Vaikea kuvitella, mutta englanti on heille ihan oikea kieli! Ja usein ainoa. Heillä ei ole mihin palata tai minkä puoleen kääntyä […]

Marraskirjeessäsi oli tiettyä itsekritiikkiä – onko edes oikein kirjoittaa näin isoista, painavista asioista – mutta aion palata joka ikiseen aiheeseen jonka nostit esiin. Maailmassa on niin monia sanan säilän käyttäjiä, niin monia jotka tuottavat nokkelia sutkauksia, niin monia jotka tuhoavat mielipidevastustajansa yhtä kevyen itsestäänselvästi kuin sammakko siirtyy lumpeenlehdeltä toiselle. Olkaamme toisenlaisia, olkaamme raskassoutuisia! Muutama vuosi […]

Kirjoitin sinä vuonna päiväkirjaa. Löysin sankarini, vaeltelevien ajatusteni homunculuksen, ja kokeilin kirjoittaa katkelmia hänestä kertovasta romaanista muistikirjaani. Riipustelin ja piirustin ja kirjasin muistiin ainakin joitakin tulemisiani ja menemisiäni ja keskustelujani ihmisten ja itseni kanssa, mutta mustavalkoinen Meadin muistikirja kaikkine silloista minääni koskeneine ajatuksineen katosi kauan ennen täyttymistään. Vasta kolme kuukautta sitten löysin sen laatikosta, jonne […]

Syksyinen taivas oli tumma ja matala. Joenrannalla ei ollut ketään, vain puut viskoivat oksiaan. Edes tytöt eivät olleet joella. He olivat kylässä valmistautumassa lähtöön. Heidän hengityksensä huurusi, kun he työnsivät auton takakonttiin muovikasseja, joista pilkisti uimalasien reunoja ja pyyhkeiden kulmia. He ahtautuivat sylikkäin autoon. Kyläläiset katsoivat, miten he järjestäytyivät vaivalloisesti niin, että jokainen käsi ja […]

Kirjojeni ainoa kaunis tai edes myötämieliseksi laskettava maininta isästä oli kuvaus siitä, kuinka kirjani päähenkilö käytti isänsä sukkia aina sairastaessaan. Yksityiskohta oli omasta elämästäni poimittu, säilytin isältä saatuja sukkia piilossa vaatehuoneen perukoilla mutta aina kuumeessa etsin ne esiin ja panin jalkaani.Toivoin kovasti, että isä oli lukenut myös sen kohdan.Tiesin että hän oli sen lukenut.Ajattelin isää […]

Suurta eksperimenttiä edeltävänä yönä en nuku ollenkaan. On sovittu että sukelluskelloa aletaan siirtää laskemispaikalle jo ennen auringonnousua enkä osaa nukahtaa edes keskiyön tunneiksi koska odotan siirtomiesten tulemista. Herra Halley on jättänyt minulle listan asioista jotka täytyy muistaa ja ympyröinyt kohdat mitkä on erityisen tarkkaan varottavia kun suurta Magnum-kelloa kuljetetaan telakan aitauksesta laivaan. Siksi se on […]

Alan puhella mitä mieleeni juolahtaa, vajaiksi jääneistä yöunistani ja kirjasta jota parhaillaan luen, siitä miten kannattamatonta ja kaikkia osapuolia vahingoittavaa on että serbihallinto on savustanut albaaniopettajat ja -opiskelijat ulos yliopistolta, osa-aikatyöstäni serbin omistamassa ravintolassa, ei kovin kaukana täältä, asiakkaista jotka tilaavat pelkän kahvin ja täyttävät pöydät tuntikausiksi, siitä miten pettynyt olen presidentti Rugovaan ja siihen […]

Se tapahtui kesäkuussa pahimman sarvikorentosesongin aikaan. Joka vuosi nuo häilyvät hyönteiset nousevat suurina pilvinä saastuneen järven leväkasvustoista ja peittävät alleen koko kaupungin. Ne pimentävät ikkunat, levittäytyvät autojen ja katulamppujen päälle ja sotkevat venelaiturit ja purjeveneiden mastot kaikenkattavalla ruskealla töhnällä. Rouva Scheer, joka asuu meidän kadullamme, sanoi nähneensä Cecilian päivää ennen itsemurhayritystä. Cecilia oli seissyt katukäytävällä […]

Algeria kutsuu heitä rotiksi. Pettureiksi. Koiriksi. Terroristeiksi. Luopioiksi. Roistoiksi. Saastoiksi. Ranska ei kutsu heitä juuri miksikään. Ranska ompelee suunsa kiinni piirittämällä vastaanottoleirit piikkilanka-aidoin. Kenties on parempi, ettei heitä kutsuta miksikään. Ei yksikään ehdotettu nimitys sovi viittaamaan heihin. Ne vain lipuvat heidän ylitseen kykenemättä määrittelemään heitä. Paluumuuttajat? Moni heistä ei ole koskaan nähnyt maata, johon he […]

Tässä välissä, Sei, painettujen kirjojen aikakaudella, kaikki oli selkeämpää. Kun Teos tuli painokoneesta, se oli täydellinen, kokonainen ja muuttumaton kuin sementtiin valettu veistos. Kaikkine virheineen, epätäydellisyyksineen ja sattumanvaraisuuksineen (missä vaiheessa tekijä oli päättänyt lopettaa kirjoittamisen, millaisiin kompromisseihin kustannustoimittajan kanssa oli päädytty, millaisia kirjoitusvirheitä tekstiin jäi) se oli Jumalan sana, lopullinen Teos, joka alkoi elää omaa […]

Nick ja minä olimme tavanneet viikon aikana pari kertaa, aina silloin kun Bobbi oli ollut luennoilla. Nick toi käydessään pieniä tuliaisia. Yhtenä päivänä hän toi jäätelöä ja keskiviikkona rasiallisen donitseja O’Connell Streetin kojusta. Donitsit olivat vielä lämpimiä kun hän tuli, ja söimme ne kahvin kanssa ja juttelimme. Hän kysyi, olinko ollut paljon yhteydessä isääni viime […]

Rakkaat Isabella, Ida ja Mary – olen haltioissani! Mitä uskomatonta rohkeutta! Teitä eivät masennus, päänsäryt, vanhempien kuolemat tai huonot avioliitot lannistaneet – te päätitte alkaa tehdä sitä mitä huvitti, viis siitä mitä teistä ajateltiin! Ja millä tavalla! Te ette voineet tutkia netistä Himalajan vuoriston majoitusvaihtoehtoja tai tutustua Kongon viidakon kanoottiaikatauluihin etukäteen. Te ette voineet varustautua […]

Miten hän voisi väittää olevansa surullinen, kun hän oli hetkeä myöhemmin onnellinen? Miten hän olisi voinut väittää olevansa onnellinen, kun hetkeä myöhemmin teki mieli huutaa kurkku suorana? Jokaisen kuohahtavan mielentilan sukupuuta oli turha yrittääkään piirtää. Hän oli ollut liian kauan raastavan empatian vallassa, herkistyneenä tarkkailemaan lastensa ailahtelevia mielialoja. Joskus tuntui, että hän oli unohtamaisillaan olemassaolonsa […]

“Hetkinen, odottakaa, hiljaa! Kaikki seis ja aloitetaan alusta. Aloitetaan koko ilta tyhjästä! Koko juttu oli virhe! Delete! Backspace! Ei kyse ole siitä, etteikö teille olisi mennyt perille – te olette mahtavia. Ei se teistä johdu, minusta se johtuu. En tajunnut, millainen tilaisuus minulle on annettu. Herra jumala…” Hän pitelee päätään molemmin käsin. “Te ette usko, […]

On taas pikaluotsauksen aika. Pikaluotsaus on sarja, jossa käsittelen kerralla useamman lukukokemuksen tiivistetymmässä muodossa. Tällä kertaa kaikki kolme kirjaa ovat samalta kirjailijalta, sillä onnistuin hurahtamaan Carol Shieldsin kirjoitustyyliin ja nautiskelin kolme hänen teostaan peräjälkeen. Carol Shields (1935- 2003) syntyi Chicagossa, Yhdysvalloissa, mutta eli koko aikuiselämänsä Kanadassa. Hän on julkaissut lukuisia romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä ja runoja, […]

Oliko hän tosiaan tullut Venice Beachin rantaan? Hän tiesi sen näkemättäkin.   Hänen silmissään oli jotakin vikaa; hän oli hieronut niitä nyrkeillään, niin että niitä aristi. Hiekkaa silmissä. Aamun kajastuksessa tumma taivas hapertui pään päältä kuin kappaleiksi hajoava palapeli. Ja jos palat kerran irrotti toisistaan, niitä ei saanut enää koskaan yhteen. Miksi hänen verensä jyskytti! […]

Näillä vesillä, ajatteli Quoyle, kummitteli kadonneita laivoja, kalastajia ja tutkimusmatkailijoita, jotka oli imaistu meren onkaloihin, mustiin kuin koiran nielu. Huutavina suolakeiton uumeniin. Ryskyvässä tuulessa viikinkejä, jotka sumussa ohjasivat heijastavien kvartsikivien valossa. Inuiteja nahkaveneissä: he hengittivät hengittämistään, imivät rytmikkäästi sisäänsä hyytävää ilmaa jäätyneet melat pisaroiden, räiskeet hyhmäisinä, kiiltävä selkä nousee, töytäys, vene repeytyy, kieppuu syvyyteen. Jäätiköistä […]

Quimet sanoi, että jos haluan mennä töihin se on oma asiani. Se itse yrittäisi kehittää kyyhkystenhoitoa. Me rikastuisimme kyyhkyskaupalla, niin se sanoi. Menin Enriqueta-rouvan luo kylään ja selostin käyntiä isäntäväen talossa. Matkan varrella minusta tuntui kuin kadut – jotka oli ihan samanlaisia kuin ennenkin – olisivat nyt jotenkin ahtaampia. Antoni iski heti silmänsä hummeritauluun. Enriqueta-rouva […]

Olen mukana Tuijatan lanseeraamassa Naistenviikkohaasteessa. Tänään nimipäiväjuhlia viettävät Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne ja Joanna. Näitä nimiä ei ole edustettuina tämän päivän kirjassa, mutta kuka onkaan Nainen ikkunassa? Naistenviikon näkökulmasta kiinnostavaa on myös kirjailijan käyttämä pseudonyymi A. J. Finn. Pseudonyymin takaa löytyy mies, esikoiskirjailija Daniel Mallory. Verhoutumalla nimikirjainten taakse hän on selvästi yrittänyt luoda […]

Malcolm ei ollut koskaan ennen nähnyt niin pientä lasta läheltä, ja hänestä oli hämmästyttävää, kuinka oikealta se näytti. Hän ymmärsi, että se olisi tyhmä huomio, joten hän piti suunsa kiinni, mutta vaikutelma pysyi: oli yllättävää että joku niin pieni oli jo niin täydellinen. Lapsi oli yhtä virheetön kuin puusta kaiverrettu tammenterho. Lapsen daimoni, pääskysen näköinen […]

He pysähtyivät metsälammen rantaan. Jääkerros lepäsi veden päällä. Pinnalle jäätyneet puiden lehdet ja lumpeet olivat valkoisen huurteen peitossa. – Lupaatko että tulet takaisin? – Lupaan. Oliver rutisti ystäväänsä kaikilla voimillaan. Kunpa voisin tulla mukaasi. Hän seurasi katseellaan, kuinka Jätti tallusteli lammenvierustaa pitkin ja sileän jään pinnalla kuvajainen asteli karhun rinnalla. Ryteikön reunalla Jätti kääntyi katsomaan […]

En tahdo lähteä kiipeämään alas enkä ala ajatella että kohta on kiivettävä alas. En ala sellaista turhaa ajatella koska Minä-joka-on-Kuolleenpuun-Angus on jo jossakin korkeammalla tyhjemmässä kohtaa ja tietää että tulee tekemään jotain oikein tärkeää ja maailmassa tarpeellista. Iho nousee pienille nypyille joita äiti sanoo kananlihaksi mutta kananliha nousee kylmästä tai kun tasangolla on satanut pitkään […]

Odotin kunnes Christina oli mennyt menojaan. Sitten ponnistin pystyyn ja ojentauduin ottamaan puhelimeni. Kirjoitin viestin: Minä tulen. Sitten heittäydyin taas selälleni. “Teen sen Aramin vuoksi”, minä sanoin ääneen itsekseni. Mutta ei se pitänyt paikkaansa. Tein sen itseni vuoksi. Koska lääkäri oli oikeassa. Muiden loukkaaminen tekee kipeää. Se tekee kipeää, koska he sen jälkeen kääntävät selkänsä. […]

Voi luoja, taas se alkoi. Äänet päässä. Loputtomat yksinpuhelut. Kammottava puheenpälpätys, jota hän ei voinut hillitä. Hän kumosi kurkkuunsa lasillisen punaviiniä yhtä suurella antaumuksella kuin Peter O’Toolen tulkitsema Arabian Lawrence joi lasillisen limonadia näännyttävän aavikonylityksen jälkeen. “Akaba on meidän”, hän sanoi tuijottaen mielipuolisesti etäisyyteen ja kohotellen merkitsevästi kulmiaan. “Kiinnostaisiko herraa jälkiruoka?” Vihdoinkin oikea ihminen, jolla […]

Matilda laati juuri katsausta kun ovikello soi. Tämä oli erilainen soitto kuin Leopold Grönroosin mahtava merkinanto alkuviikosta, ja myös erilainen kuin Joachim Jaryn hermostunut rumputuli. Hillitty, mutta silti selkeä ja määrätietoinen soitto. Yksi ainoa kilahdus, sitten soittaja odotti, portaikosta ei kuulunut mitään, ei yskähtelyä, ei kenkien rapinaa lattiaa vasten, vain hiljaista, kärsivällistä odotusta, aivan kuin […]

Valas muuttaa kaksi asiaa Popescujen perheessä. Ensinnäkin veljekset ymmärtävät, että on olemassa toinen maailma heidän maailmansa ulkopuolella, ja sinne he aikovat päästä. Mutta koska vuonna 1964 he ovat vasta lapsia, lähtö on vain epämääräisiä kuvia heidän mielessään. Toiseksi Susi alkaa rakentaa taloa. Talon rakentaminen on häilynyt lupauksena hänen avioliittonsa horisontissa. Vanhan appelsiininkeltaisen talon seinät natisevat […]

“Ei siis ole mitään mahdollisuuksia päästä pois? Onko se totta?” “Noh, se nyt riippuu… Naisen luonto on nimittäin syklinen, ja sama pätee myös naisen hulluuteen. Yhteys hulluuskuukausien ja kuukautiskierron välillä on useimmissa tapauksissa ilmeinen, ja kun kierto loppuu, loppuu usein myös hulluuskin. Siksi monilla on ollut sellainen onni, että he ovat sitten päässeet sairaalasta pois”, […]

Pitkästä aikaa käsittelyssä lastenkirjoja, oikein kaksin kappalein. Luen tokaluokkalaiselle pojalle edelleen iltasatuja, vaikka onneksi poika on alkanut lukea myös omatoimisesti. Jokailtaisesta lukuhetkestä en aio luopua vielä pitkään aikaan ja poikakin tässä eräänä iltana totesi: “Kiitos äiti, että luet minulle iltasatuja, niitä on niin kiva kuunnella.” Kyllä lämmitti kirjanrakastajan mieltä! Katarina Mazettin Seikkailuserkut-sarjan ensimmäinen osa Varjoja […]

Mutta tältä retkeltänsä ei Aaloa enää takaisin kuulunut, senperästä kun hänen miehensä Priidik hänet vihapäissään korpiin ajoi, vaan hän oli ja jäi susien seuraan, niinkuin olisi Saatana tässä väkipainissa viimeisen voiton saanut, jota yhden nuoren vaimonpuolen sielun autuudesta painiskeltiin. Näin sai siis myös kaikille tiettäväksi sekä Pühalepan pitäjässä kuin myös koko Hiidenmaalla, että Suuremõisan metsävahdin […]

Laulu virisi iltaisin. Laulajaa ei erottanut tiheiköstä, kuuli vain trillin, sen saman minkä oli kuullut firenzeläisluostarin puutarhassa ja Töölönlahden rannalla kävellessä. Laulu seurasi Elleniä. Hän halusi ajatella, että laulaja oli Lillan. Oliko laulu hänen kuvitteluansa vai todellista, sitä hän ei keneltäkään kysynyt. Se ei ollut tarpeen, se riitti, että soolo sulostutti hänen iltojaan. Ei ollut […]

Katsoin Alexia uudestaan ja näin hänen silmissään jotain mitä en ollut nähnyt aikaisemmin. Tiesin että Alex oli sisäisesti vahva, olin saanut siitä todistuksen monta kertaa, esimerkiksi silloin kun hän ei ollut tietävinään minusta lähes kokonaisena syyslukukautena ja oli samaan aikaan ja näennäisen vaivattomasti kesyttänyt Jan-Roger Johanssonin. Mutta nyt näin jotain muuta. Näin häpeää, koska hänen […]

Ympärillä levittyi kaupunki kilometrien päähän. Tuhatvuotias velhotar torkkui mutta ei nukkunut, ei edes siihen aikaan yöstä. Sen medusankallosta luikerteli harmaita ylikulkusiltoja, jotka solmiutuivat ja avautuivat keltaisten natriumlamppujen udussa. Kodittomien nukkuvat hahmot reunustivat korotettuja kapeita jalkakäytäviä ketjuttuen pää kiinni varpaissa, pää kiinni varpaissa, pää kiinni varpaissa silmänkantamattomiin. Velhottaren löysän pergamenttimaisen ihon poimuihin kätkeytyi vanhoja salaisuuksia. Jokainen […]

Ainakin hän saisi nauttia kauneudesta. Ei karkeasta silmän koreudesta. Kauneus sinänsä, yksinkertainen, puhdas kauneus – Bedford Place joka johtaa Russell Squarelle. Se johtui tietenkin suorista linjoista ja avaruudesta; symmetrinen käytävä; ja sen lisäksi valaistut ikkunat, pianon, gramofonin ääni. Saattoi aavistaa kaikenlaista miellyttävää tapahtuvan suljetuissa taloissa; ja sitten äkkiä, jokin peittämätön ikkuna, avoin ikkuna paljasti pöydän […]

Mitä jos en enää ikinä ehdikään vaihtaa työpaikkaa, muuttaa Italiaan, oppia venäjää, rakastua päättömästi ja palata häntä koipien välissä kotiin, laihduttaa, nähdä lastenlapsieni pääsevän ylioppilaaksi. Mitä jos en ehdi nähdä lapsenlapsiani ollenkaan? Jos en saa edes koskaan tietää, tuliko sellaisia. Mitä jos en näe edes ensi kesää? Mitä jos välipalat ovat jo pilanneet vatsalaukkuni ja […]

Hän. Se oli isä, jota ei saanut kutsua nimeltä. Nyt kun Hazel Jones oli elokuvateatterissa paikannäyttäjänä, hänellä oli tapana matkia puheessaan tiettyjä Hollywood-näyttelijöitä. Hazel Jonesina hän saattoi vihjailla kaikkea sellaista, mitä Zackin äiti ei olisi halunnut vihjailla. Oli mami, jolla oli ollut eri nimi silloin kun asuttiin kanavan lähellä vanhassa maalaistalossa Poor Farm Roadilla, ja […]

Nyt lähestytään kovaa vauhtia totuuden hetkeä, jolloin paljastuin itse itselleni, sain selville jotain jonka olin tiennyt koko ajan enkä sittenkään ollut tiennyt, hetkeä jolloin puolisokealle tohtori Philobosian-raukalle valkeni, että häneltä oli minun syntyessäni jäänyt huomaamatta, jotakin, jota hän ei ollut huomannut myöskään vuosittaisissa lääkärintarkastuksissa – ja samalla hetkellä, jolloin vanhemmilleni selvisi millaisen lapsen he loppujen […]

Kun Viaporia lähestyi päivänvalossa, jo kaukaa mereltä tulijaa tervehti saaren päällä leijaileva pölypilvi. Tuulella ja sateellakaan pöly ei laskeutunut ennen kuin vasta iltamyöhällä, töiden päätyttyä siltä päivältä. Pilvessä velloi saarille laivattua täyttömaata ja räjäytysten savua, se oli loputtomien ruokanuotioiden käryä ja partaisissa suupielissä roikkuvien piipunnysien katkua. Siihen yhtyivät myös sepänpajojen huurut ja veneiden tervauksen ja […]

Hiljaisuuden mureneminen sai alkunsa Nsukkassa Ifeoma-tädin pienessä puutarhatilkussa, jonka hän oli kasvattanut verantansa eteen. Tulin ajatelleeksi, että Jajan uhmakkuus muistutti Ifeoma-tädin kokeellista purppuranpunaista hibiskusta, harvinaista kukkaa, jonka tuoksussa häivähti vapaus. Mutta ei se vapaus, josta hallitusaukiolla vihreitä lehtiä heiluttava väki lauloi vallankaappauksen jälkeen. Tämä oli vapautta olla, vapautta tehdä. Minun omat muistoni eivät kuitenkaan alkaneet […]

Bertta, Pipana ja Papu seisoivat vuoren kokoisen ruumiin vieressä, kun Heikki tutki sen käsivartta suurennuslasin avulla. Ruumis makasi ohuen patjan päällä jokseenkin hiljaa. Sen päässä oli hiukan nuhruinen valkoinen lakki, josta roikkui musta pitkä tupsu. Jalassaan sillä oli merkkejä täynnä olevat haalarit, mutta haalareiden yläosa oli solmittu hihoista yhteen lantiolle. Miehellä oli avonainen beige takki […]

Joka aamu Amanda muisti ensimmäiseksi että Sofia oli sanonut: kukaan ei pääse täältä koskaan pois. Mutta tieto ei mennyt perille asti. Se oli kilpistynyt kovaan kiiltävään kerrokseen, joka suojasi hänen mesiäistään. Silkkinauhan jälkeen aamut alkoivat taas antaa Amandalle lupauksiaan, kuten ne olivat aina ennenkin tehneet. Mitä lupauksia? Ei hän tiennyt; hän ei ollut koskaan ennenkään […]

Effian ensimmäisen linnoituksessa viettämän päivän jälkeen James ei ollut puhunut Effialle kertaakaan orjista, joita vankityrmissä pidettiin, mutta hän puhui usein villieläimistä. Ašantit möivät valkoisille eniten niitä. Villieläimiä. Apinoita ja simpansseja, joskus jopa leopardeja. Lintuja – esimerkiksi kruunukurkia ja papukaijoja, joita Effia ja Fiifi olivat yrittäneet lapsina usein pyydystää. He olivat kuljeskelleet metsissä ja etsineet poikkeuksellista […]

Näiden lämpöisten elävien seinien ulkopuolella hyytävä tarina hivuttautuu kohti hirvittävää päätöstään. Keskikesän pilvet ovat paksuja, ei kuuta, ei tuulenhenkäystäkään. Äitini ja setäni sen sijaan piiskaavat puheillaan käyntiin todellista talven puhuria. Jälleen uudesta pullosta vedetään korkki, ja sen jälkeen, aivan liian pian, vielä yhdestä. Huuhtoudun syvälle juopumuksen virtaan, aistit sumentavat heidän sanansa mutta sen verran niistä […]

Se näin jälkeen päin tuntuu kaikkein köyhimmältä ja kummalliseltakin, että ei ollut erikseen sisäistä ja ulkoista todellisuutta. Maailma oli justiin se, mitä ikkunasta näkyy. Ei puhuttu läsnäolon voimasta tai henkisyyteen heräämisestä, ainakaan meidän kylällä. Herättiin navettaan ja mennä pöhkötettiin. Tavallaan sitä on ikäväkin. Nyt kun kaikessa on tasoja. Eilen odottaessani poikaa tennistunnilta luin Suomen historian kannesta […]

Siniseen samettiin on pakattu kahdeksan pientä nukkea. Ne ovat tavattoman aidon näköisiä, pieniä ja siroja. Niin täydellisiä, ettei ihmiskäsi ole voinut niitä tehdä. Nella tuntee itsensä jättiläiseksi poimiessaan yhden niistä varovasti, niin kuin se voisi särkyä kosketuksesta. Hänen kämmenellään on Johannes, jolla on leveillä harteillaan tummansininen viitta ja jonka toinen käsi on puristunut nyrkkiin. Toinen […]

Ilta heittää värejään kadulle, siirtomaatalojen keltaisiin ja valkoisiin seiniin ja puisten parvekkeiden koristeleikkauksiin. Laiha hevonen laukkaa ylös katua. Kärryillä istuvan pojan nauru räiskyy hetken kiviseinissä. Papaijan värisestä seinästä avautuu puinen ikkunaluukku josta nutturapäinen vanhus kaataa kadulle vettä. Kävelen hitaasti, tällään jalkojani mukulakivien sileille pinnoille. Quevedo-virran aukiolla lyhdyt ovat syttyneet ja väkeä kerääntyy tarinankertojien ympärille. Lettejä […]

Joulun lukutahti on ollut niin jäätävä, ettei kirjoitustahti meinaa pysyä tasoissa millään. Taas täytyy vähän niputtaa, niinpä nimeän tämän tiistain trilleritiistaiksi ja tiivistän tunnelmani kahdesta kiinnostavasta psykologisesta trilleristä. Shari Lapenan Hyvä naapuri julkaistaan tammikuun ensimmäisellä viikolla, lämmin kiitos Otavalle ennakkokappaleesta. Toivottavasti S. K. Tremaynen The Fire Child suomennetaan myös pian. Kirjailijan edellinen teos Jääkaksoset ilmestyi niin ikään […]

Mitä muutakaan minä tällä kaikella tekisin? ajattelee Nell astellessaan kotia kohti. Kaikella tällä, johon kuuluu ahdistusta ja vihaa, kyseenalaisia hyviä aikomuksia, toisiinsa kietoutuneita kohtaloita, verenvuodatusta. Minä voin kertoa siitä, tai voin haudata sen. Lopulta meistä kaikista tulee tarinoita. Tai sitten energioita. Ehkä se on sama asia. Reader, why did I marry him? -blogin Omppu laittoi […]

Kesän blogitauko venähti aiottua pidemmäksi, mutta onneksi se ei ole tarkoittanut lukutaukoa. Kesäkuun alusta tähän päivään olen ahminut jo 18 romaania! Ymmärrettävistä syistä en jokaisesta aio kirjoittaa omaa arviota, mutta poimin tähän lyhyet fiilistelyt muutamasta kiinnostavasta lukukokemuksesta. Vietämme kesäisin paljon aikaa saaressa mökkeillen ja sieltä käsin onkin ihanaa tehdä nojatuolimatkoja ympäri maailman. Apuna toimii kesäpaikkakuntamme Inkoon kirjasto, joka […]

Äiti, tiedän että olet jo muualla. Tiedän ettet muista tätä. Ja tämä kaikki on niin kovin surullista. Mutta armonhetkiä on kuitenkin ollut, ja tämä oli yksi niistä. Kiitän sinua siitä. Mitä tahansa tapahtuukin, muista että rakastan sinua. Kuuntelen hänen pehmeän äänensä nousuja ja laskuja, kiinnitän huomiota kadensseihin. Mietin kuka hän on, tämä kirkkaanvärinen lintu keittiössäni. […]

Guolian katsoi surullisena tytärtään. Mistä tyttö kaivoi pohjattoman sinnikkyytensä? Pikku-Lohikäärmeellä oli niin vähän elämässään ja hänellä niin vähän annettavaa. Ensi talvena he näkisivät nälkää ilman tuotantoprikaatin ruokalahjoituksia. Hän joutuisi kiertämään kylää kerjuulla, tonkimaan jätekasoja kuin rotta, ehkä jopa varastamaan. Viimeinen mahdollisuus olisi lähettää Pikku-Lohikäärme pois. Leskirouva Shan oli kertonut, että maakunnan pääkaupungissa Jinanissa oli orpokoteja, […]

Makaan silmät auki ja mietin, miten väkevä sanan onkaan solidaarisuus, kuinka pyyteetön voi olla ihmisten välinen luja ja tinkimätön myötätunto. Se on kuin joku arka eläin, joka ilmestyy vain halutessaan, jota ei voi koskaan pakottaa esiin. Solidaarisuudella on täysin vapaa oma tahto. Se käyttäytyy aivan samoin kuin rakkaus ja ystävyys, liikkuu vapaasti ja pakottamatta, tulee […]

Tiedätte varmasti sen tunteen, kun on katsonut parituntista elokuvaa koko ajan odottaen jotain järisyttävää ahaa-elämystä, joka nerokkaasti saisi palaset loksahtamaan kohdalleen, ja sitten elokuva loppuu töksähtäen ja jäljelle jää vain hämmennys. Eikö olekin turhauttavaa? No ajattele, että lukisit yli viisisataasivuisen romaanin, jossa kävisi lopussa samoin. Booker-palkitun Alan Hollinghurstin romaani Vieraan lapsi on juuri sellainen. Romaani tarttui […]

Ian McEwanille on pyhitetty oma hylly kirjahyllyssäni. Tässä eräänä päivänä mieheni oli päättänyt tehdä hyllyyn tilaa oman fafansa päätä esittävälle patsaalle ja siirtänyt McEwanini huolettomaan pinoon kirjahyllyn päälle. Tämä tapahtui juuri samana päivänä kun sain luettua loppuun McEwanin uusimman kirjan Lapsen oikeus. Patsaan hieman pelottava tuijotus oli kuitenkin liian intensiivinen. Nyt fafa hengailee ikkunalaudalla leppoisasti Cousteau-pipo […]