menu Menu
Elizabeth Bowen: The Hotel
Anchor Books, Bowen Elizabeth, Irlanti, Ulkomainen kaunokirjallisuus 12/01/2021 4 kommenttia
Rachel Joyce: Miss Benson's Beetle Edellinen Bridget Collins: The Binding Seuraava

Mrs. Lee-Mittison brought their Continental Daily Mail down to the lounge with her and sat on it. She did not wish to read it herself, but did not dare to put it down beside her because she knew that someone would come up and ask just to glance at it – people so soon lose their delicacy in these little matters. They would rumple it up and take the creases out: Mrs. Lee-Mittison knew so few people who could look at a paper without rumpling it. Whenever anybody strolled through the lounge with the air of exhausted resources peculiar to this half-hour before lunch-time, she knitted faster than ever and looked unconscious. Life had developed in Mrs. Lee-Mittison a fine set of jungle instincts; she could apprehend and be rigid before, looking over her glasses, she had actually discerned with her usual mildness the approach of the predatory.

Elizabeth Bowen: The Hotel

Taas uusi tuttavuus osastolta “ironiset brittinaiset”. Elizabeth Bowenin esikoisromaani The Hotel vuodelta 1927 paneutuu antaumuksella Italian Rivieralla hotellilomaa viettävien brittien tapakulttuuriin ja sisäiseen maailmaan. Juuri lukemassani Barbara Pymin romaanissa The Sweet Dove Died päähenkilö Leonora luki Bowenin romaania ja tämän otoksen perusteella saattoi ehkä löytää kirjasta hengenheimolaisia. Tässäkin romaanissa on leonoramaisen karismaattinen ja varsin itseriittoinen hahmo, Mrs. Kerr, joka nauttii kauniista kukka-asetelmista ja ihmisten manipuloinnista. Karisman ja salonkikelpoisuuden alla piilevä yksinäisyys yhdistää myös näitä keski-ikäisiä seurapiirirouvia. Bowenin kirjassa on muuten myös henkilö nimeltä Miss Pym. Ei varmasti viittaa kirjailija Pymiin, mutta hauska sattuma kuitenkin.

Kirjan henkilögalleria on laaja, mutta päähenkilönä voisi pitää nuorta Sydneyä. Sydney on energinen ja aikaansa nähden moderni nuori nainen, joka on hotellissa vanhemman serkkunsa Tessan seurana. Omapäinen Sydney ei niinkään taistele miesten huomiosta, vaan hakee karismaattisen rouva Kerrin hyväksyntää. Sydney ja Mrs. Kerr ystävystyvät, mutta suhteeseen tulee säröjä rouvan pojan, Ronaldin, saapuessa yllättäen hotelliin. Sydneyllä on myös kädet täynnä, kun hän yrittää väistellä erään pappismiehen lähestymisyrityksiä. Herra Milton on vähän itseltäänkin salaa menettänyt sydämensä Sydneylle, eikä tiedä miten edetä tässä herkässä asiassa. Herra Milton haluaisi viedä Sydneyn romanttiselle kävelylle, mutta aina joukkoon tunkee joku höpöttävä pikkutyttö tai kokonainen joukko lomalaisia picnic-koreineen. Hotellissa asuvat britit muodostavat tiiviin yhteisön eikä paikallisia juuri huomata saati puhutella. Päivät kuluvat tenniskentällä, kävelyillä, salongissa bridgeä pelaten ja ruokasalissa juoruten.

The Hotel on varsin epätasainen romaani. Siinä on paljon hykerryttäviä henkilöitä ja briljantteja kohtia, mutta myös paljon väsyttävää jaarittelua ja eksyttäviä, konstikkaita lauseita. Parhaimmillaan Bowen kuvaa millintarkasti ihmisten turhamaisuutta ja briteille tyypillistä tasapainoilua sovinnaisuuden ja erityisyyden välissä. Hotellin asukkaat tarkkailevat jatkuvasti itseään ja toisiaan, kuin olisivat sodassa, josta vain tarkkaavaisimmat selviävät voittajina. Ja sota onkin vielä kaikkien tuoreessa muistissa. Kotona Englannissa eletään vielä tiukan säännöstelyn aikaa, Italiassa lomailijat voivat herkutella onneksi vapaammin. Mutta keneen kannattaa tehdä vaikutus ja miten se parhaiten onnistuu? Kenet kannattaa viedä teepuutarhaan, kenelle tarjota ihanimmat leivokset? Nuoria naisia hotellissa riittää, mutta nuoret aviottomat miehet ovat kortilla sodan jälkeen. Kuka ehtii napata parhaimman ja onko avioliitto kuitenkaan se autuaaksi tekevä unelma?

The Hotel viehättää, naurattaa ja välillä haukotuttaa. Tuo yllä olevaan lainaukseen nostamani kohta on hyvä esimerkki Bowenin ironisesta huumorista. Sanomalehtensä päällä istuva neulova täti voi vaarattoman ulkokuorensa alla olla jatkuvasti saalista tarkkaileva peto. Brittien sosiaalinen peli on rankkaa väsytystaistelua, jossa on oltava omat valttikortit hyvin tiedossa. Kun lomakausi lopulta päättyy, katsotaan kuka poistuu hotellista voittajana ja kuka hyvästellään häviäjänä. Kovin moni tuskin rentoutui lomallaan tai haluaa nähdä paikkaa enää koskaan uudelleen. Minä ainakin haluan tutustua lisää Boweniin. Uskon, että Bowenin laajasta tuotannosta löytyy vielä hiotumpia helmiä. Bowenilta on muutama teos suomennettukin.

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 46 – Kirjassa syödään herkkuja.

Elizabeth Bowen:
The Hotel
Anchor Books 2020
(alun perin julkaistu 1927)
Omasta hyllystä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

20-luku Elizabeth Bowen helmet2021 helmethaaste ihmissuhteet Italia loma The Hotel


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Juuri tätä Bowenia en ole lukenut, mutta kirjan piirteet kyllä kuulostavat tutuilta…
    Tosin voin luvata että konstikkaita lauseita on luvassa jatkossakin, käsittääkseni uran aikana epämääräisyys ja monimutkaiseksi vääntyvät lausesyntaksit vain lisääntyvät…ja tuntuu että ne ovat yksi keskeinen väline Bowenilla, suljettujen yhteisöjen monimutkaisten sosiaalisten suhteiden hämmentävyyden ja kompleksisuuden kokemus välitetään kielen kautta myös lukijalle.

    Bowen on hankalampi kirjailija kuin moni verrokkinsa, eikä tekisi mieli lukea useampia kirjojaan putkeen, mutta niissä on oma nerokkuutensa 🙂

    1. Kiinnostavaa kuulla, että kielen kiemuraisuus on esikoisen jälkeen mennyt vielä kiemuraisemmaksi. Toisinkin olisi voinut käydä uran edetessä. Tämä oli tosiaan epätasainen romaani, mutta parhaimmillaan nerokas ja siksi kiinnostaa kyllä tutustua Boweniin lisää. Ei ehkä ihan heti tosin.. Onko sinulla joku suosikki Bowenin kirjojen joukossa?

      1. Hmm, lukemistani A World of Love ja Eva Trout ovat kolahtaneet kovimmin, joskin niissä myös lähdetään kaikkein voimakkaimmin kirjoittamaan ihan omien lakien mukaan niin kielen kuin kerronnan kanssa…

        Kertomasi perusteella niin The Last Septemberissa kuin To the Northissa olisi aika lailla samaa kuin tässä. A House in Paris oli mainio kanssa, The Heat of the Day ei niin suuresti innostanut mutta se on kyllä aika lailla erilainen kuin nämä muut, eli ehkä sitten kun teenjuonti kyllästyttää…hyllyssä odottaisi seuraava lukematon, jahka tässä nyt kerkeää.

      2. No oletpa näitäkin ehtinyt monta lukea! A House in Paris on tullut usein vastaan ja se jostain syystä vetää puoleensa. Ehkä se seuraavaksi. Tuo A World of Love täytyy ehdottomasti varata hetkeen, kun erityisesti kaipaa kartanoromantiikkaa ja kummituksia. Myös The Death of the Heart on kiinnostanut sellaisena sotien välisenä ajankuvana. Ja Eva Trout ehdottomasti pitää lukea, mutta koska se on Bowenin viimeinen romaani, jätän sen ehkä myöhemmäksi. Kai tässä pitää kohta jakautua useampiin persooniin, että pystyy lukemaan samaan aikaan näitä mainioita brittejä, maailmankirjallisuuden helmiä ja kotimaisia uutuuksia ja ja ja.. 😅

keyboard_arrow_up