menu Menu
Elizabeth Bowen: The Last September | Naistenviikkohaaste 2021
Bowen Elizabeth, Iso-Britannia, Penguin Audio, Ulkomainen kaunokirjallisuus 21/07/2021 2 kommenttia
Elizabeth Taylor: Mrs Palfrey at the Claremont | Naistenviikkohaaste 2021 Edellinen Elizabeth von Arnim: The Enchanted April | Naistenviikkohaaste 2021 Seuraava

Dark had so gained the trees that Lois, turning back from the window, was surprised at how light the room was. Day still coming in from the fields by the south windows was stored in the mirrors, in the sheen of the wallpaper, so that the room still shone. Mr. Montmorency had come in and was standing where she had stood with his shoulders against the mantelpiece.

“We can sit out on the steps tonight, can’t we?” resisted Lois. And because no one answered or cared and a conversation went on without her she felt profoundly lonely, suspecting once more for herself a particular doom of exclusion. Something of the trees in their intimacy of shadow was shared by the husband and wife and their host in the tree-shadowed room. She thought of love with its gift of importance. “I must break in on all this,” she thought as she looked round the room.

Elizabeth Bowen: The Last September

Vuosi sitten kuuntelin monta Barbara Pymin romaania äänikirjaversiona, jotka julkaistiin juuri sopivasti kesäksi. Tänä kesänä Penguin Audio julkaisi vuorostaan neljä Elizabeth Bowenin romaania äänikirjoina. Se oli hauska yllätys, opinhan juuri Barbara Pym -elämäkerrasta, että Bowen oli yksi Pymin suosikkikirjailijoita ja kirjassa kuvattiin myös eräs kohtaaminen Bowenin boheemin seurueen kanssa. Luin alkuvuodesta Bowenin esikoisromaanin The Hotel vuodelta 1927, nyt oli vuorossa toinen romaani The Last September vuodelta 1929. Alkuun mietin miten Bowen toimii kuunneltuna, mutta itse asiassa hyvä lukija saattoi jopa selkeyttää muuten melko haasteellista kerrontaa. Bowenin tyyli on luodata hyvin tarkkaan ihmisten sisäisiä motiiveja ja tuntemuksia. Hän tarkastelee yhteisön sosiaalisia suhteita ja tapakoodistoa antropologin tarkkuudella ja tuo etenkin dialogissa esiin ihmisten välisen kommunikaation kompleksisuuden. Lauseita jää kesken, on epäröintiä, vihjailuja, sävyjen tulkintaa ja väärinymmärryksiä. Kerronnassa on mukana ironisen huumorin häive, mutta tämä romaani kallistui enemmän melankolian puolelle. On tässäkin omat hauskat hetkensä, jotka kumpuavat erilaisten persoonien huvittavuudesta.

Romaani sijoittuu Irlannin Corkiin kuvitteelliseen Danielstownin kartanoon Irlannin vapaussodan aikaan. Koska yhteiskunnallinen ilmapiiri ja historialliset tapahtumat tuon ajan Irlannissa eivät ole itselle niin tuttuja, olisin kaivannut jotain taustoittavaa tekstiä ymmärtääkseni paremmin romaanin ajankuvaa. Ilmeisesti tällainen esipuhe löytyykin joistain kirjan painoksista itsensä Bowenin kirjoittamana. Bowen vietti lapsuuden kesänsä Corkissa sukunsa omistamassa Bowen’s Courtissa, joka on toiminut esikuvana romaanin kartanolle. Elizabeth Bowen peri sukunsa tilan, mutta ajautui rahavaikeuksiin ja joutui myymään kartanon. Irlannin vapaussodan aikaan Bowen’s Court säästyi levottomuuksilta, toisin kuin romaanin Danielstown, jonka kohtalossa on kaikuja Daphne du Maurierin Rebeccasta.

Romaani käynnistyy hyvin iloisissa tunnelmissa, kun Danielstownin kartanon pariskunta Sir Richard ja Lady Naylor toivottavat tervetulleeksi kauan odotetut vieraansa Hugo ja Frances Montmorencyn, joita eivät ole nähneet kahteentoista vuoteen. Kerronnan näkökulma vaihtelee, mutta paljon tutkaillaan tapahtumia 18-vuotiaan Loisin näkökulmasta, joka on Richard Naylorin orpo sisarentytär ja asuu enonsa luona. Hugo Montomorency oli joskus ihastunut Loisin äitiin Lauraan ja nuori Lois tuntee vetoa tähän itseään paljon vanhempaan herrasmieheen. Toisaalta hänellä on orastava suhde nuoren englantilaisluutnantin Geraldin kanssa ja tämän suhteen kehitys on yksi romaanin punaisia lankoja.

Kartanossa majailee kesällä myös Loisin serkku Laurence, joka viihtyy lähinnä kirjojensa parissa ja osallistuu sosiaalisiin menoihin pitkin hampain. Niitä kartanossa ja angloirlantilaisissa seurapiireissä nimittäin riittää: on tennisturnauksia, teekutsuja ja tanssiaisia armeijan parakeilla. Danielstownin seurueeseen saadaan lisäeloa, kun vieraaksi saapuu perheystävä Miss Marda Norton. Energinen ja välitön Marda vangitsee kaikkien huomion ja Lois ihastuu ikihyviksi uuteen ystäväänsä. Myös Laurence tuntuu piristyvän Mardan seurasta ja Hugo hakeutuu jo ärsyttävyyteen saakka Mardan seuraan. Lady Naylor ja Myra Montmorency eivät lämpene Mardalle, omista syistään. Kaiken ilonpidon taustalla lymyää myös huoli kasvavista yhteenotoista englantilaisten ja Irlannin vastarintaliikkeen välillä. Marda ja Lois törmäävät kävelyretkellään vanhassa myllyssä piilottelevaan aseistettuun mieheen, jonka kanssa syntyy uhkaava tilanne. He lupaavat, etteivät koskaan puhu siitä mitä myllyssä tapahtui ja pian sen jälkeen Marda palaa Englantiin. Mardan lähtö saa Loisin ja muutkin alakuloisiin tunnelmiin. Lois keskittää taas ajatuksensa tulevaisuuteen Geraldin kanssa, mutta suhteen eteneminen on vaakalaudalla niin Lady Naylorin vehkeilyn kuin irlantilaisen vastarintaliikkeen vuoksi.

Anglo-irlantilaisilla viitataan Irlannissa 1800- ja 1900-luvulla etuoikeutetussa asemassa olleeseen yhteiskuntaluokkaan. The Last September kuvaa kiinnostavasti tämän etuoikeutetun seurapiirin hämmennystä vapaussodan aikana. He eivät tiedä tunteako itsensä enemmän irlantilaiseksi vai englantilaiseksi ja mille puolelle kallistaa lojaaliutensa. Siksi he myös yrittävät kaikin keinoin sulkea mielestään ympärillä vellovat levottomuudet ja keskittyä seurapiirielämään kuin mitään poikkeavaa ei olisi näköpiirissä. Tämä näennäinen keveys yhdistettynä karuun todellisuuteen luo kirjaan dramaattisen tunnelman. Romaania voi lukea myös satiirina tuosta yhteiskuntaluokasta, sillä usein kirjan huumori kumpuaa englantilaisen ylemmän yhteiskuntaluokan tavoista ja asenteista. The Last September on kiehtova romaani, joka aika ajoin myös puuduttaa ja hämmentää lukijaa. Etenkin Loisin “rakastaa, ei rakasta” -jahkailut Geraldinsa kanssa kirjan loppupuolella uuvuttivat. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva vuonna 1999, jossa pääosia näyttelevät mm. Maggie Smith ja Michael Gambon. Se pitää joskus katsoa, josko siitä saisi selkeämmän kuvan noista poliittisista kuvioista.

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 16 – Kirjassa eletään ilman sähköä.

Elizabeth Bowen:
The Last September
Penguin Audio 2021
(alun perin julkaistu 1929)
Äänikirjan lukija: Lauren Coe
Kuunneltu Audiblesta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#naistenviikko2021 #naistenviikkohaaste Elizabeth Bowen helmet2021 helmethaaste Irlannin vapaussota Irlanti kartanoromantiikka The Last September


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämä oli aikoinaan ensimmäinen Bowenini ja muistan kyllä hyvin noita mainitsemiasi piirteitä, vaikka koko ihmisjoukosta joka kartanossa vaeltaa ja puuhastelee olikin vaikea pysyä kärryillä (mutta oletin sen olevan tarkoituksellista kuvaamaan nuoren näkökulmahenkilön hämmennystä seurapiireissä).

    Ja se Irlannin poliittisen tilanteen vaivihkainen hiipiminen tarinaan oli hyvin kiinnostava aspekti, ja vasta kirjan luettuani hoksasin että sen nimi ei ollutkaan “Last September” vaan “The Last September”…antaa ensivilkaisulla (tai jos yrittää selittää sisältöä jollekulle toiselle) varsin triviaalin kuvan mutta on hyvinkin salaviisas. Hyvästä kirjasta aloitin.

    1. Hyvästä teoksesta olet tosiaan aloittanut. Pidin tästä huomattavasti enemmän kuin esikoisesta. Äänikirjoina on saatavilla vielä The Heat of the Day, The Death of the Heart ja The House in Paris, ja kaikissa näyttää olevan eri lukija. Varmasti tulen jollain aikataululla kuuntelemaan nämäkin. Näitä kaikkia tämän viikon kirjoja yhdistää juuri tuo samainen ongelma, että kuulostavat jotenkin aivan triviaaleilta ja höpsöiltä selitettynä, niiden nerokkuus ja viehätys täytyy vaan itse kokea.

keyboard_arrow_up