menu Menu
Elizabeth Taylor: At Mrs Lippincote's
Iso-Britannia, Taylor Elizabeth, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Virago Press 04/09/2020 3 kommenttia
Iris Murdoch: Under the Net Edellinen Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa Seuraava

Oliver Davenant did not merely read books. He snuffed them up, took breaths of them into his lungs, filled his eyes with the sight of the print and his head with the sound of words. Some emanation from the book itself poured into his bones, as if he were absorbing steady sunshine. The pages had personality. He was of the kind who cannot have a horrifying book in the room at night. He would, in fine weather, lay it upon an outside sill and close the window. Often Julia would see a book lying on his doormat.

As well as this, his reading led him in and out of love. At first, it was the picture of Alice going up on tiptoe to shake hands with Humpty Dumpty; then the little Fatima in his Arthur Rackham book, her sweet dusky face, the coins hanging on her brow, the billowing trousers and embroidered coat. Her childish face was alive with excitement as she put the key to the lock. “Don’t!” he had once cried to her in loud agony.

In London, he would go every Saturday morning to the Public Library to look at a picture of Lorna Doone. Some Saturdays it was not there, and he would go home again, wondering who had borrowed her, in what kind of house she found herself that week-end. On his last Saturday, he went to say good-bye and the book was not there, so he sat down at a table to await its return. Just before the library was to be shut for lunch-time, he went to the shelf and kissed the two books which would lie on either side of his Lorna when she was returned and, having left this message of farewell, made his way home, late for lunch and empty of heart.

If this passion is to be called reading, then the matrons with their circulating libraries and the clergymen with their detective tales are merely flirting and passing time. To discover how Oliver’s life was lived, it was necessary, as in reading The Waste Land, to have an extensive knowledge of literature. With impartiality, he studied comic papers and encyclopaedia, Eleanor’s pamphlets on whatever interested her at the moment, the labels on breakfast cereals and cod liver oil, Conan Doyle and Charlotte Brontë.

Elizabeth Taylor: At Mrs Lippincote’s

Hurmaantumiseni viime vuosituhannen brittiläisiin naiskirjailijoihin ei ota laantuakseen. Nyt vuorossa on Elizabeth Taylorin (1912-1975) esikoisromaani At Mrs Lippincote’s vuodelta 1945. Ja todettakoon nyt heti alkuun, että kyseessä ei ole se Elizabeth Taylor. Tämä Taylor suorastaan vältteli parrasvaloja ja esipuheen mukaan hänen elämästään on vaikea löytää mitään skandaalinomaista. Hän oli ihan tavallista perhe-elämää pikkukaupungissa viettänyt nainen, joka osasi kirjoittaa osuvasti tavallisten ihmisten elämästä. Näitä lukemiani brittinaisia muuten yhdistää se, että jokainen heistä on ikään kuin löydetty uudelleen viime vuosina ja jokaisen heistä sanotaan olevan yksi aliarvostetuimpia kirjailijoita englantilaisen kirjallisuuden historiassa. No nyt tulee arvostusta ainakin täältä suunnalta, jos se ketään enää lämmittää.

At Mrs Lippincote’s sijoittuu toisen maailmansodan loppuaikoihin. Ilmavoimien upseeri Roddy Davenant saa siirron Lontoosta pikkukaupunkiin ja yhdessä vaimonsa Julian, 7-vuotiaan poikansa Oliverin ja serkkunsa Eleanorin kanssa he muuttavat vuokralle Mrs Lippincoten taloon. Julia yrittää sopeutua tilanteeseen vanhan rouvan mahonkihuonekalujen ja kellastuneiden valokuvien keskellä, mutta tulee koko ajan tietoisemmaksi siitä, ettei hänen ja Roddyn avioliitto ole enää tyydyttävä. Hän ei jaksa ottaa upseerin rouvan roolia niin vakavasti kuin Roddy häneltä odottaa. Konventionaalinen Roddy taas on pettynyt siihen, ettei Julia tunnu vuosien myötä muuttuvan yhtään sovinnaisemmaksi. Eleanor sen sijaan palvoo serkkuaan ja suhtautuu Juliaan ylimielisesti. Hänelläkin on kuitenkin salaiset puuhansa, joita Roddy ei katsoisi hyvällä, jos tietäisi.

Taustalla oleva sota jää romaanissa tosiaan vain taustaksi. Se on jatkuvasti läsnä rivien välissä ja riveilläkin, mutta mitään sotatoimintaa romaanissa ei tapahdu. Upseeriston juhlia lähinnä. Roddyn esimies tekee hanakasti tuttavuutta Julian kanssa ja heidän välilleen kehkeytyy kiinnostava ystävyys, jossa siteerataan vähän väliä Brontën sisaruksia. Julia tapaa myös yllättäen vanhan ystävänsä Mr Taylorin, joka on sodan seurauksena käynyt läpi valtavan muodonmuutoksen. Entinen charmantti ravintoloitsija Lontoosta on nyt sairas ja rahaton tarjoilija, joka vaeltelee masentuneena luostarin raunioissa. Tämä kohtaaminen saa Julian pois tolaltaan.

Kiinnostava sivujuonne on myös Eleanorin salaiset kokoontumiset paikallisten marxistien kanssa. Todellisuudessa aate ei vedä häntä puoleensa, hän taitaa olla vain yksinäinen ja kaipaa tunnetta johonkin kuulumisesta. Myös ryhmän aktiivit epäilevät Eleanorin sitoutumista aatteeseen ja vertaavat sitä yllättäen Suomen tilanteeseen: ’You’ll see! We’ve known a few and I’ll bet she’s no different from the rest. After a bit, they drop off. As soon as they get scared. Look at Finland! It seems like taking it easy in a gilded coach at the moment, but things may change, and then you’ll see.’ Kiinnostavaa, kun ajattelee kirjan ilmestyneen vuonna 1945!

Kirjaa ei voi sanoa juonivetoiseksi, tässä mennään henkilöt edellä ja tapahtumat ovat aika tavanomaisia. Silti Taylor onnistuu puhaltamaan taikaa näihin kohtaamisiin ja keskusteluihin, kerronta on tarkkanäköistä ja sivuhenkilötkin kokonaisia tunnistettavia ihmisiä. Tunnelmassa on paljon surumielisyyttä, onhan taustalla aina sodan varjo, mutta myös huumoria ja lämpöä. Pidin erityisesti Juliasta, jonka älykäs huumori ja ajalleen epäsovinnainen käytös saivat eloa porukkaan. Perheen todellinen lukutoukka Oliver tietysti hurmasi myös. Kirjallisia viittauksia romaanissa vilisee enemmänkin. Kiinnostava esikoinen, joka nostaa odotuksia muiden romaanien suhteen. Taylorilta on julkaistu 12 romaania ja 8 novellikokoelmaa, joten tutustumista riittää vielä.

Elizabeth Taylor:
At Mrs Lippincote’s
Virago Press 2006
(julkaistu alun perin 1945)
Omasta hyllystä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

40-luku At Mrs Lippincotes Elizabeth Taylor Englanti esikoisromaani


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Kirjan nimestä muistelin että olinkohan lukenut tämän mutta ei ollut kuitenkaan tuttu, sekoitin toiseen (joka näkyy olevan Mrs Palfrey at the Claremont). Mutta kuulostaa kyllä tunnistettavasti Taylorilta 🙂 Ja kirjallisuusviitteitä riittää kyllä tuotannossaan…

    Ja joo, Tayloreista on tullut myös ihan viime vuosina kivasti uusintapainoksia, suht tuoreissa on ollut Sarah Watersin hehkuttavia esipuheita, vaikka tyyliltään nämä ovatkin aina vähän matalan profiilin kirjoja (Pym tietysti löydettiin aikoinaan uudelleen 70-luvulla, Spark oli käsittääkseni jatkuvasti sellainen household name ettei koskaan varsinaisesti huomiotta jäänyt), Fitzgerald on saanut Bookerin ja Taylorkin on ollut ehdokkaana)…mutta tietysti ansaitsisivat enemmänkin huomiota ihan Iso-Britanniassakin (ja Suomessa nämä ovat tosiaan jääneet hyvin tehokkaasti sivuun)

    1. Odotinkin kommenttiasi 😊 Tässä painoksessa oli Valerie Martinin esipuhe, mutta alkulehdiltä löytyy kahden sivun ’Praise for Elizabeth Taylor’, jossa myös Sarah Waters pääsee kehumaan uuteen arvoon nostettua kirjailijaa. Siellä on myös Anne Tylerin sitaatti, johon olen törmännyt jo useamman kirjan kohdalla: ’Jane Austen, Elizabeth Taylor, Barbara Pym, Elizabeth Bowen – soul-sisters all.’ Näistä sielunsiskoksista Bowen on vielä tutustumatta. Ehdin jo yhden teoksen tilata, mutta kirja olikin sillä hetkellä toimittajalta loppunut.

      Kiva kun käyt näitä juttujani lukemassa ja kommentoimassa, tulee tunne etten ole aivan yksin tämän hurahtamiseni kanssa 😂 Seuraavaksi vuorossa Iris Murdochin esikoinen..

keyboard_arrow_up