menu Menu
Elizabeth Bowen: The House in Paris
Bowen Elizabeth, Iso-Britannia, Penguin Audio, Ulkomainen kaunokirjallisuus 06/10/2021 7 kommenttia
Miriam Toews: Naiset puhuvat Edellinen Emma Puikkonen: Musta peili Seuraava

’It’s not a secret,’ said Leopold haughtily.
’Oh, Miss Fisher said it was.’
’Did she tell you not to ask me things?’
’How do you mean?’ she said, flustered.
Leopold smiled to himself. ’She told me not to answer, whatever you said. She hopes I won’t say anything.’
’Then ought you to?’ said Henrietta, reproving.
’I don’t have to be obedient to Miss Fisher. It’s not my fault if you are here while I talk. Look – now your mother’s dead so you can’t possibly see her, do you still mean to love her, or is that no good now? When you want to love her, what do you do, remember her? But if you couldn’t remember her, but heard you could see her, would you enjoy loving her more, or less?’
’I don’t see what you mean,’ said Henrietta, distracted – in fact in quite a new kind of pain. She saw only too well that this inquisition had no bearing on Henrietta at all, that Leopold was not even interested in hurting, and was only tweaking her petals off or her wings off with the intention of exploring himself. His dispassionateness was more dire, to Henrietta, than cruelty. With no banal reassuring grown-ups present, with grown-up intervention taken away, there is no limit to the terror strange children feel of each other, a terror life obscures but never ceases to justify. There is no end to the violations committed by children on children, quietly talking alone.

Elizabeth Bowen: The House in Paris

The House in Paris on Elizabeth Bowenin viides romaani vuodelta 1935. Kolmesta osasta koostuvan romaanin rakenne on kuin hampurilainen. Ensimmäinen ja kolmas osa tapahtuvat saman päivän aikana Pariisissa ja toinen osa siinä välissä avaa menneisyyden tapahtumia. Pariisilaisessa talossa kaksi toisilleen tuntematonta lasta viivähtävät päivän ajan. Toinen heistä, 11-vuotias Henrietta, on matkalla Etelä-Ranskaan isoäitinsä luo ja hänen on määrä viettää päivä Fisherin talossa ennen kuin illalla jatkaa toisella junalla matkaansa. Juna-asemalta häntä hakeva neiti Naomi Fisher kertoo, että hänen huonokuntoisen äitinsä lisäksi talossa odottaa myös toinen lapsivieras, 9-vuotias Leopold. Leopold on matkustanut ottovanhempiensa luota Italiasta tapaamaan biologista äitiään ensimmäistä kertaa. Neiti Fisher pyytää, ettei Henrietta kyselisi Leopoldilta mitään arkaluontoisesta tilanteesta. Lapset tapaavat ja alun hankaluuksien jälkeen myös löytävät yhteisen sävelen. Päivän aikana Leopoldiin liittyvät salaisuudet alkavat valjeta.

Romaanin toinen osa tapahtuu noin kymmenen vuotta aiemmin ja siinä seurataan Leopoldin äidin Karenin elämää kotonaan Englannissa. Karen on kihloissa, mutta avioliitto tylsähkön Rayn kanssa mietityttää. Karen matkustaa Irlantiin tätinsä ja setänsä luo pohtimaan tilannettaan ja saa kuulla suru-uutisen tädin sairaudesta. Kotona häntä odottaa Pariisissa asuva ystävä Naomi Fisher kihlattunsa Maxin kanssa. Madame Fisherilla oli tapana majoittaa Pariisissa opiskelevia englantilaistyttöjä kotiinsa ja sitä kautta Karen tutustui Naomiin. Pariisin aikoina Karen ja Max eivät tulleet kovin hyvin juttuun, mutta Englannissa heidän välilleen syttyy kipinä. Se johtaa tietysti salaisiin tapaamisiin ja traagisiin seurauksiin. Koko tämä osio on tavallaan Leopoldin kuvitelmaa äitinsä mahdollisesta tarinasta. Kerronnassa saatetaan yhtäkkiä viitata toisessa persoonassa Leopoldiin nimeltä, vaikka tämä ei ole edes syntynyt: ”All the same, the idea of you, Leopold, began to be present with her.” Ajatus tulevasta Leopoldista on jo siis olemassa, vaikka hänen vanhempansa eivät edes vielä ole päätyneet yhteen. Lukijan ratkaistavaksi jää, onko tarina vain Leopoldin kuvitelmaa ja kuka sitä oikeastaan kertoo.

Pidin erityisesti Pariisin taloon sijoittuvista osioista. Kahden välitilassa olevan lapsen kohtaaminen on kiinnostava ja Bowen kuvaa hienovaraisesti heidän tunnustelevaa vuorovaikutustaan. Henriettan äiti on kuollut ja Leopold taas jännittää poissaolleen äidin tapaamista. Alkuun Leopold on Henriettaa kohtaan ylimielinen ja koppava, mutta dynamiikka muuttuu, kun Leopold saa tiedon, ettei äiti pääsekään tulemaan. Lapsia myös vetää yhteen talon erikoinen painostava tunnelma. Kumpikin vuorollaan joutuu Madame Fisherin sairasvuoteen ääreen tentattavaksi. Henriettalle Madame paljastaa, että Leopoldin isä särki hänen Naomi-tyttärensä sydämen. Leopold kohtaa vanhan naisen romaanin kolmannessa osassa, eikä Madame Fisher säästele poikaa laukoessaan omia totuuksiaan pojan vanhemmista ja tämän adoptioon johtaneista tapahtumista. Madame Fisher on myrkyllisen manipuloiva ja vastenmielinen henkilö, joka peittää oman osuutensa tragediasta arvovaltansa avulla. Hän muistuttaa kovasti tyttökoulun johtaja Josephine Napieria Ivy Compton-Burnettin romaanista More Women Than Men.

Romaanin tunnelma on erikoisella tavalla pysähtynyt ja odottava. Kaikki kirjan henkilöt odottavat jotain tai ovat matkalla johonkin, mutta eivät koskaan tunnu pääsevän perille. Henrietta haluaisi nähdä päivän aikana Pariisia, erityisesti Trocaderon, mutta Naomi ei ehdi viedä häntä lupaamalleen retkelle. Naomi taas tuntuu odottavan manipuloivan äitinsä kuolemaa voidakseen viimein aloittaa oman elämänsä. Leopold odottaa tietysti kiihkeästi äitinsä tapaamista. Romaanin yllättävä lopetus antaa toiveen siitä, että tuo tapaaminen vielä onnistuu, mutta kovin onnellista siitä tuskin tulee. Tämä haikea romaani on myös suomennettu nimellä Talo Pariisissa: romaani (suom. Liisa Vesikansa-Saarinen, WSOY 1949). Kuuntelin romaanin englanniksi tuoreena äänikirjaversiona. Bowenin kerronta ei ehkä ole helpointa seurattavaa äänikirjana, mutta lukijaa oli onneksi miellyttävä kuunnella. Näitä Bowen-äänikirjoja on julkaistu tänä vuonna neljä, joista olen tämän lisäksi kuunnellut romaanin The Last September. Vielä on jäljellä Bowenin ehkä tunnetuimmat romaanit The Death of the Heart ja The Heat of the Day.

Elizabeth Bowen:
The House in Paris
Penguin Audio 2021
(alun perin julkaistu 1935)
Äänikirjan lukija: Maia DeCamillo
Kuunneltu Audiblesta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja adoptio äidit Elizabeth Bowen Englanti hylkääminen kolmiodraama Pariisi The House in Paris vanhemmuus


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Kiva kuulla, että tämä löytyy myös suomeksi! Tosin voisihan sitä välillä jotain englanniksikin lukaista. 🙂

    1. Näyttää tuo suomennos löytyvän Helmet-kirjaston Pasilan kirjavarastosta 😄 Muuten voi olla vaikea löytää, kun on vuodelta 1949. Englanniksi löytyy paremmin, kun monista Bowenin kirjoista on tehty uusia painoksia viime vuosina ja tämä äänikirjakin tosiaan tänä vuonna. Elizabeth Bowen on englannissa arvostettu, mutta Suomessa vähemmän tunnettu kirjailija. Kielellisesti on aika kimurantti kertoja, mutta englannin kielestä nauttivalle herkkua 😊

  2. Minulle jäi tästä parhaiten mieleen talon tunnelma, joka oli jotenkin ihmettelevä ja jopa vastahakoinen, ainakin Henriettan kokemana.

    1. Talolla on tosiaan vahva presenssi tässä kirjassa. Mrs Fisherin pimeä, pölyinen makuuhuone on kuin sudenpesä ja alakerrassa ollessaan lapset usein kuuntelevat talon epämääräisiä kolinoita. Henrietta kokee turvallisimmaksi paikaksi portaikon, jonne vetäytyy istuskelemaan omaan rauhaan. Tuo on muuten aika tyypillinen mielikuva englantilaisessa kirjallisuudessa, portailla istuva lapsi joka tarkkailee sivustakatsojana aikuisten maailmaa.

  3. Mainio teos, josta muistan kyllä hyvin sen odottavan tunnelman, kaikki on epämääräisessä välitilassa, ja Bowen on erinomaisen taitava tässä ”uhka ja mahdollisuus”-luomisessaan…

    Mutta kieli on kyllä sellaista että en itse varmaankaan pystyisi äänikirjana tätä kuuntelemaan, sen verran monimutkaisia rakenteita Bowen kyllä käyttää (ja vaikka suomennoksia onkin, niin jos vain mahdollista suosittelen alkukielisen lukemista).

    1. Bowenin kieli on kyllä monimutkaista, mutta olen huomannut, että hyvä lukija voi tehdä ymmärtämisestä jopa helpompaa. Kun sanoja ja lauseita painotetaan oikein ja teksti soljuu, kokonaisuus aukeaa eri tavalla kuin itse lukiessa, jolloin saattaa jumittua joihinkin yksittäisiin sanoihin tai lauserakenteisiin ja lukemisesta tulee katkonaista. Saman huomaan nyt kun kuuntelen Rosa Liksomin meänkielistä romaania äänikirjana. Tekstinä murre tökkii, kun ei löydä päässään sitä oikeaa poljentoa. Anna Saksman lukee niin sujuvasti, että murteesta tulee nautittavaa ja kirjan maailma aukeaa autenttisempana. Vieraissa kielissä ja murteissa koen siis äänikirjaformaatin usein toimivaksi ja ymmärrystä helpottavaksi, mutta sen sijaan suomenkielisistä äänikirjoista minun on vaikeampi nauttia. Niissä tökkii yleensä lukijan erikoiset sanojen painotukset ja ”kuuntelen” mieluummin omaa sisäistä lukijaani 😄

      1. Hmm joo, voi hyvin olla että oikeilla painotuksilla ja rytmillä voi tehdä selkeämmäksikin näitä joitain aika hankalia lauserakenteita…mutta vaatii kyllä hyvän lukijan joka on perehtynyt tekstiin, ”mä oon vaan töissä täällä”-lukija ei toimisi.

        Ja murteita käyttävässä tekstissä olen kyllä kanssa huomannut että usein ne täytyy itse lukea ääneen että niistä tulee ymmärrettävämpiä, ihan vaan tekstinä voi olla hankalia…

keyboard_arrow_up