‘His pride,’ said Miss Lucas, ‘does not offend me so much as pride often does, because there is an excuse for it. One cannot wonder that so very fine a young man, with family, fortune, everything in his favour, should think highly of himself. If I may so express it, he has a right to be proud.’

‘That is very true,’ replied Elizabeth, ‘and I could easily forgive his pride, if he had not mortified mine.’

‘Pride,’ observed Mary, who piqued herself upon the solidity of her reflections, ‘is a very common failing, I believe. By all that I have ever read, I am convinced that it is very common indeed; that human nature is particularly prone to it, and that there are very few of us who do not cherish a feeling of self-complacency on the score of some quality or other, real or imaginary. Vanity and pride are different things, though the words are often used synonymously. A person may be proud without being vain. Pride relates more to our opinion of ourselves; vanity to what we would have others think of us.’

‘If I were as rich as Mr. Darcy,’ cried a young Lucas, who came with his sisters, ‘I should not care how proud I was. I would keep a pack of foxhounds, and drink a bottle of wine every day.’

‘Then you would drink a great deal more than you ought,’ said Mrs. Bennet; ‘and if I were to see you at it, I should take away your bottle directly.’

The boy protested that she should not; she continued to declare that she would; and the argument ended only with the visit.

Jane Austen: Pride and Prejudice

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

On taas klassikkohaasteen aika. Tosin viime aikoina on tullut luettua klassikkokirjallisuutta runsaasti muutenkin. Siksi valitsin tämän kerran haastekirjaksi klassikon isolla K:lla. Koska lomareissuni suuntautui Jane Austenin (1775-1817) kotiseuduille Hampshireen, matkalukemiseksi valikoitui äänikirjamuodossa Austenin Pride and Prejudice ja lisäksi luin Carol Shieldsin kirjoittamaa elämäkertaa Austenista. Siitä lisää alla. Äänikirjamuodossa Austenin rakastetusta klassikosta löytyy valinnanvaraa. Ylpeys ja ennakkoluulo löytyy myös suomenkielisenä äänikirjana, mutta halusin kuunnella alkuperäistä tekstiä. Kävin läpi lukunäytteitä useista versioista. Osassa oli useampi lukija, joissakin musiikkiakin mukana. Lopulta Rosalyn Landorin lukema versio kuulosti minun korvaani parhaalta.

Jane Austen on yksi niitä kirjailijoita, jonka tuotantoon olen tutustunut lähinnä lukuisten filmatisointien kautta, mutta yhtään hänen teostaan en ollut vielä tätä ennen lukenut. Ylpeys ja ennakkoluulo on Austenin varhaisimpia teoksia. Se valmistui jo 1797, mutta se julkaistiin vasta vuosia myöhemmin, vuonna 1813. Jane oli sitä kirjoittaessaan vasta parikymppinen. Romaanin aihe on silloin ollut hyvin ajankohtainen hänen omassa elämässään, onhan avioliitto siihen aikaan ollut lähes ainoa väylä ulos vanhempien vaikutuspiiristä. Jane Austenille sitä ei kuitenkaan koskaan suotu, mutta romaanissa Bennetin siskoksille käy paremmin. Bennetin perheeseen kuuluu viisi tytärtä, joten sopivien sulhasten löytäminen on myös vanhempien prioriteettilistan kärjessä. Koska perheessä ei ole poikaa ja perheen tilan on perimässä kamala sukulaismies Collins, on siskosten hyvät naimakaupat ainoa tapa turvata äidin ja tytärten elanto tulevaisuudessa. Rouva Bennet onkin erityisen kärkäs etsimään varakkaita ja komeita vävyehdokkaita.

Viidestä siskoksesta toiseksi vanhin, Elizabeth, nousee romaanin keskushenkilöksi. Elizabeth Bennet on älykäs, omapäinen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä, tosin hänenkin arvostelukykynsä pettää toisinaan. Hän ei kuitenkaan pelkää myöntää olleensa väärässä. Onneksi, sillä hänen lopullinen onnensa on siitä kiinni. Kaunis ja hauras Jane on siskoksista vanhin ja Lizzylle kovin rakas. Kitty taas seuraa kaikessa hupakkomaista siskoaan Lydiaa, Mary on rauhallisempi ja vakavampi. Longbournen ympärillä pyöriviä sulhasehdokkaita ovat naapurikartanoon muuttava komea Mr Bingley, tämän varakas mutta kopean oloinen ystävä Mr Darcy sekä varuskunnan mukana seuduille saapuva Mr Wickham. Sulhasruletti pyörii vaihtuvin juonenkääntein ja on aivan sama, vaikka muistaakin jo valmiiksi kuka päätyy yhteen kenenkin kanssa. Kartanovierailuja, tanssiaisia ja kirjeenvaihtoa riittää, kuten myös juonitteluja, väärinkäsityksiä ja yllättäviä tilanteita. Ja paljon nokkelaa sanailua ja syvällisempää pohdintaa ihmismielen oikuista ja sydämen viisaudesta.

Jane Austen kuvaa maalaisaatelin elämää ja tapakulttuuria herkullisen eloisasti ja humoristisesti, vakavampia moraalisia pohdintoja unohtamatta. Myös englantilaisen maaseudun rehevä luonto ja kartanomiljööt pääsevät oikeuksiinsa kerronnassa. Koska luin samaan aikaan Austen-elämäkertaa, en voinut olla heijastelematta romaanin tapahtumia ja henkilöitä Jane Austenin omaan elämään. Läheinen suhde isosisko-Cassandran kanssa muistuttaa Elizabethin ja hänen Jane-siskonsa suhdetta. Myös Elizabethin torjuma kosinta toi mieleen Austenin oman puretun kihlauksen. Jane Austen suostui Harris Bigg-Witherin kosintaan, mutta purki kihlauksen jo seuraavana aamuna. Se olisi ollut hänelle järkiavioliitto, mutta Elizabethin tapaan hän odotti avioliitolta muutakin kuin taloudellista turvaa. Elizabeth Bennet sai sekä varakkaan että rakastettavan miehen, Jane Austenille itselleen ei löytynyt lopulta kumpaakaan. Jane Austenin haaveet toteutuivat siis ainoastaan hänen romaaniensa kautta. Tuskin hän itse osasi kuvitella, että niiden rikkaasta maailmasta nautitaan vielä 200 vuotta myöhemmin.

Jane Austen: Pride and Prejudice
Alunperin julkaistu 1813
Dreamscape Media 2016
Äänikirjan lukija: Rosalyn Landor
Kuunneltu Storytelista

Carol Shields: Jane Austen

Ralph Waldo Emerson ei selvästikään ymmärtänyt Jane Austenin romaanien hienouksia, sillä hän valitti niiden käsittelevän ainoastaan avioliittoaikeita. Austenin kiintymys tähän teemaan saattaa toki hämmästyttää myös nykylukijoita, vaikka hänen aihevalintojensa suppeutta tulkitaankin tänä päivänä toisesta näkökulmasta. Avioliitto nähdään Austenin kirjoissa laajemmassa vertauskuvallisessa mielessä kodin löytämisenä ja mahdollisuutena sitoutua perheyhteyteen. Emersonia saattoi vaivata Austenin tapa paneutua mitättömän tuntuisiin juonenkulkuihin ja aihepiiriin, josta Austenilla ei itsellään ollut minkäänlaista ensikäden tietoa, sillä kirjailijatar ei koskaan mennyt naimisiin, eikä todennäköisesti myöskään saanut kokea seurustelun iloa. Austenin elämä ja teokset kulkivat kuitenkin eri teitä. Ylpeys ja ennakkoluulo, joka on hänen romaaneistaan kaikkein elämäniloisin, syntyi surullisen, pettymysten täyteisen elämänvaiheen keskellä. Jane Austenin kynästä syntynyt Elizabeth Bennetin hahmo saavutti sen, mistä kirjailija itse haaveili, erityisesti 1790-luvun loppuvuosina, kun yksityiselämän onnettomat tapahtumat varjostivat hänen elämäänsä vieden häneltä vapauden, rakkauden, vaurauden ja onnen mahdollisuudet sekä päättäväisyyden, ja – ennen kaikkea – tunteen oman elämänsä hallinnasta.

Carol Shields: Jane Austen

Pidän kovasti kanadalaisesta kirjailijasta Carol Shieldsista ja Shields taas arvostaa suuresti Jane Austenia ja on ammentanut hänen perinnöstään myös omassa tuotannossaan. Oli siis varsin kiinnostavaa tarttua Shieldsin kirjoittamaan elämäkertaan Austenista. Kiinnostavuutta lisäsi matkamme Austenin kotiseuduille Hampshireen. Matkalla lentokentältä ohitimme Austenin kotitalon Chawtonissa, jossa hän asui äitinsä ja siskonsa kanssa ja jossa hän viimeisteli monet romaaneistaan. Valitettavasti en ehtinyt käydä siellä lähemmin, mutta kunnioitin kirjailijan muistoa Winchesterin katedraalissa, jonne hänet on haudattu vuonna 1817. Artikkelin kuvituksena onkin matkalla ottamani kuva Austenin muistolaatasta katedraalissa.

Austen-elämäkerran kirjoittaminen ei varmasti ole helppo tehtävä, sillä hänestä on kirjoitettu jo niin valtavasti ja toisaalta hänen elämässään on pitkiä ajanjaksoja, joista ei ole säilynyt jälkipolville varmaa tietoa. Shields on käyttänyt kirjan lähteenä noita lukuisia aiempia elämäkertoja sekä vuonna 1995 julkaistua Jane Austenin kirjeenvaihtoa. Tosin Austenin sisko Cassandra tuhosi kirjeistä arkaluonteisimmat, joten niistäkin saa vain vajavaisen kuvan kirjailijasta. Austen onkin varsin suorasukainen kirjeissään, joten arvailujen varaan jää mitä kaikkea mehukasta tuhotut kirjeet ovat sisältäneet.

Shieldsin teos on selvästi ihailijan kunnianosoitus kirjailijalle, joka on saanut osakseen myös vähättelyä, kuten tuosta valisemastani lainauksesta käy ilmi. Shieldsille, jota itseäänkin on ylenkatsottu ja pidetty “naisten kirjailijana”, Austenin ansioiden korostaminen on varmasti ollut sydämen asia. Hän muistuttaa myös Austenin rakkaan Henry-veljen aliarvioineen siskonsa kykyjä ennustaessaan tämän romaanien lopulta päätyvän “samalle hyllylle D’Arblayn ja Edgeworthin kirjojen kanssa”: Miten väärässä veli olikaan. Jane Austenin kirjat nimittäin päihittivät suosiossa moninkertaisesti nuo lähes unohduksiin painuneiden kirjailijoiden teokset ja päätyivät tukevasti samalle hyllylle Chaucerin ja Shakespearin kanssa, hyvään ja luotettavaan seuraan.

Shields korostaa, etteivät romaanikirjailijan teokset koskaan suoraan heijastele kirjailijan oman elämän tapahtumia. Hän pyrkii kuitenkin tuomaan esiin tiettyjä yhtäläisyyksiä Austenin kirjallisen ja todellisen maailman väliltä. Erityisesti hän keskittyy Austenin perheenjäseniin, olihan Austenin kirjoissa ennen kaikkea kyse perhesuhteiden mikrokosmoksen tarkasta kuvauksesta. Austenin romaanien henkilöt saavat yhtä tarkat analyysit. Tiivis elämäkerta on kirjoitettu romaanin tapaan, luvut on vain numeroitu. Jäin kaipaamaan selkeämpää otsikointia, josta olisi ollut varsinkin jälkikäteen helpompi hahmottaa mitä elämänvaihetta mikäkin luku käsittelee. Onneksi kirjan lopussa on hyvä sanahakemisto sekä aikajana Austenin elämästä ja sen ajan historiallisista ja kirjallisista tapahtumista.

Jane Austen syntyi 16.12.1775 pienessä Steventonin kylässä pappisperheen seitsemäntenä lapsena. Yhteensä perheeseen syntyi kuusi poikaa ja kaksi tyttöä. Suurperheen kirkkoherraisä piti pappilan alueella myös poikakoulua. Perheenjäsenistä läheisimpiä Janelle olivat isosisko Cassandra, isä George, joka tuki tytärtään kirjoittamishaaveissa sekä veli Henry, joka julkaisi postuumisti siskonsa kaksi romaania. Alempaan maalaisaateliin kuuluva perhe ei ollut kovin varakas, mutta he olivat koulutettua väkeä ja tulivat hyvin toimeen varakkaampien naapureidensa kanssa. Perheessä lapsia kannustettiin lukemaan ja harrastamaan teatteria. Lapset järjestivät teatteriesityksiä perhepiirissä ja perhe mielellään luki ja kuunteli Janen kirjoittamia tekstejä. Varhaisimmat tekstit Jane on kirjoittanut 11-vuotiaana ja oli nuoresta pitäen taitava parodioimaan erilaisia kirjallisia tyylejä.

Austen ryhtyi kirjoittamaan romaaneja jo 1790-luvulla, mutta sai niitä julkaistua vasta vuosia myöhemmin. Ikävuosien 25-35 aikana Austenin kirjallinen luomistyö tyrehtyi lähes täysin, kunnes yhtäkkiä lähti taas käyntiin samalla vimmalla kuin nuorempana. Tuosta kymmenen vuoden jaksosta tiedetään kovin vähän. Shields uskoo, että yksi merkittävä syy luomistyön häiriöön on ollut Janelle täytenä yllätyksenä tullut muutto rakkaasta Steventonista Bathiin. Vanhemmat päättivät muutosta kysymättä lainkaan Janen mielipidettä. Mahdollisesti vanhemmat ovat ajatelleet löytävänsä vilkkaammasta seuraelämästä tunnetusta Bathista sulhaset tyttärilleen, mutta toisin kävi. Jane masentui muutosta eikä löytänyt inspiraatiota kirjoittamiseen. Myös rakkaan isän kuolema tuona aikana on varmasti vaikuttanut myös asiaan. Vasta muutto Chawtoniin äidin ja siskon kanssa sai elämänilon ja luomisvoiman palaamaan.

Vietettyäni muutaman päivän Hampshiren kauniissa maaseutumaisemissa, ymmärrän hyvin, miksi Austen viihtyi siellä eikä olisi halunnut sieltä pois. Samalla en voinut olla ihmettelemättä, miten tuolla seudulla eristyksissä eläneen ja omin avuin kouluttautuneen papin tyttären on onnistunut luoda niin suuria ja aikaa kestäviä romaaneja. Seutu tuntuu pysyneen ihmeen muuttumattomana ja historian havinaa on helppo tuntea missä tahansa. Ystävämme äiti asui 500 vuotta vanhassa talossa, joka on nähnyt elämää Austenin ajasta vielä 300 vuotta taaksepäin. Siinä perspektiivissä Austen tuntuu hyvinkin modernilta kirjailijalta.

PS. Finlandia Kirjalta löytyy tämä Carol Shieldsin kirjoittama elämäkerta sekä tietysti laaja valikoima Jane Austenin suomennettuja teoksia. * Klikkaa tästä ostoksille.

Carol Shields: Jane Austen
Jane Austen (2001),
suom. Maria Lyytinen
Ajatus Kirjat 2006
Kirjastolaina

Sinua voisi myös kiinnostaa

Zora Neale Hurston: Their Eyes Were Watching God | Klassikkohaaste 10

Muriel Spark: The Prime of Miss Jean Brodie | Klassikkohaaste 8

Mercé Rodoreda: Timanttiaukio | Klassikkohaaste 7

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan & Kansallisteatteri: Mestari ja Margarita | Klassikkohaaste 6

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway / Leskinainen ja papukaija

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies – Klassikkohaaste osa 5

Ernest Hemingway: Kenelle kellot soivat – Klassikkohaaste, osa 4

Seuraa Kirjaluotsia

#elämäkertakaikkiaan englanninkielinen Jane Austen klassikkohaaste