menu Menu
Pirjo Toivanen: Siskoni Italiassa
Kotimainen kaunokirjallisuus, Stresa, Suomi, Toivanen Pirjo 27/12/2020 0 kommenttia
Lucia Berlin: Kotiinpaluu Edellinen Richard Osman: The Thursday Murder Club Seuraava

Kuvaukseni puutarhatöistä jää puolitiehen, kun itkuhälytin välittää sarjan Sofian elämöintiä.
Juha ei enää paria tuntia myöhemmin vastaa. Hän joko nukkuu tai on kääntänyt puhelimensa äänettömälle.
Harmittaa.
Otan lohdutukseksi lasillisen Terhille avaamastani pullosta ja palaan Umberto Econ Il nome della rosa -kirjaan, jonka olen aiemmin lukenut suomeksi. Tuskin jaksaisin kahlata kirjaa läpi ellen tuntisi juonta entuudestaan. Hyppään monen kappaleen yli, sillä ajatukseni harhailevat. Jään tuijottamaan joitakin sanontoja ja ilmaisuja, joita en tunne, mutten jaksa nousta hakemaan sanakirjaa.
Terhi ja Roberto palaavat puoli kahden maissa hilpeinä kuin vastarakastuneet. Roberto pussailee vaimoaan ja kehuu maailman parhaaksi. Heidän keskinäinen kähinänsä on hävinnyt yön selkään.
Tähtitaivas yltää Alppien taakse pohjoiseen. Vuorten takana, jossain kaukana on Juha.
– Sinun pitää rakastaa minua, kuuletko.
Huusin tämän repliikin täynnä paloa joskus näyttämöllä, Miehen kylkiluu -näytelmässä. Kuinka kauan on siitä, kun Juha sanoi rakastavansa minua?

Pirjo Toivanen: Siskoni Italiassa

Siskoni Italiassa jatkaa Pirjo Toivasen esikosromaanista Pyhä paha perhe tutun Mirjan tarinaa. Tällä kertaa ollaan Pohjois-Italiassa Stresassa, jossa myös Toivanen itse asuu ja jonka mukaan hänen ja muutaman muun kirjailijan perustama pienkustantamo on saanut nimensä. Siskoni Italiassa tapahtuu kesällä 1998, muutama vuosi edellisen kirjan tapahtumien jälkeen. Mirjan työt Kaupunginteatterissa ovat katkolla, sopimus syksylle on vielä auki. Mirja päättää jättää myös kesäteatteripestin väliin ja matkustaa Stresaan auttamaan siskoaan Terhiä, joka on miehensä Roberton kanssa ostanut satoja vuosia vanhan arvohuvilan Maggiore-järven rannalta. Mukaan lähtee 17-vuotias poika Marko, jolle Terhi on luvannut järjestää englannin kielikurssin. Se järjestyykin helposti, kun huvilan puutarhatöihin saapuu apuun joukko brittiopiskelijoita.

Ulkomaalaiset aiheuttavat kyräilyä pikkupaikkakunnalla ja etenkin brittinuoret tuntuvat vetävän puoleensa hankaluuksia. Kaksi tytöistä saapuu poliisikyydillä iltamenoistaan. He ovat päätyneet jatkoille johonkin huvilaan, jossa heidät on ilmeisesti huumattu ja heitä on yritetty ahdistella. Terhi saa vielä monesti asioida poliisin kanssa, kun nuoria epäillään milloin mistäkin rikkomuksesta. Mirja luottaa poikaansa, mutta joutuu miettimään, ovatko huumeiden käytöstä epäillyt britit kuitenkaan sopivaa seuraa Markolle. Mirjaa stressaa myös lähestyvä loma Juhan kanssa, joka jäi kotiin kovien työpaineiden kanssa. Juha on avaamassa Tallinnaan uutta hammaslääkärikeskusta, mikä ei suju toivotulla tavalla. Ennen lähtöään Italiaan Mirja löysi Juhan laukusta pitsisiä naisten alusvaatteita, mikä on omiaan lisäämään kireyttä parin välille. Stresaan saapuvalla Juhalla onkin kova vauhti päällä, hermot kireällä ja toilettilaukku täynnä lääkkeitä.

Toivanen kirjoittaa sujuvasti ja ilmeikkäästi. Mirjan ja hänen adoptioäitinsä Eevan puheessa vahva porin murre huvittaa siihen tottumatonta, mutta on myös piristävää – siihen harvemmin kirjallisuudessa törmää. Edellisen romaanin tapahtumien muistamisesta on apua, mutta kyllä niitä jonkin verran tässä kerrataankin. Tämän romaanin voi siis lukea myös itsenäisenä teoksena. Ensimmäisessä romaanissa Mirja etsi biologisia vanhempiaan. Heistä isä-Hannu esiintyy tässä kirjassa isommassa roolissa. Viinaan menevä mutta sydämellinen Hannu asuu Barcelonassa avopuolisonsa Aranchan kanssa. Vuosien varrella Mirja on syventänyt suhdettaan Hannuun, mutta Hannun jatkuva juominen on aiheuttanut kitkaa heidän välilleen. Hannun joutuessa äkisti sairaalaan, Mirja ja Marko rientävät paikalle. Isän sängyn vierellä partioi yllättäen myös Taina, vihoviimeinen henkilö, jonka Mirja haluaisi tavata.

Toivanen kuvaa uskottavasti elämänmenoa Italiassa ulkomaalaisen silmin, onhan hän asunut siellä jo kymmenisen vuotta. Romaanissa paikalliset ovat ystävällisiä, mutta varautuneita. Aina auttaa, jos puhuu samaa kieltä, ja onneksi myös Mirjalla on italian alkeet hallussa. Huvilan saneeraus etenee takkuisesti, byrokratia ja korruptio tulevat tutuiksi. Asiat alkavat sujua paremmin, kun Roberto tutustuu Massimo Rossiin, jolla tuntuu olevan vaikutusvaltaa alueella. Oikeat suhteet ja raha puhuvat, mutta kuinka tiukasti Rossin talutusnuoraan kannattaa itsensä sitoa. Romaanissa on paljon aineksia, mutta yllättävän hyvin kokonaisuus pysyy kasassa (varsinkin jos on lukenut edellisen romaanin ja muistaa siitä jotain). En tiedä helpottaako vai pahentaako tämä korona-ajan matkakuumetta, mutta kyllä tämän romaanin maisemissa ihan mielellään viipyy. Stresan ja Barcelonan lisäksi käydään lomailemassa hetki Firenzessä.

Pirjo Toivanen:
Siskoni Italiassa
Stresa 2020
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirjakko ruispellossa
Kirja vieköön!
Kulttuuri kukoistaa

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

90-luku Italia perhe Pirjo Toivanen Stresa


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up