She could not endure this day’s being over. Fixedly lookin ahead, past the driver’s ears, she cast no backward glances; she could not bear to. Nor did she need to; the beautiful agonising mirage of the University was inescapable from. This was a forever she had no part in. The eternity was more real to her for consisting of fiery particles of transience – bridges the punt slid under, raindrops spattering the Cam with vanishing circles, shivered reflections, echoes evaporating, shadows metamorphosizing, distances shifting, glorification coming and going on buildings at a whim of the sun, grass flashing through arches, gasps of primitive breath coming from stones, dusk ebbing from waxen woodwork when doors opened. Holy pillars flowed upward and fountained out, round them being a ceaseless confluence of fanatical colours burningly staining glass. Nothing was at an end, so nothing stood still. And of this living eternity, of its kind and one of its children, had been Henry, walking beside her.

Elizabeth Bowen: Eva Trout

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Eva Trout on Elizabeth Bowenin (1899-1973) viimeinen romaani, kirjoitettu vuonna 1968, kun hän oli noin seitsemänkymppinen. Teos oli aikanaan ehdolla tuolloin toista vuotta jaetun Booker-palkinnon saajaksi. Romaani sijoittuu 1940- ja 50-luvuille. Sen nimihenkilö Eva Trout on arvoituksellinen, spontaani ja usein lapsenomainen, vaikka onkin jo yli kahdenkymmenen, kun hänet esitellään lukijalle ensi kertaa. Oselottiturkkiin ja krokotiilikäsilaukkuun sonnustautuva Eva ajelee Jaguarillaan ympäri maaseutua ja saa kaikkien pasmat sekaisin. Hänessä on sekä naiivia herkkyyttä että tietoista laskelmoivuutta.

Eva kasvoi perättäisten lastenhoitajien ja kotiopettajien hoivissa, jotka hänen varakas isänsä palkkasi hänen äitinsä kuoltua lento-onnettomuudessa. Nyt kun isäkin on kuollut, Eva odottaa täyttä hallintaoikeutta valtavasta perinnöstään täytettyään 25 vuotta. Evalla on suuria vaikeuksia hoitaa ihmissuhteitaan, joihin tuntuu aina liittyvän jotain draamaa ja väärinkäsityksiä. Hänen laillinen holhoojansa on Constantine, hänen isänsä entinen rakastaja, joka asuu Lontoossa ja hoitaa velvollisuutensa sieltä käsin. Constantine on hyväksynyt Evan asuinjärjestelyt isän kuoleman jälkeen ja maksaa Evan asumisesta Larkinsissa, Iseult ja Eric Arblen kodissa. Iseult oli Evan entinen opettaja toisessa niistä kahdesta koulusta, joita Eva oli hetken aikaa käynyt. Kun Eva oli kuusitoistavuotias, hän oli vaatinut isäänsä maksamaan hänen koulunkäyntinsä. Ensimmäinen koulu oli hyvin kokeellinen ja sijaitsi isän omistamassa linnassa. Siellä Evan huonetoveri Elsinore yritti itsemurhaa, jonka jälkeen koulu suljettiin. Toisesta koulusta Eva löysi Iseult Arblen, jonka luona hän nyt asuu. Vaikka Eva oli ollut erittäin kiintynyt opettajaansa koulussa, hän ei olekaan niin onnellinen tämän luona kuin oli kuvitellut. Hän etsii usein turvaa ja seuraa Danceyn perheen luota läheisestä pappilasta. Heidän poikansa Henry, kaksitoista vuotta Evaa nuorempi, on hänen läheisin ystävänsä, jonka hän sotkee mukaan vapaustaisteluunsa.

Eva kaipaa hyväksyntää ja vapautta, ja romaanin edetessä hän liikkuu levottomana paikasta toiseen pyrkiessään löytämään haluamansa. Eva ei malta odottaa pääsevänsä pois Larkinsista ja itse asiassa pakenee vain muutamaa kuukautta ennen 25-vuotissyntymäpäiväänsä, jolloin hänen on määrä saada isänsä omaisuus kokonaan haltuunsa. Hän muuttaa yksin Kentiin, josta on hankkinut itselleen huonokuntoisen talon. Cathay-niminen kartano ei ole kelvannut pitkään aikaan kenellekään, mutta Evalle talo edustaa vapautta. Asunnonvälittäjä on kauhuissaan, kun näkee, ettei uudella asukkaalla ole harmainta hajuakaan kodinhoidosta tai elämisen perustarpeista. Eva ei edes osaa keittää vettä tai ole tajunnut tuoda mukanaan lakanoita. Sen sijaan hän täyttää uuden kotinsa kaikilla modernin ajan keksinnöillä: televisioilla, sisäpuhelinjärjestelmällä – haaveilee jopa kotitietokoneesta. Vuonna 1949!

Eva ei ole onnistunut katoamaan vainoajiltaan, vaan paikalle pölähtää ensin Eric Arble ja sitten Constantine, joka vetää omat johtopäätöksensä Ericin myöhäisillan vierailusta. Samaan aikaan Iseult istuu kotona Evan hylkäämässä Larkinsissa ja hermoilee Ericin poissaoloa. Kun Eva ja Iseult myöhemmin kohtaavat, Eva antaa Iseultin päätyä kammottavaan väärinkäsitykseen, joka vaikuttaa kielteisesti hänen jo ennestään hauraaseen avioliittoonsa. Tästä eteenpäin tapahtumat siirtyvät kahdeksan vuoden päähän. Välivuodet Eva on viettänyt Amerikassa, jossa hän on laittomin keinoin hankkinut itselleen adoptiolapsen, joka osoittautuu kuuromykäksi. Jeremy on nyt kahdeksanvuotias ja Eva on päättänyt tuoda pojan takaisin Englantiin.

Bowen on mestarillinen kirjoittaja. Hänen kerrontansa on haastavaa, mutta todella palkitsevaa kaikessa vihjailevuudessaan ja symbolisuudessaan. Kirjoitustyyli on ylisanoitettua, mutta ironisella ja harkitun tyylitellyllä tavalla. Bowen kirjoittaa jatkuvasti kuin varsinaisen pihvin ympäriltä ja lukija suorastaan janoaa päästä käsiksi siihen mehukkuuteen, joka kaiken keskellä odottaa. Kun yksi romaanin kantavista teemoista tuntuu olevan kommunikaatio ja sen vaikeus, tämä välttelevä ja vihjaileva kerronta sopii siihen täydellisesti. Itse tulkitsin, että Evan tragedia oli äidittömyyden ja pysyvän kodin puutteen lisäksi se, että häneltä oli evätty mahdollisuus tulla joksikin. Hän oli katkera opettajalleen, koska tämä oli antanut hänen maistaa tiedon ja koulutuksen tarjoamaa avarampaa maailmaa, mutta sitten jostain syystä sulkenut hänet sen ulkopuolelle. Tämän romaanin lopetus on niin poikkeuksellisen dramaattinen, etten aikoihin ole jännittänyt yhtä paljon viimeisiä sivuja käännellessäni. Lopetus huipentaa täydellisesti tämän erikoisen, psykologisesti ladatun tarinan.

PS. Elizabeth Bowenilta on suomennettu joitain teoksia. Niitä kannattaa etsiä antikvariaateista. * Tästä ostoksille Finlandia Kirjan Bowen-valikoimaan.

Elizabeth Bowen:
Eva Trout
Anchor Books 2003
(alun perin julkaistu 1968)

Sinua voisi myös kiinnostaa

Barbara Comyns: A Touch of Mistletoe

Muriel Spark: The Complete Short Stories

Elizabeth Jenkins: The Tortoise and the Hare

John Bayley: The Iris Trilogy

Elizabeth Bowen: The House in Paris

Elizabeth Bowen: The Last September | Naistenviikkohaaste 2021

Elizabeth Bowen: The Hotel

Barbara Pym: The Sweet Dove Died

Seuraa Kirjaluotsia

#naistenviikko2023 Elizabeth Bowen englanninkielinen Eva Trout kasvutarina perintö psykologinen romaani