Feeling rather guilty I walked among the trees of Regent’s Park and ended up at the Zoo. I often went there to draw the animals, only this time I hardly saw them. They were just vague smells and noises, and I was surprised to find myself in the parrot house surrounded by lonely birds all calling for my attention. I scratched the head of an ancient cockatoo who had once been beautiful; he had lemon and white feathers, only most of them had gone now. A fat man wearing a peaked cap waddled up to a chair with ‘Keeper’ painted on the back and sat down to read the evening paper. I asked him timidly if the Zoo needed any girl assistants and he looked up from his paper to say, ‘It’s boys we need, boys,’ and he spoke in such a way it sounded as if he ate them. I left the parrots and walked back to Mornington Crescent. The lime trees in the square were in flower and smelt so sweet, it reminded me of the garden at home. I borrowed the landlady’s key and sat under the limes, sniffing their scent and thinking of the future.

Barbara Comyns: A Touch of Mistletoe

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Barbara Comynsin romaani A Touch of Mistletoe voisi nimensä puolesta olla joku romanttinen joulutarina, mutta tässä mistelin kosketuksella viitataan ihan toisenlaisiin asioihin. Mistelihän on siitä erikoinen pensas, että se elää puoliloisena puiden oksilla ja imee kaiken ravintonsa isäntäkasveistaan. Siksi tässä romaanissa mistelillä viitataan mielenterveyteen eli ikäviin asioihin, ajatuksiin ja olosuhteisiin, jotka tarttuvat ihmiseen kuin misteli ja imevät kaiken ilon ja energian. Romaanin päähenkilö Victoria Green saa elämänsä varrella kosketuksia mistelistä itsekin, mutta onnistuu aina sinnikkyydellään ravistelemaan ne irti. Sen sijaan hänen ensimmäinen aviomiehensä Gene – joka mistelivertauksen myös kirjassa esittää – joutuu antamaan periksi mielensä loisille.

Tutustuin Comynsiin ensimmäistä kertaa aiemmin tänä vuonna, kun kuuntelin peräjälkeen kolme hänen romaaneistaan tehtyä äänikirjaversiota. Barbara Comyns (1909-1992) tunnetaan humoristisista ja surrealistisista romaaneistaan, jotka usein käsittelevät työväenluokan naisten elämää. Niissä on usein myös surumielisyyttä, tunteenpaloa tai melankoliaa, joka kulkee läpi tekstin. Vuonna 1967 julkaistu A Touch of Mistletoe noudattaa vahvasti tätä linjaa ja muistuttaa noista aiemmin lukemistani eniten omaelämäkerrallista romaania Our Spoons Came from Woolworths.

Comyns hyödyntää kirjassa muutamia tuttuja elementtejä: ensinnäkin hän esittelee kaksi viatonta lasta, jotka kasvavat moniongelmaisessa perheessä, ja toiseksi hän välittää heidän koettelemuksensa hämmentävän toteavalla ja lapsenomaisella kertojaäänellä. Romaanissa seurataan minäkertoja Victoria Greenin elämää hänen nuoruudestaan 1920-luvulta aina 1950-luvun loppuun asti, jolloin hän on keski-ikäinen. Victorian ohella keskeiseksi henkilöksi nousee hänen pari vuotta nuorempi siskonsa Blanche. Romaania voisi kuvailla siskosten kasvutarinaksi, mutta ennen kaikkea tarina tutkii niitä valintoja, joita monet yksinäiset naiset kohtasivat 1900-luvun puolivälissä. Tarkemmin ottaen Comyns tutkii kysymystä siitä, onko parempi mennä naimisiin rakkauden vai taloudellisen turvallisuuden ja seuran vuoksi – ei helppo päätös yksinäiselle naiselle, varsinkin kun rahaa on niukasti.

Isänsä kuoleman jälkeen Victoria ja hänen nuorempi sisarensa Blanche saavat opetusta sarjalta toivottomia kotiopettajattaria, kun taas heidän vanhempi veljensä Edward käy koulua. Lasten äiti on alkoholisti, vaihdellen pitkien juomiskausien ja kuumeisten siivousjaksojen välillä, mikä hämmentää sisaruksia. Kahdeksantoista täytettyään Victoria on valmis lentämään pesästä, innokkaana näkemään maailmaa ja seuraamaan kiinnostustaan taiteeseen. Hän matkustaa ensin Hollantiin, jossa työskentelee koirien hoitajana ja piikana kammottavalle naiselle. Kun hän värikkäiden vaiheiden jälkeen onnistuu pakenemaan lähes vankilanomaisesta työsuhteestaan, hän palaa Lontooseen ja asettuu Blanchen kanssa asumaan tyttöjen asuntolaan. Kaunis ja tyylitietoinen Blanche käy mannekiinikoulua ja taiteellinen Victoria onnistuu saamaan paikan taidekoulusta.

Ajan myötä tytöt muuttavat yksiöön lähelle Mornington Crescentiä, missä he yrittävät selviytyä mahdollisimman vähällä. Se on synkkä, boheemi ympäristö, jossa ateriat koostuvat pääosin vanhentuneista munista, leivästä, halvasta juustosta ja maidottomasta kaakaojauheesta. Ruoka on lämmitettävä kynttilän liekillä tai syötävä kylmänä, etenkin jos sähkömittariin ei ole ylimääräisiä shillinkejä. Kuten aina Comynsin teoksissa, nämä köyhyyden kuvaukset ovat koskettavia ja ajatuksia herättäviä. Blanchea köyhyys ahdistaa ja hävettää enemmän kuin boheemia Victoriaa, joka löytää vastapainoa ankeudelle ja ravintoa sielulle taiteesta ja kulttuurista.

Vuosien mittaan tyttöjen kohtalot vaihtelevat, kun erilaiset valinnat muokkaavat heidän elämänpolkujaan, joskus parempaan suuntaan, toisinaan huonompaan. Victoria käy läpi sarjan työpaikkoja pienissä mainostoimistoissa ja animaatiostudioissa, ajoittain kuvittaen lastenkirjoja tai muita projekteja sivutulojen saamiseksi. Blanche avioituu nuorena vanhemman kapteenin kanssa mukavuuden ja taloudellisen turvallisuuden takia, kun taas Victoria on enemmän kiinnostunut rakkauden löytämisestä. Valitettavasti Victorian ensimmäinen aviomies, taiteilijaystävä Gene, kärsii merkittävistä mielenterveysongelmista – skitsofreniasta ja vaikeasta masennuksesta, jotka varjostavat pariskunnan avioliittoa heidän poikansa Paulin syntymän jälkeen.

Samaan aikaan Blanchen avioliitto mitätöidään ja hän menee uusiin naimisiin, tällä kertaa onnistuneemmin sekä rakkaudesta että turvallisuudesta. Victoria löytää myös uuden rakkauden ja aviomiehen, kirjailija Tonyn, jonka kompastuskivi on ongelmajuominen. Victorialla tuntuu olevan loputon kärsivällisyys rikkinäisiä taiteilijamiehiä kohtaan ja hän pysyy Tonyn kanssa ystävänä myös kaiken juomisen, pettämisen ja väistämättömän eron jälkeen. Tosin Tonyn jälkeen Victorian miesvalinnat ovat niitä tylsiä ja turvallisia eli hän kääntyy romantiikasta turvallisuushakuisuuteen sitten kuitenkin.

Kertomus koskettaa myös toista maailmansotaa voimakkailla kuvauksilla lennokkien aiheuttamista tuhoista, jotka repivät koteja ja perheitä rikki. Siitä huolimatta myös sodan keskellä Comyns keventää ajoittain tunnelmaa, heittäen silmäyksen absurdeihin ja ihmeellisiin yksityiskohtiin, joita hän niin taitavasti osaa herättää eloon. Vaikka A Touch of Mistletoe käsittelee synkkiä teemoja – köyhyyttä, alkoholismia, mielenterveysongelmia ja aborttia – Comynsin kirjoituksessa on keveyttä ja kuivaa huumoria, jolla on oma paikkansa tarinassa. Tuntuu, että Comynsin matkassa eteen voi tulla mitä tahansa ja nautin todella jokaisen sivun lukemisesta. Tämän pari vuotta sitten julkaistun laitoksen kansi on todella kaunis ja kesäinen ja kirja pääsee paraatipaikalle kirjahyllyyni.

Barbara Comyns:
A Touch of Mistletoe
Daunt Books 2021
(alun perin julkaistu 1967)

Sinua voisi myös kiinnostaa

Barbara Comyns x 3

Penelope Fitzgerald: Human Voices

Elizabeth Taylor: In a Summer Season

Nancy Mitford: The Pursuit of Love

Muriel Spark: The Girls of Slender Means | Naistenviikkohaaste 2019

Seuraa Kirjaluotsia

#naistenviikko2023 A Touch of Mistletoe Barbara Comyns englanninkielinen kasvutarina Lontoo mielenterveys naisten asema