Lady Asperley, at whose home years ago Kate and Alan had first met Dermot, had been lukewarm about a marriage – disastrous as she believed it must be – for which she held herself responsible. She had known Dermot was a drifter, but his voice reminded her of his father’s – a man she had once loved. She liked to close her eyes and listen to it, disdaining the flattery but collecting the beauty of each separate word in her memory. She was a fastidious woman. Charles and Kate thought her like Mrs Gereth in The Spoils of Poynton – a novel they had read aloud on quiet evenings in the past – and often called her by that name. From kindness, Kate – so she now explained – did not often invite her to the house. ‘Those curtains embarrass her – they are cotton damask and she is as shamed by the varnished cabinet in the drawing-room as I am. It actually makes her blush.’

‘Who blushes?’ Dermot asked.

‘Mrs Gereth,’ said Charles.

‘May Asperley,’ Kate added quickly. The Spoils of Poynton meant nothing to Dermot, and since Alan died she had half forgotten the name they had once given to their friend.

‘We have always thought her so much like Mrs Gereth,’ Charles explained.

‘I’ve never met Mrs Gereth,’ Dermot said. ‘But poor old May, how tedious she is with all her things – “pieces” doesn’t she call them? I broke some old china bowl once and I thought she was going to faint.’

Now Kate was blushing, Charles noticed. ‘I could never have married a man who didn’t simply dote on Jane Austen or Henry James,’ she had said years ago. Alan had been the most satisfactory devotee and often talked of Donwell and Pemberley and Poynton – their aspect, the soil on which they stood, the position they commanded – as if he had just recently been staying at them.

Elizabeth Taylor: In a Summer Season

Kesäiseen naistenviikkoon sopii täydellisesti Elizabeth Taylorin alun perin vuonna 1961 julkaistu romaani In a Summer Season. Hankin kirjan joskus talvella ja olen säästänyt tätä kesäkukin koristeltua kirjaa tähän hetkeen. In a Summer Season on neljäs lukemani romaani Taylorilta ja joka kerta ihastun yhä syvemmin Taylorin vähäeleiseen mutta paljonpuhuvaan tyyliin. Tässäkin romaanissa ihmisten mielissä tapahtuu paljon enemmän kuin juonen tasolla ja rivien välit kertovat enemmän kuin se, mitä todellisuudessa sanotaan. Toiveet, haaveet, odotukset ja vaikutelmat risteilevät ja törmäävät hienovaraisesti, kömpelösti ja joskus väkivaltaisestikin.

Kate Heron on kulturelli ja varakas leski, joka menee naimisiin itseään kymmenen vuotta nuoremman Dermotin kanssa, joka on kaikkea muuta. Ystävät ja sukulaiset paheksuvat liittoa ja uskovat Dermotin olevan vain rahan perässä. Dermot salaa ylpeilee sillä, että oikeasti rakastaa Katea. Kate rakastaa myös Dermotia, mutta usein kaipaa edesmennyttä miestään Alania, joka jakoi Katen intohimon kulttuuriin ja kirjallisuuteen ja sai jotain jopa aikaiseksi elämässään. Dermot ei saa pidettyä työpaikkaa paria viikkoa pidempään ja joutuu jatkuvasti käymään joko äitinsä tai vaimonsa kukkarolla. Kate inhoaa anoppiaan ja sitä, miten he yhdessä junailevat Dermotille työmahdollisuuksia tämän itsetunnon kohentamiseksi. Sitten Katen parhaan ystävän leskimies Charles palaa naapurustoon aikuiseksi kasvaneen tyttärensä Aramintan kanssa. Katella ja Charlesilla on yhteisen historian lisäksi jaettu rikas ajatusmaailma, johon Dermotin on vaikea päästä sisälle. Viittaukset Henry Jamesiin ja Jane Austeniin menevät Dermot-rukalta täysin ohi ja aiheuttavat kiusallisia tilanteita puolin ja toisin. Dermotilla on monia avuja, mutta kulttuurinen sivistys ei niihin kuulu. Charlesin läsnäolo lisää Dermotin riittämättömyyden tunteita, joita hän kompensoi ostamalla uuden auton – vaimonsa rahoilla.

Myös Katen lapset, 16-vuotias Louisa ja 22-vuotias Tom, käyvät läpi omia rakkausdraamojaan. Lou on ihastunut paikkakunnan uuteen pastoriin, jonka seuraan päästäkseen hän on valmis vaikka avustamaan seurakunnan ankeissa myyjäisissä. Tom yrittää tehdä vaikutusta isoisäänsä, joka koulii hänestä jatkajaa perheyritykseen. Keskittyminen uhkaa kuitenkin herpaantua, kun lapsuuden naapurintyttö Araminta palaa kotiin Ranskasta kuin mikäkin maailmannainen. Tom-raukka menee aivan sekaisin mallin töitä tekevästä tytöstä, jolla on joka päivä uusi ihmeellinen kankaanriekale päällään. Perheessä kytevän draaman käänteitä seuraa tarkalla silmällä Katen Ethel-täti, joka raportoi vaikutelmiaan kirjeissään ystävälleen. Perheen taloudenhoitaja Mrs. Meacock taas unelmoi maailmanmatkoista ja inspiroivan keittokirjan kirjoittamisesta. Huumaavan kesän päätyttyä kaikkien elämä on muuttunut.

Taylor on erinomainen henkilökuvaaja. Kuin taiteilija hän hahmottelee muutamalla siveltimenvedolla eheän ja tunnistettavan kuvan kustakin persoonasta, täydentäen sitä matkan varrella mehukkailla yksityiskohdilla. Näkyviin tulevat myös pinnanalaiset syvyydet ja kipeät kohdat. Kepeiltä vaikuttavien teekutsujen ja illallisten yllä leijuu salatuista tunteista ja ajatuksista raskas pilvi, joka tiivistyy ja tiivistyy. Jossain vaiheessa kesämyrskyn on puhjettava täyteen voimaansa. Onneksi myrskyn jälkeen ilma on taas raikkaampaa. Ja onneksi tätä lukukesää on vielä jäljellä. Toinen Taylorkin odottaa vielä pinossa. Kirja inspiroi myös tutustumaan Henry Jamesiin ja erityisesti teokseen The Spoils of Poynton, jolla on oma roolinsa tässä kirjassa. Siitä lisää kuun lopussa klassikkohaasteessa.

Elizabeth Taylor:
In a Summer Season
Virago Press 1983
(alun perin julkaistu 1961)

Sinua voisi myös kiinnostaa

Elizabeth Taylor: Angel

Elizabeth Taylor: The Soul of Kindness

Elizabeth Taylor: A View of the Harbour

Elizabeth Taylor: Blaming

Elizabeth Taylor: Mrs Palfrey at the Claremont | Naistenviikkohaaste 2021

Elizabeth Taylor: At Mrs Lippincote’s

Seuraa Kirjaluotsia

#naistenviikko2022 avioliitto Elizabeth Taylor englanninkielinen In a Summer Season perhe rakkaus