I have been much afflicted again lately by visitors – not stray callers to be got rid of after a due administration of tea and things you are sorry afterwards that you said, but people staying in the house and not to be got rid of at all. All June was lost to me in this way, and it was from first to last a radiant month of heat and beauty; but a garden where you meet the people you saw at breakfast, and will see again at lunch and dinner, is not a place to be happy in. Besides, they had a knack of finding out my favourite seats and lounging in them just when I longed to lounge myself; and they took books out of the library with them, and left them face downwards on the seats all night to get well drenched with dew, though they might have known that what is meat for roses is poison for books; and they gave me to understand that if they had had the arranging of the garden it would have been finished long ago – whereas I don’t believe a garden in every finished.
Elizabeth von Arnim: Elizabeth and Her German Garden
Olen pysytellyt Naistenviikolla 1900-luvulla ja brittinaisten seurassa, mutta otetaan nyt pieni loikkaus 1800-luvun puolelle. Elizabeth von Arnimia (1866-1941) pidetään brittikirjailijana, vaikka hän syntyi Australiassa ja kirjoitti ensimmäiset romaaninsa Saksassa asuessaan. Romaaniksi luokiteltu Elizabeth and Her German Garden tuntuu enemmän omaelämäkerralta. Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon ja seuraa Elizabethin elämää vuoden kierron ajan. Se on von Arnimin esikoisromaani, alun perin julkaistu vuonna 1898 nimettömänä. Nimettömyys johtui siitä, että von Arnim pelkäsi miehensä paheksuvan sitä, että hänen vaimonsa kirjoittaa kaupallista fiktiota. Ja saattoi siihen vaikuttaa sekin, että Elizabeth tekee kirjassa saksalaisesta miehestään satiiria. Mieheen viitataan joko pilkkanimellä ”Man of Wrath” (vihainen mies) tai ironisesti ”Sage” (viisas mies). Kirja on ensimmäinen osa sarjaa, jossa seurataan samaa Elizabeth-nimistä päähenkilöä. Kirja sijoittuu hänen ensimmäisen miehensä perhetilalle Nassenheideen, Saksan Pommeriin. Elizabeth kertoo ponnisteluistaan tilan puutarhan kehittämisessä ja samalla kuvaa herkullisen ironisesti miestään, perhettään ja tilalla vierailevia ystäviään.
Puutarhassaan Elizabeth pystyy pakenemaan perinteisiä vaimon ja äidin rutiineja. Hänen yksinkertainen ilonsa puutarhassa on hurmaavan tarttuvaa ja samaistuttavaa. Hänellä on tosin vielä paljon opittavaa puutarhanhoidosta. Hän esimerkiksi tilaa valtavan määrän siemeniä ja pettyy, kun luvattu paratiisi ei toteudukaan. Puutarhurit ja tämän apulaiset ovat usein hämmentyneitä hänen ohjeistaan, mutta vähitellen puutarha alkaa hahmottua. Elizabeth nauttii pionien, ruusujen ja syreenien kauneudesta, mutta toivoo joskus, että yhteiskunnan normit eivät estäisi häntä tahrimasta omia käsiään multaan. Elizabethin kaupunkilaisissa ystävien silmissä hänen maaseudulle hautautumisensa herättää sääliä, mutta Elizabethia heidän asenteensa vain huvittaa. He eivät selvästi ymmärrä, ettei ihminen voi olla onneton lukiessaan hyvää kirjaa puutarhassa.
Aviomiestä ja hänen paasaustaan naisen paikasta kuvataan satiirisella hellyydellä, josta saa kuvan, ettei Elizabeth kuitenkaan taipuisi ehdotettuun muottiin ja mies varsin hyvin tietää sen. Mies tuntuu suhtautuvan lähinnä huvittuneena vaimonsa omalaatuisuuksiin, joihin kuuluu taskurahojen kuluttaminen puutarhalannoitteisiin. Elizabethin näkemykset naisen asemasta ovat sekä edistyksellisiä että yläluokkaisen aseman mahdollistamia, kuten tämä: .. all forms of needlework of the fancy order are inventions of the evil one for keeping the foolish from applying their hearts to wisdom. Perheeseen kuuluu myös kolme pientä tyttöä, joita kutsutaan huhtikuun, toukokuun ja kesäkuun vauvoiksi – vaikka vanhin, huhtikuun vauva, on itse asiassa viisivuotias. Lapsia kuvataan suurella hellyydellä, heidän tempauksiaan ja suloisia sanomisiaan kerrataan äidillisellä huumorilla ja ylpeydellä ryyditettynä. Lastenhoitajaa Elizabeth pitää rasittavana, vaikka onhan se kätevää kun voi keskittyä nauttimaan puutarhasta eikä tarvitse koko ajan vahtia pikkuisia.
Nautin tästä osittain omaelämäkerrallisesta romaanista täysin pidäkkeettömästi, vaikka havahduinkin usein sen varsin yläluokkaisiin ja vanhahtaviin asetelmiin. Elizabeth tuntui jollain tapaa sielunsisarelta ja häntä voisi muodikkain nykytermein kutsua sosiaaliseksi introvertiksi, jollaiseksi myös itseni miellän. Varsin suorapuheinen ironinen huumori tuntui myös omalta, vaikka välillä se uhkaa mennä silkaksi kiusanteoksi, etenkin kun Elizabeth ja hänen ystävänsä joutuvat viihdyttämään joulun yli erästä nuorta opiskelijaneitoa ja ottavat tämän naiiviudesta kaiken ilon irti. Ystävien vierailut ovat Elizabethille sekä ilo että taakka, jälkimmäinen varsinkin silloin kun vierailu uhkaa venyä liian pitkäksi tai kun vieraita pitäisi viihdyttää heti aamusta: Who can begin conventional amiability the first thing in the morning?
Kirjasta tekee mieli ottaa muistiin useita lainauksia, niin osuvasti ja hauskasti von Arnim kommentoi milloin mitäkin. Elizabeth and Her German Garden on oikein viihdyttävä teos ja sytytti kipinän lukea lisää von Arnimia. Olen aiemmin lukenut hänen tunnetuimman romaaninsa The Enchanted April, jolle myös lämmin suositus.
Yksin olemisesta:
The passion of being forever with one’s fellows, and the fear of being left for a few hours alone, is to me wholly incomprehensible.
Maalaiselämän ihanuudesta:
What a happy woman I am living in a garden, with books, babies, birds, and flowers, and plenty of leisure to enjoy them! Yet my town acquaintances look upon it as imprisonment, and burying, and I don’t know what else besides, and would rend the air with their shrieks if condemned to such a life. Sometimes I feel as if I were blest above all my fellows in being able to find my happiness so easily.
Sosiaalisuudesta:
Not the least of my many blessings is that we have only one neighbour. If you have to have neighbours at all, it is at least a mercy that there should be only one; for with people dropping in at all hours and wanting to talk to you, how are you to get on with your life, I should like to know, and read your books, and dream your dreams to your satisfaction?
Elizabeth von Arnim:
Elizabeth and Her German Garden
Blackstone Audio 2006
(alun perin julkaistu 1898)
Äänikirjan lukija: Nadia May
#naistenviikko2023 äänikirja Elizabeth and Her German Garden Elizabeth von Arnim englanninkielinen naisen asema puutarhanhoito
Kuulostaa kyllä ihanalta! Ei vain näköjään meidän kirjastopiirissä ole von Arnimilta mitään, mitä osasin kyllä näin vanhan tekijän kohdalla odottaakin. Itse en innostu äänikirjoista.
Voi ei, taitaa tosiaan Suomessa von Arnim olla heikosti saatavilla kirjastoista. Helmet-kirjastoissakin on vain yksi kappale tätä ja toinen romaani nimeltä Vera. Äänikirjoja kyllä löytyy, tästäkin kirjasta on monta eri versiota eri lukijoilla. Ja e-kirjoja on saatavilla myös esimerkiksi Storytelissa.