menu Menu
Henry James x 2 | Klassikkohaaste 15
Audible Studios, Iso-Britannia, James Henry, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Yhdysvallat 31/07/2022 10 kommenttia
Tana French: The Secret Place Edellinen Tana French: Broken Harbour Seuraava

On taas klassikkohaasteen aika. Olen ollut mukana osasta neljä lähtien, joten tämä on jo yhdestoista kerta. Klassikoita tulee luettua myös haasteen ulkopuolella, joten kovin haastavalta tämä kaksi postausta vuodessa ei tunnu. Tällä kertaa valitsin klassikkokirjailijaksi Henry Jamesin (1843-1916), jota en ole aiemmin lukenut. Häneen viitataan usein muissa kirjoissa, joita kesäisin luen, joten oli aika tutustua. Kuuntelin ensin äänikirjana What Maisie Knew ja oli tarkoitus lopettaa siihen. Sitten luin Elizabeth Taylorin romaanin In a Summer Season, jossa Jamesin romaanilla The Spoils of Poynton on keskeinen rooli. Pakko oli tutustua sitten siihenkin teokseen. Molemmissa äänikirjoissa on sama lukija Maureen O’Brien, jota oli onneksi ihan miellyttävä kuunnella.

Yhdysvaltalais-brittiläinen Henry James oli tuottelias kirjailija, joka julkaisi 20 romaania, 112 novellia, 20 näytelmää, esseitä ja taidekritiikkejä. Häneltä on suomennettu kuusi teosta, joista suurin osa edustaa Jamesin varhaista tuotantoa. Niissä James kuvaa, millaista on elää amerikkalaisena Euroopassa ja millaista on uuden ja vanhan kulttuurin kohtaaminen. Nämä kaksi lukemaani romaania taas edustavat hänen myöhempää kauttaan, jossa tutkitaan henkilöiden vuorovaikutusta ja psykologiaa ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. What Maisie Knew on suomennettu nimellä Mitä Maisie tiesi (Gummerus, 1974). The Spoils of Poynton -romaania ei ole suomennettu. Alla lyhyet esittelyt molemmista.

They caught the steamer, which was just putting off, and, hustled across the gulf, found themselves on the deck so breathless and so scared that they gave up half the voyage to letting their emotion sink. It sank slowly and imperfectly; but at last, in mid-channel, surrounded by the quiet sea, Mrs. Wix had courage to revert. ”I didn’t look back, did you?” ”Yes. He wasn’t there,” said Maisie. ”Not on the balcony?” Maisie waited a moment; then ”He wasn’t there” she simply said again. Mrs. Wix also was silent a while. ”He went to her,” she finally observed. ”Oh I know!” the child replied.

Mrs. Wix gave a sidelong look. She still had room for wonder at what Maisie knew.

Henry James: What Maisie Knew

Vuonna 1897 julkaistu What Maisie Knew on aikaansa nähden yllättävän moderni psykologinen romaani avioerosta lapsen näkökulmasta. Maisien vanhemmat Beale ja Ida Farange eroavat riitaisasti ja oikeus määrää Maisien sukkuloimaan heidän välillään puolen vuoden välein. Maisie joutuu pelinappulaksi vanhempiensa vihanpidossa, johon sotkeutuu pian myös muita osapuolia. Molempien vanhempien luona Maisiesta huolehtii kotiopettajatar: isän luona nuori ja kaunis Miss Overmore ja äidin luona vaatimaton mutta omistautunut Mrs. Wix, joka on menettänyt oman lapsensa. Viaton Maisie kiintyy molempiin huolehtijoihinsa ja kokee eron heistä rajumpana kuin omista vanhemmistaan, joita Maisien hyvinvointi ei tunnu kiinnostavan.

Asiat mutkistuvat, kun Maisien vanhemmat löytävät uudet kumppanit. Isä Beale menee naimisiin Maisien kotiopettajattaren Miss Overmoren kanssa ja äiti löytää rinnalleen tyylikkään Sir Clauden. Maisie ja Mrs. Wix ihastuvat lempeään Sir Claudeen, joka tuntuu vilpittömästi välittävän Maisiesta – enemmän kuin tuore vaimonsa, Maisien äiti. Ei kestä kauaakaan, kun Beal ja Ida alkavat pettää uusia puolisojaan. Kuin kostona myös Sir Claude ja uusi Mrs. Farange alkavat salaa tapailla toisiaan. Maisie joutuu osaksi yhä sekavampaa suhdesoppaa, kun isä- ja äitipuoli suunnittelevat muodostavansa perheen Maisien kanssa. He lupailevat myös hankkivansa Maisielle koulutusta, josta tämä on jäänyt paitsi. Toisaalta huolenpitoaan ja pysyvämpää turvaa tarjoaa Mrs. Wix, joka rakastaa tyttöä kuin omaa lastaan. Omien vanhempiensa hylkäämä lapsi joutuu lopulta mahdottoman valinnan eteen.

Maisien vanhemmat ovat täysin moraalittomia, välinpitämättömiä ja itsekeskeisiä ihmisiä. Maisie on heille tärkeä vain välillisesti, keinona kostaa tai saada haluamansa. Samalla he itse nimittelevät tytärtään hirviöksi ja hylkäävät tämän heti kun tytöstä ei ole heille enää mitään hyötyä. Silti kirjan tunnelma on yllättävän kevyt ja koominenkin, sillä Maisie suhtautuu asioihin lapsen viattomuudella ja uteliaisuudella ja sopeutuu nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Romaani koostuu lyhyistä kohtauksista, joita tarkkaillaan Maisien näkökulmasta. Maisien todelliset tunteet ja ajatukset eivät kuitenkaan kerronnasta ilmene. Välillä tuntuu siltä, että Maisie myös itse manipuloi ihmisiä omiin tarkoitusperiinsä. Mrs. Wix pohtiikin useaan kertaan, mitä Maisie todella tiesi ja ymmärsi. Kirjan pohjalta on vuonna 2012 julkaistu Julianne Mooren tähdittämä elokuva, jossa tapahtumat on siirretty nykyajan New Yorkiin.

Henry James:
What Maisie Knew
Audible Studios 2011
(alun perin julkaistu 1897)
Äänikirjan lukija: Maureen O’Brien

Wandering through clear chambers where the general effect made preferences almost as impossible as if they had been shocks, pausing at open doors where vistas were long and bland, she would, even if she had not already known, have discovered for herself that Poynton was the record of a life. It was written in great syllables of colour and form, the tongues of other countries and the hands of rare artists. It was all France and Italy, with their ages composed to rest. For England you looked out of old windows – it was England that was the wide embrace. While outside, on the low terraces, she contradicted gardeners and refined on nature, Mrs Gereth left her guest to finger fondly the brasses that Louis Quinze might have thumbed, to sit with Venetian velvets just held in a loving palm, to hang over cases of enamels and pass and repass before cabinets. There were not many pictures – the panels and the stuffs were themselves the picture; and in all the great wainscoted house there was not an inch of pasted paper. What struck Fleda most in it was the high pride of her friend’s taste, a fine arrogance, a sense of style which, however amused and amusing, never compromised nor stooped. She felt indeed, as this lady had intimated to her that she would, both a respect and a compassion that she had not known before; the vision of the coming surrender filled her with an equal pain. To give it all up, to die to it – that thought ached in her breast. 

Henry James: The Spoils of Poynton

The Spoils of Poynton on Henry Jamesin pienoisromaani vuodelta 1896, eli se on julkaistu juuri ennen What Maisie Knew -romaania. Ilmankos se tuntuikin kuin tuon kirjan toisinnolta. Tällä kertaa lapsen sijasta tapellaan omaisuudesta ja avioeron tilalla tarkastelussa on lesken huono taloudellinen asema perijän avioituessa. Leskirouva Mrs. Gereth vaalii upeaa Poyntonin kartanoaan ja sinne vuosien saatossa hyvällä maulla keräämäänsä taide- ja sisustuskokoelmaa. Nyt tuo mittaamaton aarre on vaarassa, sillä hänen poikansa Owen aikoo naimisiin tyylittömän ja pinnallisen Mona Brigstockin kanssa. Silloisen käytännön mukaan leskiäidin asema on karu: pojan mennessä naimisiin, kaikki omaisuus siirtyy uudelle avioparille ja äidille osoitetaan vaatimattomampi asumus. Mrs. Gerethin olisi siis luovuttava kauniista Poyntonistaan ja muutettava ankeaan ja pieneen Ricksin mökkiin. Mrs. Gereth uskoutuu ongelmastaan seuraneidilleen Fleda Vetchille, jonka näkökulmasta tapahtumia enimmäkseen tarkkaillaan. Kauneutta ja tyyliä arvostava Fleda ymmärtää ystävänsä ahdingon vierailtuaan upeassa Poyntonissa. Kun hän itse huomaa rakastuneensa Poyntonin lisäksi sen tulevaan isäntään Oweniin, alkaa monimutkainen ihmissuhdepeli, jossa panoksena ovat rakkaus, omaisuus ja kunnia. Kuka lopulta saa Poyntonin saaliit käsiinsä?

The Spoils of Poynton on kuin kamarinäytelmä tai farssi. Se pyörii lähinnä kolmen henkilön ympärillä, vaikka muutama sivuhenkilökin tarinassa pyörähtää. Näiden muutaman henkilön välillä psykologinen peli käy kuumana ja käänteitä riittää – niin tapahtumissa kuin tunteissa. Poyntonin kartanolla on oma merkittävä roolinsa ja sen kohtalo on hyvin tuttu ja tyypillinen goottilaisen kartanoromantiikan ystäville. Henkilöistä Fleda on rasittavin. Hän on niin hyveellinen ja periaattellinen, että kun hän lopulta saisi kaiken mitä on toivonut, hän kieltäytyy koska ei saa sitä ”oikealla” tavalla. Jatkuva paasaaminen hyveistä ja kunniallisuudesta tuntuu nykylukijasta lähinnä erikoiselta uhriutumiselta. Manipuloiva ja mahtipontinen Mrs. Gereth on sen sijaan unohtumaton romaanihenkilö, jonka pakkomielle keräilyyn ja kiintymys tavaroihin on täysin omaa luokkaansa. Nyt ymmärrän, miksi Elizabeth Taylorin romaanissa In a Summer Season Kate ja Charles nimittivät erästä tuttavaansa Mrs. Gerethiksi. Sen sijaan on vaikea käsittää, miksi Katen mies oli antanut tämän kirjan vaimolleen juuri kihlajaislahjaksi. Ehkä varoituksena ja muistutuksena siitä, että yhdessä kerätystä omaisuudesta on syytä pitää kiinni kynsin hampain 😅

Tämä oli kiinnostava kurkistus Henry Jamesin romaanien maailmaan. Pidin molemmista romaaneista, mutta hetkeksi James-kiintiöni on täynnä. Nämä lähekkäin kirjoitetut romaanit olivat niin samantyylisiä ja äänikirjan lukijakin sama, että alkoi jo puuduttaa tämä ihmissuhdehullunmylly. Sinänsä Jamesin kerronta sopii ääneen luettavaksi ja voi olla, että sitä on jopa helpompaa seurata kuunneltuna kuin itse luettuna. Joskus haluan vielä tutustua Jamesin varhaisemman kauden teoksiin, joissa käsitellään eurooppalaisuutta amerikkalaisen silmin.

Henry James:
The Spoils of Poynton
Audible Studios 2009
(alun perin julkaistu 1896)
Äänikirjan lukija: Maureen O’Brien

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

1800-luku avioero avioliitto Henry James ihmissuhteet kartano klassikko klassikkohaaste lapsen näkökulma omaisuuskiistat The Spoils of Poynton What Maisie Knew


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Peruuta Lähetä kommentti

  1. 1800-luvun romaaneissa on oma viehätyksensä! Ei olekaan tullut luettua aikoihin niin vanhaa kirjallisuutta. Hymyilyttää vähän se, että usein naiskirjailijoita pidetään suhdesoppien kirjoittajina, mutta tämä Henry James näyttääkin taitavan sen pelin mestarillisesti. 😀

    1. Henry James todellakin taitaa suhdesopat. Pää pyörällä vieläkin 😅 Jamesia on usein verrattu Jane Austeniin. Näiden kahden kirjan perusteella sanoisin, että samanhenkisyyttä löytyy, mutta Jamesin maailma on astetta synkeämpi ja pessimistisempi.

  2. Olen lukenut Henry Jamesilta romaanin Naisen muotokuva. Odotukseni olivat suuret, mutta en pitänyt kirjasta lainkaan. Siihen Jamesin lukeminen sitten jäi. What Maisie Knew voisi sopia uuteen yritykseen.

    1. Luin esittelyn Naisen muotokuvasta ja päähenkilö kuulostaa vastaavalta periaatteen naiselta kuin The Spoils of Poyntonin rasittava Fleda Vetch, joka kieltäytyy vastaanottamasta kaikkea haaveilemaansa vain siksi, että ne tarjoillaan hänelle väärällä tavalla. Luin jostain, että Fleda olisi Henry Jamesin omakuva. Olisikohan Naisen muotokuvakin heijastus Jamesin omasta sielusta 🤔

      Jos haluat antaa Jamesille uuden mahdollisuuden, suosittelen ottamaan selvää mitä Maisie tiesi 😄

  3. Henry James on minulle tuntematon, mutta näistä kahdesta lukemastasi sai hyvän käsityksen. Yllättävää, James vaikuttaa todella ”naiselliselta” ihmissuhdekeitoksineen! 🙂

    1. James todella kirjoittaa tavalla, joka usein yhdistetään naisten kirjoittamaan kirjallisuuteen. Hänellä on tarkka psykologinen silmä. Hänen huhutaan olleen piilossa oleva homoseksuaali ja liittäneen naishahmoihin omia piirteitään. Kiinnostava kirjailija kyllä. En ehkä ihan heti jaksa lisää Jamesia, mutta joskus kiinnostaa palata noihin alkukauden teoksiin.

  4. Jamesilta olen lukenut pari varhaista lyhyttä teosta (Daisy Miller ja Europeans), ja tuo Maisie on ollut pitkään aikeissa joskus lukea: painotus on ollut vahvasti sanalla ”joskus”, esittelysi sysii sitä eteenpäin lukulistalla koska kyllähän tuo kuulostaa hyvinkin herkulliselta ihmissuhdesopalta.

    Nämä varmaan sopivat hyvin äänikirjoiksi: ilmeisesti James kirjoitti itse ensimmäiset teoksensa (jotka ovat suhteellisen lyhyitä ja tiiviitä) mutta myöhempi tuotanto on saneltu (ja samalla teksti on paljon rönsyilevämpää ja laveampaa)…

    1. Tuo siirtyminen kirjoittamisesta saneluun tapahtui ymmärtääkseni juuri kesken Maisien työstämisen. Vaikea sanoa, miten on vaikuttanut lopputulokseen. Äänikirjoina ainakin nämä kaksi toimivat mainiosti. Sellaista kamarinäytelmän tuntua näissä on.

  5. Kiinnostavia kirjoja! Olen lukenut johonkin klassikkohaasteeseen Henry Jamesin Naisen muotokuvan ja nautin sen lukemisesta. Kuivakka, satiirinen huumori ja toisaalta traagiset ihmiskohtalot tuntuvat olevan tämän kirjailijan tavaramerkki.

    1. Hauskaa, miten lukukokemukset poikkeavat. Margit tuossa ylempänä kertoi, ettei pitänyt Naisen muotokuvasta lainkaan. Ehkä minunkin on luettava se ja katsottava miten uppoaa. Taidan kuitenkin pitää pienen James-tauon. 😄

keyboard_arrow_up