Kun lapset heräsivät viideltä, isä hoiti hommansa. Hän valmisti aamiaista, vaihtoi aamukakkavaipan, valmisti lapsille hopeateetä, joka oli hänen äidinäitinsä suosikkijuoma ja koostuu lämpimästä vedestä, maidosta ja hunajasta. Naisystävä tosin pelkää kuollakseen että lapset saavat liikaa sokeria, joten juoma on yksinkertaistunut lämpimäksi vedeksi ja maidoksi, mutta naisystävä on myös lukenut uusista tutkimustuloksista, joiden mukaan tavallinen maito altistaa syövälle, joten lasten aamujuoma koostuu lämpimästä vedestä ja kauramaidosta, joka tarjoillaan kummallekin nokkamukista. Tytär on kylläkin jo liian iso käyttämään nokkamukia ja poika liian pieni juomaan hopeateetä, mutta tytär tahtoo olla pieni ja poika iso, joten niin heidän aamunsa alkaa. Kun naisystävä ilmaantuu keittiöön, lapset on puettu, naisystävän sitruunavesi valmis ja hirssipuuro keitetty, tiskit tyhjennetty koneesta ja isä haluaa ajatella tekevänsä kaiken tuon, koska on hyvä ihminen ja se on hänelle luontevaa, sellaista mikä tehdään erikseen käskemättä. Mutta hän ei ole eläessään tehnyt mitään luontevasti. Mitä hän tekeekin, hän samalla miettii, miten sen voi käsittää, hän lausuu itselleen kohteliaisuuden tyhjentäessään tiskikoneen, hän sulkee korvansa ääniltä, jotka kuiskivat että hän vihaa tätä elämää, arki ei koskaan ole ollut näin pitkästyttävää ja hän haluaisi vain nousta ja lähteä. Jättää kaiken ja kadota.

Jonas Hassen Khemiri: Isän säännöt

Jonas Hassen Khemirin August-palkittu Kaikki se mitä en muista käsitteli kiinnostavasti ajankohtaisia syrjäytymisen ja maahanmuuton ongelmia. Uusimmassa, juuri suomeksi ilmestyneessä romaanissaan Isän säännöt Khemiri jatkaa ruotsalaisen nykytodellisuuden kuvaamista. Tällä kertaa keskiössä ovat perhesuhteet ja ruuhkavuosien paineet, etenkin modernin isyyden haasteet. Rakastamisen vaikeudesta kumpuava romaani onnistuu olemaan sekä purevan hauska että kipeän koskettava.

Romaanin keskushenkilö on isyyslomalla oleva mies, joka yrittää selvitä ruuhkavuosiarjesta ja todistaa kaikille – eniten itselleen – ettei ole isänsä kaltainen mies. Hänen isänsä on hylännyt perheensä vuosia aiemmin ja asuu nykyään ulkomailla. Puolen vuoden välein hän tulee muutamaksi päiväksi Ruotsiin, pääosin verotussyistä ja hyödyntääkseen ruotsalaista terveydenhoitoa. Pojalla ja isällä on sopimus, jonka mukaan poika hoitaa isän postit tämän poissaollessa ja antaa toimistonsa isän asunnoksi kun hän tulee käymään. Nyt isä on taas tulossa muutamaksi päiväksi ja poika on päättänyt ottaa “isäsopimuksen” puheeksi. Hän on saanut tarpeekseen isänsä kiittämättömyydestä ja siitä miten kamalaan kuntoon toimisto aina jää hänen jäljiltään. Isälläkin on pojalle paljon huomautettavaa. Isän mielestä poika ei ole hyödyntänyt mahdollisuuksiaan, ei ole tarpeeksi menestynyt.

Isän ja pojan ympärillä on myös muita perheenjäseniä, joilla on omat kamppailunsa. Pojan ydinperheeseen kuuluu naisystävä, joka on äiti sekä nelivuotias tytär ja yksivuotias poika. On myös sisko, joka on tytär, mutta ei enää äiti ja hänellä miesystävä, joka ei oikeasti ole miesystävä eikä hänestä tule isää. On myös äiti, joka on isoäiti, joka ei halua olla missään tekemisissä ex-miehensä kanssa. Ja on myös tytär, joka on sisko, joka ei enää elä. Romaanin henkilöitä ei siis nimetä, vaan heitä kuvataan vain suhteessa toisiinsa ja nuo suhteet voivat myös muuttua. Esimerkiksi isoisää kuvataan vaihtelevasti näin: isoisä, joka on isä tai isä, joka on isoisä tai isoisä, joka ei enää tunne olevansa isä. Kerronnan näkökulma vaihtelee eri perheenjäsenten kesken. Tapahtumia seurataan myös yksivuotiaan näkökulmasta ja jopa kuollut sisko saa puheenvuoron.

Khemiri kirjoittaa tarkkanäköisesti tämän päivän vanhemmuudesta ja etenkin isyyslomalaisen seikkailut lattemammojen maailmassa saavat monessa kohtaa naurun kuplimaan. Sisäleikkipuistossa ollaan “niin läsnä” ja postataan instaan kuvia pallomerestä. Uloslähteminen 1- ja 4-vuotiaan kanssa on kuin varustautuisi viikon leirille ja joka iltaisessa nukutustaistelussa uneen vaipuvat ensimmäisinä vanhemmat. (Oli muuten vapauttavaa todeta, että itse on tuosta vaiheesta jo päässyt eteenpäin.) Khemiri kuvaa osuvasti tätä aikaa, jossa vanhemmuudesta ja kasvatuksesta on tullut loputtomien valintojen miinakenttä. Teit minkä valinnan tahansa, joku on sitä mieltä että pilasit juuri lastesi tulevaisuuden. Kirjan isä googlettaa maanisesti “parasta tapaa” joka asiaan. Esikoisen vaunuja valitessa hän tekee insinöörimäisen excel-taulukon, jossa on eri ominaisuudet ristiintaulukoituna. Lopulta kaupassa valitaan ensimmäiset vaunut, jotka näyttävät kivoilta, eikä niitä löydy edes koko listalta. Riittämättömyyden tunne on vanhemman vakioseuralainen, josta ei vaan pääse eroon, teki mitä tahansa.

Khemirin edellisestä romaanista tuttu kerronnan ajallinen nykimisliike toistuu myös tässä romaanissa. Kertojanäkökulman vaihtuessa siirrytään ajassa vähän taaksepäin ja katsotaan samoja tapahtumia toisen henkilön näkövinkkelistä. Tällainen “yksi askel taakse ja kaksi eteenpäin” -kerronta toimii tässä romaanissa loistavasti, varsinkin kun sen rytmiin pääsee mukaan. Perspektiivin vaihto avaa uusia näkökulmia tilanteisiin ilman turhauttavaa toistoa. Khemirillä on kerronnan taito hyppysissään. Äänikirjana tätä romaania oli nautinto kuunnella, Jukka Pitkänen on nappivalinta lukijaksi.

Jonas Hassen Khemiri: Isän säännöt
Pappaklausulen (2018),
suom. Tarja Lipponen
Johnny Kniga 2019
Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen
Kuunneltu Storytelista

Sinua voisi myös kiinnostaa

Jonas Hassen Khemiri: Soitan veljilleni

Linda Olsson: Autio ranta

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Isän säännöt Johnny Kniga Jonas Hassen Khemiri perhe Ruotsi vanhemmuus