Mitä tarkoitat kysymällä miksi? Kysymys on kai pikemminkin, miksi ei. Miksi hän ei olisi tarttunut tilaisuuteen tehdä jotakin merkityksellistä? Hänhän istui päivät pitkät byrokratian pakkopaidassa. Seurasi asetuksia ja direktiivejä, piti yhteyttä lähetystöihin ja varasi matkoja passittaakseen kotiin ihmisiä, jotka halusivat sen jälkeenkin palata Ruotsiin. Ja hänen isoäitinsä talo oli tyhjillään. Ja oli ihmisiä, jotka tarvitsivat asuinpaikkaa. Merkillistä ei ole se, että Samuel halusi auttaa. Merkillistä on se, etteivät useammat tee niin.

Jonas Hassen Khemirin Kaikki se mitä en muista on saanut paljon huomiota voitettuaan vuoden 2015 August-palkinnon ja odotukset olivatkin korkealla sitä lukiessa. Monelta osin kirja onkin palkintonsa ansainnut, tosin suuret odotukset saivat odottamaan vieläkin järisyttävämpää lukukokemusta. Takakannessa luvataan, että “kun tämän kirjan lukee, sen ikuisesti muistaa”. En tiedä onko se kirjan teemaa korostavaa ironiaa, mutta pelkäänpä pahoin, ettei tämä nyt ihan ikuisesti mieleen jää. Kelpo romaani kuitenkin ja käsittelee tuoreella tavalla tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita: yksinäisyyttä, muukalaisuutta, väkivaltaa ja syrjäytymistä.

Kirjan keskushenkilönä on Samuel, joka on kuollut auto-onnettomuudessa. Nimettömäksi jäävä kirjailija haastattelee Samuelin läheisiä ymmärtääkseen mitä Samuelille tapahtui, oliko kyseessä onnettomuus vai itsemurha. Omat muistonsa ja versionsa Samuelista ja hänen kuolemaansa johtaneista tapahtumista kertovat Samuelin läheiset: ystävät Pantteri ja Vandad ja tyttöystävä Laide. Samuelin äiti ei suostu haastateltavaksi, mutta lähettää pari sähköpostia. Tarina kulkee kuin juna, tai oikeastaan kuin kaksi junaa vierekkäisillä raiteilla. Vuorottelevat kertojat kulkevat ajassa vähän epäsuhtaisesti, välillä toinen on asemalla ennen toista. Vuorossa olevia kertojia ei mainita nimeltä, mutta kun vauhtiin pääsee on suhteellisen helppo päästä kärryille kuka muistojen junaa milloinkin kuljettaa.

Jokaisella kertojalla on omat muistonsa Samuelista, jokainen kantaa mielessään ja sydämessään erilaista Samuelia. Aluksi kertomuksiin suhtautuu kuin ne olisivat totuuksia, mutta mitä pidemmälle lukee, sitä häilyvämmäksi käsitys totuudesta käy.   Loppujen lopuksi sillä ei ole niin väliä, mikä totuus Samuelin kuolemasta on. Samuelin elämä ja kuolema ovat lopulta vain kehys kaikelle muulle; identiteetin, rakkauden ja hyväksynnän etsinnälle yhteiskunnassa, jossa raha sanelee ehdot ja jossa muukalaisen on helppo pudota turvaverkon ulkopuolelle. Samuel, Pantteri ja Vandad ovat kaikki monikulttuurisesta perheestä ja maahanmuuton ongelmien käsittely tekee kirjasta todella ajankohtaisen. Samuel on töissä maahanmuuttovirastossa ja perustaa maahanmuuttajanaisille turvakodin isoäitinsä tyhjänä olevaan taloon.

Lopussa Khemiri antaa äänen myös nimettömänä pysyttelevälle kirjailijalle sekä Samuelille itselleen. Viimeistään tämä saa kyseenalaistamaan kaiken, mitä olemme Samuelista ja kuolemaan johtaneista tapahtumista tähän mennessä oppineet. Onko kaikki sittenkin vain kirjailijan omaa keksintöä, omien pelkojen ja menetysten projisointia? Jännityskirjamainen rakenne sai odottamaan jotain yllätysratkaisua tai odottamatonta käännettä, mutta sitä ei nyt tullut. Toisaalta ehkä hyvä niin, muuten tärkeä yhteiskunnallinen viesti olisi voinut jäädä liikaa tarinankerronnan jalkoihin. Samalla tavalla kuin kirjassa jokainen kertoja poimi itselleen tärkeitä muistoja, minulle henkilökohtaisesti jäi parhaiten mieleen itseäni lähellä oleva asia, Samuelin huolenpito muistisairaasta isoäidistään.

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Allt jag inte minns (2015), suom. Tarja Lipponen.
Johnny Kniga 2015.

Samuelin vaiheita ovat jäljittäneet myös mm.:
Leena Lumi
Reader, why did I marry him?
Lukutoukan kulttuuriblogi
Lumiomena
Ullan Luetut kirjat
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Nannan kirjakimara

Johnny Kniga Jonas Hassen Khemiri Kaikki se mitä en muista maahanmuutto Ruotsi