Olen pakannut kaiken murhaan liittyvän aineiston muuttolaatikoihin ja yritän myös ajatuksissani jättää jäähyväiset Mikaelille. Se on vaikeaa ja vähän tuskallistakin. Useat vuodet elämästäni ovat olleet kiinteässä yhteydessä hänen kuolemaansa. Ihmisen, jota en ole koskaan tavannut tai jonka kanssa en ole koskaan puhunut mutta joka on silti asettunut sisimpääni pysyvästi.

Toivoin että olisin ollut yksityisetsivä, joka olisi osannut kurkata oikean kiven alle ja tehdä mullistavia havaintoja. Tai taitava toimittaja, joka olisi osannut houkutella ihmisiä antamaan ratkaisevia vihjeitä ja tallentanut heidän kertomuksensa. Mutta en ole kumpaakaan. Olen kai edelleen se teini, joka seisoo poliisin sulkunauhan takana ja yrittää löytää oikeita sanoja vaikealle tunteelle, ja kun se ei onnistu, suoristaa vain niskansa ja vetää ilmaa keuhkoihin.

Tom Malmquist: Ilma joka meitä ympäröi

Ruotsissa jännitettiin eilen mitä uutta Olof Palmen murhatutkimuksesta on selvinnyt. No eipä juuri mitään. Joka tapauksessa 34 vuotta kestänyt tutkinta lopetettiin ja pääepäillyksi nimettiin Stig Engström eli Skandia-mies, joka kuoli vuonna 2000 eikä näin ollen tule syytetyn penkillä istumaan. Läpimurtoa ei tässä vuosikymmenet vaivanneessa murhatutkimuksessa siis syntynyt, sen sijaan tiistaina Ruotsissa pidätettiin mies epäiltynä vuonna 2004 Linköpingissä tehdystä kaksoismurhasta. Ja miksi raportoin näistä ruotsalaisista murhatutkimuksista? Syynä on Tom Malmquist ja hänen juuri suomennettu kirjansa Ilma joka meitä ympäröi. Malmquist löytää äitinsä vintiltä vanhan lehtileikkeen, jossa kerrotaan Huddingessa murhatun nuoren miehen, Mikael K:n selvittämättömästä tapauksesta. Luolamurhaksi nimetty surmatyö tapahtui vuonna 1991 aivan Tom Malmquistin lapsuudenkodin läheisyydessä ja poikkeuksellinen tapaus on syöpynyt Tomin mieleen.

Tästä kirjasta saa eniten irti, jos on lukenut Malmquistin edellisen, riipaisevan koskettavan Joka hetki olemme yhä elossa. Kirjailijan vaimolla Karinilla todettiin akuutti leukemia, kun hän odotti parin esikoista. Tytär Livia syntyi keisarinleikkauksella ja Karin menehtyi. Tuore isä ja leski yritti selviytyä surun täyttämästä vauva-arjesta. Taakkaa lisäsi vielä isän syöpä ja kuolema. Kirjailijan henkilökohtaisesta perhetragediasta kertova intensiivinen ja paljas tilitys sai minut silloin niin valtaansa, että otin kirjan salaa mukaan kävelylenkille ja päädyin kahvilaan lukemaan kuntoilun sijaan. Aivan samanlaista lukuhurmaa ei tämä uudempi teos aiheuttanut, mutta tuttu pala nousi kurkkuun aina kun kirjassa käsiteltiin Tomin oman elämän kuvioita. Tom oli kirjoittamassa luolamurhakirjaa kun tragedia iski omaan elämään ja vaati tulla kirjoitetuksi ennen tätä. Mikael K jäi siis joksikin aikaa sivuun ja vuosien tauon jälkeen lopputulos on varmasti hyvin erilainen kuin Malmquist oli alun alkaen ajatellut. Kirjailijan oma elämä varastaa alati lukijan huomion ja Mikael K jää etäisemmäksi.

True crime -kirjallisuus on nyt valtavan suosittua, mutta tämän kirjan sijoittaminen sen kategorian alle ei tunnu luontevalta. Kuten Malmquist itse tuossa yllä olevassa lainauksessa toteaa, hän ei ole se tutkiva journalisti, joka kaivaa esiin ratkaisevat vihjeet ja päihittää rikosta tutkineet poliisit selvittämällä mahdottomalta tuntuneen rikoksen. Sinnikkyyttä häneltä ei kyllä puutu. Hän lukee tutkintapöytäkirjat moneen kertaan, haastattelee tutkintaan osallistuneet ja Mikaelin tunteneet. Mikael K takertuu häneen niin tiukasti, että moni hänen jututtamansa poliisi tai tutkinnanjohtaja luulee hänen olevan surmatun sukulainen. Miksi hän muuten jaksaisi niin sinnikkäästi ottaa selvää parikymmentä vuotta vanhasta tapauksesta ja yksinäisestä postinlajittelijasta, jolla ei juuri tuntunut olevan ystäviäkään. Moni myös hermostuu Malmquistin tenttaamiseen ja inttämiseen ja lukijalle nousee mieleen se edellisestä kirjasta tuttu äkkipikainen ja periksiantamaton Tom, joka tenttasi lääkäreiltä ja viranomaisilta jokaikisen yksityiskohdan ja epäreiluilta tuntuneiden toimintatapojen syyn. Tom vain on sellainen, rasittavuuteen asti altis selvittämään asiat perinpohjin.

Mikael K:sta piirtyy kuva sosiaalisesti rajoittuneena ja ihmisarkana miehenä, joka piti lenkkeilystä ja nähtiin usein kantavan pizzalaatikoita kotiinsa. Jonkin teorian mukaan Mikael K oli HIV-positiivinen homoseksuaali ja murhaajan motiivina olisi ollut kosto HIVin tartuttamisesta.

Tekoa pidettiin seksuaalirikoksena, koska pahasti silvottu ruumis löytyi luolasta alastomana. Malmquist kuitenkin kyseenalaistaa oliko kyseessä murha ollenkaan vaiko ahdistuneen miehen avustettu itsemurha. Ainakin Mikael oli puhunut itsemurhasta ja kuolinavusta paljon, sekä työkavereille että terapeutille. Myös kodin pöydältä löytyi murhan jälkeen itsemurhaa hyvin konkreettisella tavalla käsittelevä kirja, joka herättää omia kipeitä muistoja myös Tomissa. Väitteelle Mikaelin homoseksuaalisuudesta ei myöskään löydy täysin vankkoja perusteita, ainakin tämä peitteli suuntautumistaan puhumalla oletetuista tyttöystävistä. Tosin osa väittää myös nähneensä hänet usein homoseksuaalien kantapaikoissa. Se on ainakin selvää, että Mikael K kaipasi kumppania, mutta oli kömpelö solmimaan suhteita. Ehkä vaikeus hyväksyä oma seksuaali-identiteetti oli osasyynä masennukseen. Malmquist tarjoaa kirjassaan yhden kuvitellun tulkinnan Mikaelista ja tämän kuolemasta, mutta lukija voi itse päätyä mihin tahansa muuhun tulkintaan. Tämä rikos jää edelleen yhtä selvittämättömäksi kuin Olof Palmen murha.

Ilma joka meitä ympäröi on vaikeasti kategorisoitava teos, joka sekä hämmentää että kiehtoo. Kirjailijan vuosien pakkomielle tuntemattoman miehen kuolemasta askarruttaa, mutta tavallaan myös ihailen tuollaista järkähtämätöntä päättäväisyyttä ottaa selvää kun on kerran siihen ryhtynyt. Mikaelin tapaus antaa hänelle myös mahdollisuuden käsitellä omia menneisyyden haamujaan, vaikka aina nuo yhteydet eivät lukijalle niin hyvin aukene. Moniaineksinen kerronta vaihtelee esitutkintapöytäkirjoista ja muista dokumenteista Tomin itsensä tekemiin haastatteluihin ja välillä ollaan Tomin omissa muistoissa joko lapsuudessa tai aikuiselämässä ennen ja jälkeen vaimon kuoleman. Kirjan nykyhetkessä tytär Livia on esikoululainen ja voi ilmeisen hyvin. Se tieto lohduttanee niitä, jotka ovat lukeneet tytön elämän dramaattiset ensihetket kirjasta Joka hetki olemme elossa.

Pakko vielä mainita miten päädyin valitsemaan tämän artikkelin kuvituskuvan. Hain kuvapankista kuvaa hakusanalla Huddinge ja jostain syystä hakutuloksissa oli tuo kuva kolmesta valkoisesta tulppaanista. Olisikohan Huddingessa otettu.. Joka tapauksessa se vaikutti sopivalta, kolme valkoista tulppaania kolmen ihmisen muistolle. Yksi Karinille, yksi Tomin isälle ja yksi Mikaelille.

Tom Malmquist:
Ilma joka meitä ympäröi
All den Luft som omger oss (2018),
suom. Outi Menna
S&S
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kulttuuri kukoistaa

Sinua voisi myös kiinnostaa

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen – Ruotsin akatemian romahdus

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti – Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta

Maggie Nelson: The Red Parts

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa

Seuraa Kirjaluotsia

#pridelukuhaaste #sateenkaarikirjallisuus autofiktio Ilma joka meitä ympäröi murhatutkimus S&S Tom Malmquist