Teurastamokuvista syntyy hartain vastarinta, vaikka niissä on vähiten laitonta tai edes hyvän tavan vastaista. Aikuiset ihmiset haluavat uskoa, että perhetilan ja liha-aterian välillä versoo silkkaa harmoniaa, nothing to see here. Lapsetkaan eivät ole niin lapsellisia. Netissä vakuutetaan, että eläinten hyvinvointi on lihantuotannon perusta, vain hyvinvoivista eläimistä tulee hyviä hyödykkeitä. Lähellä teloitettua suomalaiseen makuun. Puhtaista kotimaisista […]

Joitain kuukausia sen jälkeen kun A. ja minä olimme tavanneet toisemme hississä, vietimme Pariisissa useita päiviä yhdessä. Hänen asunnossaan, vuoteessa, valkeissa lakanoissa, punaisessa jeepissä, bunkkerimaisessa valokuvastudiossa. Mutta tyttö joka olin silloin murenee aina kun kosken häneen. On niin paljon mitä et tajua, hän huutaa kadunkulmasta vieraassa kaupungissa. Etkä voi puhua tuntemisesta, hän sanoo. Kirjoitit kun […]

Keltaisen kivirakennuksen uumenissa sijaitsee oppilaskunnan kulahtanut kahvihuone, ahdettuna täyteen hiekan ja tomun kyllästämiä sohvia, kaiken nähneitä nojatuoleja. Seiniin on pinttynyt palaneen kahvin käry ja oviaukosta tupsahtelee ihmisiä tuon tuosta. Pälyileviä katseita, kohoavia kulmakarvoja. Iiris ja Ässä löytävät tiensä kuhmuraiseen nojatuoliin, jossa he lojuvat sylikkäin eivätkä näytä lainkaan pelokkailta. Ässä torkkuu pää Iiriksen sylissä ja Iiris […]

Ko mie ja Katri olima koalla urakalla saahneet kyörättyä karjan maantiele, taivas peitty syksysseen utuharssoon ja kohta alko tihuutahmaan jäähilheistä vettä. Kaikki muut lehmät paitti Ilona pölästyit teräviä hiutahleita ja haijaannuit. Sisko, Pirkko ja Liina rynnit ojjaa pitkin, Kerttu reistasi paeta methään, Siskon eeliskuussa synnyttämä Sokkeri-vasikka tanssi paikahlaan, Soma kiipesi Kielon sölkhään ja molemmat rääyit. […]

Nukuin kunnes heräsin enkä tiennyt kuka olin, missä ja miksi. Sillä kertaa he veivät kolme yhdeksästä elämästäni. Olin aiemmin tuhlannut viisi ja nyt minulla oli jäljellä vain yksi ainoa. He veivät ne minulta tuosta vain. Kahdeksantoista hoitoa. Minä en muista paljon. En juuri mitään. Eivät he siitä välitä. Ihmettelen miksi minä välitän, mutta niin vain […]

Protestoijat, pellet ja hurahtaneet erottuivat heti. Etäisiksi olivat kuukauden aikana jääneet systeemin hiljaiset hyväksyjät. Kummassakin asuntolassa oli yksi tai kaksi hyväkäytöksistä sopeutujaa, joista ei syntynyt juoruttavaa, vaikka kovasti olimme sellaista yrittäneet heistäkin löytää. Systeemin edustajina meidän olisi pitänyt olla kuuliaisista jäsenistä kiitollisia, ja silti zoomailin heidän videoitaan melkeinpä nenänpielen mustapäihin asti etsiessäni merkkiä edes pienestä […]

Kun Ossi on palannut sisälle, ottaa Keijo muistiinpanovälineensä esiin. Hän kävelee paikkaan, josta ei näy huoltomiesten ovelle ja istuu kylmälle betonille. Tajuaa pian istahtaneensa lähiön ainoan taideteoksen äärelle. Ylhäältä katsottuna veistos näyttää vain abstraktilta häkkyrältä, joten sen on tottunut ohittamaan. Hän tarkistaa kännykästään, että se on virallisesti ”betonirungolle muurattu keraaminen reliefi, joka edustaa Suomessa harvinaista […]

Muspelheimissa, liekkien laitamilla, jossa sumu palaa valossa, jossa maa päättyy, seisoo Surtr, joka oli olemassa ennen jumalia. Hän seisoo siellä nytkin. Hän pitelee palavaa miekkaa, ja kupliva laava ja jäinen sumu ovat hänelle yhdentekeviä. Sanotaan, että kun maailmanloppu Ragnarök koittaa, vasta silloin Surtr jättää paikkansa. Hän lähtee liekehtivine miekkoineen Muspelheimista ja polttaa maailman tulellaan, ja […]

Olin tavannut lukuisia asiakkaita, joiden rintaa heidän epäoikeudenmukainen kohtalonsa koversi, ja joskus siitä kumpuava raivo oli yhtä räjähdysherkkää kuin kaivoskaasu. Heitä pisti vihaksi se, että alkoholistit ja narkomaanit saivat lapsia pyytämättä tai että jotkut tehtailivat abortteja kuin kävisivät maitokaupassa. Samoin olin kohdannut lukemattomia luovuttajakandidaatteja, jotka eivät hyväksyneet hylkäystä, ja jotkut heistä saivat minut vilkuilemaan olkapääni […]

Olin ilmassa eikä ylläni ollut muuta kuin sininen taivas, maata en voinut nähdä lainkaan, ei ollut koulua eikä opettajia eikä vodia huutavaa miestä, ei pahaa leipää eikä vetoisia lattioita. En painanut mitään eikä koneenikaan painanut ja ajattelin, että voisin lentää Jannen luo New Yorkiin, väistää soihtunaisen piikkikruunun, laskeutua jollekin kadulle ja ihmiset hurraisivat ja heittäisivät […]

Talot kuulevat, näkevät ja muistavat. Eivät ne muuten vinkkaisi silmäänsä juuri ennen kuin illan viimeinen säde kuolee. Eivät ne narisuttaisi lattioitaan varoittaakseen pimeään piiloutuneesta hallasta. Eivätkä tyhjät talot päästäisi pitkiä yksinäisyyden huokauksiaan tai pyytäisi palelevia lintuja vinteilleen. Hän tuntee näkymättömän maailman. Se on ollut olemassa ennen ihmistä. Tarina viidestä aistista on suurta huijausta, aikojen alussa […]

María katsoi minua tulenpalavasti, koska jokainen ihminen täälläpäin on tulisieluinen. Toden totta joka puolella Meksikoa tiedetään, että Guerreron osavaltiossa ihmiset ovat pullollaan kiukkua ja yhtä vaarallisia kuin valkoinen, läpikuultava skorpioni piilossa tyynyn alla. Guerrerossa hallitsivat kuumuus, iguaanit, hämähäkit ja skorpionit. Elämä ei ollut minkään arvoista. Äiti hoki sitä jatkuvasti: Elämä ei ole minkään arvoista. Hän […]

Ainoa mitä täällä kuulee on minun lukemiseni ääni. Tuntuu kummalliselta kuulla ja tuntea millainen ääni tästä kehosta lähtee. Ei se ole minun ääneni – ei minulla ole ääntä – eikä se ole kuolleen tytönkään ääni. Se on jonkun ihan muun ääni. Ehkä joku kuolleista on sittenkin päässyt minun sisääni ja puhuu tällä keholla. Tai sitten […]

Isä oli nyt kuvassa yksin, muut olivat vetäytyneet kauemmas. Hän huusi kuin pirun riivaamana ja kurkotteli kohti taivasta. Sade kasteli hänen hiuksensa, parran ja vaatteet. Kiitos! isä huusi. Olet sittenkin siellä! hän mylvi. Minä näen sinut. Suurkiitos, senkin huoranpenikka! Sitä hän ei huomannut, että hän oli ainoa joka jatkoi meuhkaamista. Juuri sillä hetkellä filmi loppui […]

Hiljaisuus tuntui ahdistavammalta kuin laukausten äänet. Hiljaisuus tiesi teräasein liikkuvia hyökkääjiä ja öisiä tunkeilijoita. Pelko oli pesiytynyt selkäytimeeni, jämähtänyt sinne. Välillä tutisin kuin märkä, kylmettynyt koira. Pysyttelin kotona. En uskaltanut enää liikkua kotikujalla. Joskus ylitin kadun nopeasti ja kävin lainaamassa uuden kirjan rouva Economopoulosilta. Sen jälkeen palasin kiireen vilkkaa kotibunkkeriini. Sängyssä uppouduin tarinoihin ja etsin […]

Eräs nainen oli kerran esittänyt hänelle kiperän kysymyksen. Sen kaltaiset kysymykset tulivat aina naisilta. Miksi teet moista? nainen oli kysynyt. Miksi elät tuolla tavalla, tasapainoilet veitsenterällä? Äläkä sano, että rahan takia. Se oli tapahtunut eräänä aamuna, ei kovin kauan sitten, tyylikkäässä ja hienostuneessa ympäristössä, johon kysymyksen esittänyt nainen sopi luontevasti somisteeksi. Tai ehkä sen kaltaiset […]

Sitte oli niitä valonhetkiä ko olima yhessä retkelä vaarojen huipuila ja kattelimma alas alaville maile, joitten sylissä virtasit syvät joet, ja ko olima kalassa jokilaaksoissa, joita ympäröit sameavetiset tulvajärvet, suot ja korkeuksiin nousevat tunturinhuiput, tai vaelsimma Lapinmaan tuntureila, missä saatto leijua kaksiki viikkoa rokkasumu. Met molemat rakastimma ikimettiä ja tuntraa ko sen maisema on yhtä […]

Ihmisen varjo oli väkevämpi ja siten pelottavampi kuin ihminen itse. Kun ihminen oli poissa, hänen varjonsa luuhaili vielä vanhoissa nurkissa sisuuntuneena ja syyttävänä. Vaikka ihminen oli hymyillyt ja käyttäytynyt ystävällisesti, hänen jäljelle jäänyt varjonsa loi ympärilleen pahansisuisen ja uhkaavan kehän. Muisto se ei ollut, varjo eli omaa elämäänsä, se oli ihmisen selkärangasta ulos työntynyt epäsikiö. […]

Olin sisimmässäni kai toivonutkin tätä, kuvitellut Leon salin perälle. Huolimatta Janten laista ja nyrjähtäneestä itsetunnostani, kaikesta huolimatta minä kuitenkin halusin hänen kuulevan. Hetken päästä seisoisin mikrofonin edessä ja lukisin rivit, jotka tavallaan kuuluivat Leolle, jotka alkujaan olivat hänen mutta jotka olin muokannut omikseni. Se oli toisinto, parafraasi, kevyesti naamioitu ylistys kirjailijalle, joka oli ilmeisesti elänyt […]

Rhea ja Raine olivat pitkästä aikaa Korkeavuorenkadulla. On monta Elleniä. Eilen vieressäni istui se Ellen, jota eniten rakastan. Hän antoi itsestään, ojensi Rhealle lahjoja sanoillaan. Hiuksesi ovat upeat. Olen niin onnellinen siitä, että sait työpaikan. Tulen kanssasi kauppoihin. Sinun värisi ovat ruiskukan sininen ja vahva pinkki, etsimme juuri oikeat sävyt. Kun he olivat lähteneet, lojuimme […]

Äiti päästi minut varovasti rutistuksestaan. Irrotti hellästi käteni jotka pitivät kiinni hänestä. Sitten hän otti minua hartioista ja työnsi minut kauemmaksi niin että pystyi katsomaan minua silmiin. Nyt se alkaa, hän sanoi ja katsoi minua. Kaikki muuttuu hyväksi. Ymmärrätkö sinä? Minä nyökkäsin. En voinut muutakaan kun hän piti minusta kiinni sillä lailla ja katsoi sisimpääni […]

Teta Nazmiyen ihoon oli kirjottu tarinoita. Kun olin neljän tai viiden ikäinen pieni poika, rypyt hänen kasvoillaan kuuluivat leikkiin, jota leikimme yhdessä. Hän teki kynällä kasvoihinsa kaksi pilkkua ja meni päiväunille. Sain kyllä herättää hänet, mutta vasta sitten kun olin keksinyt mitä ryppyjä pitkin kulkemalla pääsi pisteestä toiseen. Teta sai sulkea silmänsä puoleksi tunniksi ja […]