menu Menu
Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori & Rakkaudesta aseisiin
Clement Jennifer, Käännöskirjallisuus, Like, Yhdysvallat 08/01/2019 2 kommenttia
Penelope Fitzgerald: The Bookshop Edellinen Kai Aareleid: Korttitalo Seuraava

María katsoi minua tulenpalavasti, koska jokainen ihminen täälläpäin on tulisieluinen. Toden totta joka puolella Meksikoa tiedetään, että Guerreron osavaltiossa ihmiset ovat pullollaan kiukkua ja yhtä vaarallisia kuin valkoinen, läpikuultava skorpioni piilossa tyynyn alla.

Guerrerossa hallitsivat kuumuus, iguaanit, hämähäkit ja skorpionit. Elämä ei ollut minkään arvoista.

Äiti hoki sitä jatkuvasti: Elämä ei ole minkään arvoista. Hän siteerasi myös kuuluisaa vanhaa laulua kuin rukousta: Jos aiot tappaa mut huomenna, tapa jo tänään.

Siitä oli kaikenlaisia uusia versioita. Kerran äiti sanoi isälle: Jos aiot jättää mut huomenna, jätä jo tänään.

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori

Helsingin Kirjamessuilla vieraili viime lokakuussa kaksi yhdysvaltalaista kirjailijaa, jotka ovat nostaneet romaaneissaan esiin saman rankan aiheen: nykyajan ihmiskaupan eli nuorten tyttöjen sieppaukset ja käytön kauppatavarana. Toinen kirjailijoista oli Cecilia Samartin, joka kirjassaan Kirottu kauneus kertoo koskettavasti kolmen kovakohtaloisen tytön tarinan. Toinen on Jennifer Clement, Meksikossa asuva PEN Internationalin puheenjohtaja, joka oli Helsingissä kertomassa uusimmasta kirjastaan Rakkaudesta aseisiin. Siinä naisten ahdinko kietoutuu amerikkalaisten asehulluuteen, mutta siitä lisää alempana. Clementin vanhempi romaani Varastettujen rukousten vuori käsittelee nuorten naisten sieppauksia huumekartellien terrorisoimassa Meksikossa. Myös yksi tytöistä Samartinin kirjassa tuli juuri Meksikosta. Clement kertoo kirjansa jälkisanoissa, että vuosittain 600 000 – 800 000 ihmiskaupan uhria viedään rajan yli Meksikosta Yhdysvaltoihin. Se on järjetön määrä.

Varastettujen rukousten vuori sijoittuu Meksikon maaseudulle vuoristokylään lähelle turistien suosimaa Acapulcon satamakaupunkia. Unikkopeltojen, vaarallisten skorpionien ja niitäkin vaarallisempien huumerikollisten keskellä asuu äitinsä kanssa Ladydi-niminen tyttö, joka on saanut nimensä kunnianosoituksena petetylle prinsessalle. Ladydi kaipaa isäänsä, jolla huhutaan olevan uusi perhe rajan takana Yhdysvalloissa. Elämä köyhässä ja syrjäisessä kylässä ei ole oikein minkään arvoista, varsinkin jos on tyttö. Äidit suojelevat tyttölapsiaan pukemalla heidät pojiksi, mustaamalla heidän hampaansa ja auton äänen kuuluessa piilottamalla heidät maakuoppiin. Skorpioni tyynynä on miellyttävämpi vaihtoehto kuin joutua siepatuksi ja päätyä huumelordien seksiorjiksi ja palvelijoiksi.

Ladydi ystävineen yrittää elää mahdollisimman normaalia elämää, mikä noissa oloissa on lähes mahdotonta. Pienen kyläkoulun opettajat vaihtuvat tiuhaan, sillä pahamaineiselle alueelle tulijoita ei juurikaan ole. Koulumatkalla voi myös joutua siepatuksi, ammutuksi tai saada myrkkyä niskaansa, kun hallituksen kopterit tiputtavat huumepeltoihin tarkoitetut myrkkynsä mihin sattuu. Tytöt unelmoivat lakatuista kynsistä, mutta kaikki kaunis on liian vaarallista. Huulihalkioinen María saa olla rauhassa, mutta ystävänelikon kaunotar Paula kokee sen mitä koko kylä on aina pelännyt. Hänen kauneuttaan ei pysty peittämään ja hänet onnistutaan sieppaamaan. Ihmeen kaupalla Paula myöhemmin palaa kotiin, mutta henkisesti hän ei koskaan palaa ennalleen. Ladydille avautuu mahdollisuus lähteä kylästä, mutta vaihtoehdot köyhälle ja huonosti koulutetulle nuorelle tytölle eivät ole kovin moninaiset. Huumeiden ja väkivallan mustaamaa maailmaa tuntuu olevan lähes mahdotonta paeta.

Clement kirjoittaa vimmaisesti ja värikylläisesti. Tyttöjen tilanteen toivottomuus ja tunteiden vuoristorata paahtavat päälle kuin Meksikon poroksi polttava aurinko. Ladydin äidin katkeruuden, hulluuden ja takapihalle kasaantuvan olutpullovuoren pystyy ymmärtämään, vaikka se ei hyvältä tunnukaan. Vaikka tarina on lohduton, sivuilta suodattuu myös lämpöä, rakkautta ja välittämistä. Meksikon tyttöjen tarina ei hevillä unohdu.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 11 – Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa.

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori
Prayers for the Stolen (2014),
suom. Terhi Kuusisto
Like 2015
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Annelin kirjoissa
Evarian kirjahylly
Järjellä ja tunteella
Kirjakaapin kummitus
Reader, why did I marry him?
Villasukka kirjahyllyssä

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori

Kerran olin niin uninen, että painoin pään pöytään. Puoliunessa kuulin aseiden puhuvan.

Aseet kertoivat minulle seitsemänvuotiaasta tytöstä ja kaksikymmentäkaksivuotiaasta miehestä jotka oli ammuttu ohi ajavasta autosta, kahdesta teinipojasta joita poliisit olivat ampuneet, kaksivuotiaasta pojasta joka oli ammuttu jengien selvitellessä välejään puistossa, kahdestakymmenestä koulubussissa surmatusta oppilaasta, supermarketissa kuolleesta äidistä, kahdesta naisesta jotka oli ammuttu kuoliaaksi parkkipaikalla, kahdestakymmenstä nuoresta jotka oli ammuttu elokuvissa, kymmenvuotiaasta tytöstä, joka oli ammuttu kirjastossa, viidestä opiskelijasta jotka oli murhattu jalkapallo-ottelussa, yhdeksästä kirkon rukoushetkessä ammutusta, autossa ammutusta äidistä ja tyttärestä, neöjäsä bussipysäkillä ammutusta nunnasta, kahdeksasta kahdeksanvuotiaasta tytöstä jotka oli ammuttu balettitunnilla, kahdesta poliisista jotka oli ammuttu autoonsa ja yhdeksänvuotiaasta tytöstä jota oli ammuttu leikkikentällä uudestaan ja uudestaan, niin että luodit olivat silpunneet puiston puut, konepistooli tehnyt yhdeksänkymmentä reikää taivaaseen, aseiden pauke tappanut myrskysäällä sadepisaroita, kaksikymmentä luotia mennyt kuulle, ammukset särkeneet sanoja, luodit puhkoneet sanoja niin, että aakkoset harvenivat a-b-c-l-r-s-t-x-z:ksi, rakkaita oli kuollut, kyyneliä vuodatettu, luoteja lattialla; rakkaimpani, ainokaiseni, pikkuiseni, ainokaiseni; me kaikki olemme ainutlaatuisia, kaikki yksinäisiä, kaikki peloissamme ja kaikki yhä etsimässä rakkauden luoteja kaikkialta.

Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin

Meksiko ja rikollisuus ovat läsnä myös Jennifer Clementin uusimmassa romaanissa Rakkaudesta aseisiin. Tällä kertaa ollaan asehullussa Floridassa, jossa 14-vuotias Pearl asuu äitinsä Margotin kanssa rämässä autossa kaatopaikan ja talovaunualueen laidalla. Vanha Mercury on ollut Pearlin koti syntymästä saakka, teininä raskaaksi tulleen äidin karattua varakkaan isänsä luota. Pearlin ainoa ystävä on samalla alueella talovaunussa asuva April May, jonka kanssa päivät kuluvat kaatopaikalla aarteita etsien ja varastettua tupakkaa poltellen.

Pearlin tuntema maailma on niin täynnä aseita, ettei hän hätkähdä kuullessaan laukauksia – ampuvat vaan joella alligaattoreita – tai tehdessään läksyjä hylätyssä vaunussa, joka toimii aseiden salakuljettajien varastona. Hän jopa auttaa naapurin meksikolaista pariskuntaa aseiden puhdistuksessa ja nimikoinnissa. Alueen pappina toimiva pastori Rex on keksinyt ovelan tavan puhdistaa lähiseutu aseista. Anna aseesi Jumalalle -kampanja saa suuren suosion ja asebisnes kukoistaa. Pastori Rexin kutsumana yhteisöön saapuu myös hurrikaani Texasista, mies jonka kaikki muut tunnistavat huijariksi, paitsi Pearlin äiti. Äiti oli kullanmuru ja kullanmurut vetävät puoleensa läpimätiä tyyppejä. Mies vie Pearlin paikan autosta ja äidin elämästä, eikä mikään ole enää entisellään.

Rakkaudesta aseisiin on kerronnaltaan yhtä hypnotisoiva kuin Varastettujen rukousten vuori. Nämä kaksi väkevää romaania vakuuttivat minut niin, että Jennifer Clement tulee olemaan seurattavien kirjailijoiden listallani tästä eteenpäin. Clementin tekstiä lukiessa tuntee olevansa kuin hurrikaanin silmässä, jossa omasta turvapaikastaan käsin tutkailee kaikkea kaunista ja rumaa, joka maailmaa ravistelee. Ajatuksia herättävää ja syvästi vaikuttavaa tarinankerrontaa siis.

Olen käynyt Floridassa joitakin kertoja ja nähnyt sen monia puolia: Miamin sykkeen, Orlandon turistirysät, Amerikan vanhimman kaupungin St Augustinen viehättävyyden ja rikkaiden lomarannat, mutta myös niitä punaniskojen asuttamia syrjäkyliä, joissa katukyltit varoittavat alligaattoreista ja kehottavat kantamaan asetta. Paikallisten tuttujen luona olen vieraillut sekä valtavassa omakotitalossa että lahoamispisteessä olevassa talovaunussa. Näiden kokemusten kautta tämän romaanin maailmaan oli helppo uskoa.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 7 – Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt.

Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin
Gun Love (2018),
suom. Terhi Kuusisto
Like 2018
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Eniten minua kiinnostaa tie
Evarian kirjahylly
Kirjarouvan elämää
Kulttuuri kukoistaa
Luettua ja maistettua
Reader, why did I marry him?

Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin

asekauppa Florida helmethaaste huumeet ihmiskauppa Jennifer Clement Like Meksiko Varastettujen rukousten vuori


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Hei Tiina,
    meillä on aivan samat kirjat yöpöydällä. Starnonen Trick ja nyt tämä Jennifer Clementin Rakkaudesta aseisiin. Meinasin jättää lukematta, mutta onneksi tartuin uudelleen, sillä kirja on ajatuksia herättävä, vaikkakaan ei miellyttävää luettavaa. Tuo aiempi kirja kiinnostaa myös, mutta pieni huili nyt Amerikan mantereen kurjuudesta, sillä sitä on taas runsaasti tarjolla myös uutisissa.
    Katsotaanpa, osuuko seuraavakin kirja samaan!

    1. No on tosiaan samat lukutunnelmat meillä! Minä olen noiden raskaiden teemojen vastapainoksi kuunnellut äänikirjoina vähän kevyempiä englantilaisia klassikoita. Ja eilen sain loppuun Jelena Tšižovan romaanin Naisten aika, joka sijoittuu 60-luvun Venäjälle. Tunnelmasta, maasta ja ajasta toiseen siis. Ihan parasta matkailua!

keyboard_arrow_up