Virtaviivainen musta limusiini odotti heitä motellin edessä, ja samalla hetkellä kun he astuivat ulos, valkohiuksinen mies nousi takapenkiltä. Scott lähestyi häntä pää hiukan kumarassa ja Charlie katseli varpaitaan. Vilkaistuaan tyttöjä päällisin puolin mies otti puvuntakkinsa taskusta kirjekuoren ja antoi sen Scottille. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Inesa oli tarpeeksi selväpäinen näkemään rahan vaihtavan omistajaa, ja hän oli yllättynyt siitä kuinka suorasukaista se oli. Oli monimutkaisempaa ostaa torilta puoli kiloa jauhelihaa. Laskettuaan rahat Charlie ja Scott kävelivät pois, ja Inesa katseli kuinka mies, joka oli ollut hänen rakastajansa yli viikon ajan, meni sisälle motelliin ja katosi. Hänet oli juuri ostettu ja myyty kuin eläin eikä hän tuntenut mitään, ei yhtään mitään.

Kuubalais-amerikkalainen Cecilia Samartin on tähän asti kuvannut kirjoissaan latinalaisamerikkalaisten siirtolaisten elämää. Olen lukenut kaikki Samartinilta suomennetut kirjat, joita on jo seitsemän. Kirjoittaessani romaanista Los Peregrinos kuvasin Samartinia näin: “..arvostan suuresti hänen kykyään luoda emotionaalisia kasvutarinoita ja kuvata vaikeista oloista tulevien ihmisten rohkeaa taistoa oman elämänsä arvosta. Samartin on myös psykoterapeutti ja tekee vapaaehtoistöitä latinosiirtolaisten parissa. Kirjojen parissa todella viihtyy, mutta samalla myös oppii arvokkaita asioita empatiasta, rohkeudesta ja ihmisarvosta.” Samartinin romaanit ovat olleet kuin aikuisten satuja, viihdyttäviä mutta myös ajatuksia herättäviä, kulttuurillisesti yltäkylläisiä ja värikkäitä. Uuden romaaninsa Kirottu kauneus myötä Samartin on ottanut kirjoittamiselleen uuden haasteen ja suunnan. Kirjan aihepiiri ja sen välittämä maailma on huomattavasti kylmempi ja kovempi kuin ennen, mutta kirjailijan herkkyyttä se ei ole muuttanut: edelleen kerronnasta huokuu poikkeuksellinen lämpö ja hyväksyvä katse kovia kokeneita päähenkilöitä kohtaan. Minulla oli ilo tavata kirjailija Helsingin Kirjamessuilla ja sama lämpö ja sydämellisyys hänestä huokui myös livenä.

Kirottu kauneus kertoo aikamme orjuudesta, ihmiskaupasta, jonka uhreina nuoria naisia alistetaan seksiteollisuuden kauppatavaraksi. Kolme päähenkilöä, moldovalainen Inesa, meksikolainen Karla ja Ohiossa elänyt Sammy, ovat kaikki päätyneet vastoin tahtoaan Las Vegasiin, jossa he kaiken kimalluksen keskellä saavat tutustua ihmisyyden rumimpiin ja mustimpiin puoliin. Romaani alkaa hetkestä, jolloin tytöt aloittavat yhdessä vaarallisen karkumatkan. Hurjan karkumatkan lomassa palataan takautuvasti jokaisen tytön vaiheisiin ennen tuota hetkeä. Määränpäänä tytöillä on Kalifornia, joka heidän mielessään edustaa vapautta, iloa ja turvaa – asioita, jotka heiltä on väkivalloin riistetty. Jos he eivät olisi kohdanneet toisiaan, heillä ei olisi edes toivoa.

Tytöistä vanhin, 18-vuotias Inesa, on raa’asti kidnapattu kesken häävalmistelujen ja tulee rajusti repäistyksi pois tuntemastaan maailmasta. Järjestäytyneen rikollisuuden koneistossa hänestä koulitaan väkivalloin pois kaikki vastarinta, hänen oma tahtonsa ja minuutensa murskataan pala palalta pois. Hänessä on kuitenkin alistajiensa silmissä potentiaalia, joka vie hänet korkeimmalle mahdolliselle orjuuden asteelle, sadistisen rikollispomon henkilökohtaiseksi orjaksi. Elo luksushotellin sviitissä on kaikkea muuta kuin luksusta.

Meksikolainen 14-vuotias Karla tulee vaatimattomista oloista ja epävakaan yksinhuoltajaäidin tavattua uuden rakkauden joutuu ottamaan enemmän vastuuta myös pikkusiskostaan. Siksi ystävällisen vanhemman miehen osoittama kiinnostus tuntuu Karlasta lähes lottovoitolta. Mies imartelee ja huolehtii ja vähitellen kietoo Karlan petollisen luottamuksen hattaraan. Ennen kuin kunnolla tajuaakaan mitä on tapahtumassa, Karla on jo viety Vegasiin. Hänelle “ura” on laskusuuntainen. Se alkaa kauniina kukkaistanssina hienoissa juhlissa ja päättyy katutytön työhön pimeillä parkkipaikoilla.

Sammy on tytöistä nuorin, vain 9-vuotias, oman poikani ikäinen! Silti hänessä on sellaista neuvokkuutta ja sisua, jota muut tytöt voivat vain ihailla. Sammy on kotonaan Ohiossa tullut toistuvasti isäpuolensa hyväksikäyttämäksi eikä ole voinut luottaa huumeriippuvaisen äitinsä huolenpitoon. Kun Sammy viimein päättää toimia omaksi puolustuksekseen, karmiva tapahtumaketju sysää hänet karkulaiseksi. Sammy päätyy Las Vegasiin, jossa hän majailee kulkukissojen kanssa hylätyssä asuntovaunussa ja syö elääkseen McDonald’sista nappaamiaan muiden asiakkaiden jättämiä tähteitä.

Samartin kuvaa kohtaloita, jonka kaltaisia löytyy maailmasta enemmän kuin uskallamme ajatella. Kirjamessuilla Samartin kertoi, että globaalissa ihmiskaupassa liikkuvat rahavirrat ovat pian ylittämässä huume- ja asekaupan. Siellä missä on laillista ja valvottua seksibisnestä, on aina myös laitonta ja rikollista toimintaa. On myös huomioitava, että rikolliset eivät aina ole miehiä ja uhrit naisia. Kirjassakin kuvataan useita naisia, jotka ovat mukana muita naisia alistavassa koneistossa. Hätkähdyttävä on esimerkiksi meksikolainen mama Luz, joka kirjaa punaiseen muistikirjaansa poikiensa hankkimista tytöistä saatavat tulot. Myös Sammy törmää Vegasissa naiseen, jonka näennäisen huolenpidon taustalla vaikuttavat synkemmät motiivit. Toisaalta kirjasta löytyy myös hyviä miehiä, jotka yrittävät auttaa ihmiskaupan verkkoon pyydystettyjä tyttöjä. Kaiken kokemansa jälkeen tyttöjen on kuitenkin vaikea luottaa siihen, että joku mies olisi heidän puolellaan. Siksi he turvautuvat ennen kaikkea toisiinsa.

Kuuntelin kirjan äänikirjaversion, jonka lukijana on Meri Nenonen. Kirja pilasi yöuneni kahdella tavalla: koukuttavan juonen vuoksi en malttanut lopettaa ajoissa ja kun viimein lopetin, rankka aihe piti hereillä ja sai lopulta aikaan levottomia unia. Eli varsin onnistunut äänikirja siis 😉 Ensin hätkähdin inhorealistista kerrontaa, sillä en osannut odottaa sellaista Samartinilta. Hienoa, että Samartin on haastanut itseään. Aikuisten sadut ovat vaihtuneet aikuisten painajaisiin, mutta sielu ja sydän ovat edelleen paikallaan. Palasin Inesan, Karlan ja Sammyn tarinaan vielä uudestaan, kun sain käsiini kauniskantisen kirjan, ja huomasin tarinan imaisevan mukaansa vaikka olin sen juuri luettuna kuunnellutkin. Inesa, Karla ja Sammy ja heidän kaltaistensa kohtalot jäävät mieleeni pyörimään pitkäksi aikaa. Mieheni on juuri lähdössä työmatkalle Las Vegasiin. Mietin, kuinka monta Inesaa, Karlaa ja Sammya hänen ohitseen kulkee..

Cecilia Samartin: Kirottu kauneus

Cecilia Samartin: Kirottu Kauneus
Beauty for Ashes (2017),
suom. Kristiina Vaara
Bazar 2018
Äänikirjan lukija Meri Nenonen
Kuunneltu Stroytelista / Kirja saatu arvostelukappaleena

Muissa blogeissa:
Kirjasähkökäyrä

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

4 Kommenttia

  1. Mai Laakso says:

    05/11/18 @ 18:37 

    Olen lukenut Samartinilta aiemmin vain Senor Peregrinon ja se oli mielestäni omituinen, joten kesti kauan, ennen kuin uskalsin lukea lisää. Kirottu kauneus oli aihepiiriltään sellainen, että se houkutti lukemaan. Ihmiskauppa. Mikä inhottava aihe. Samartin käsittelee aihetta monipuolisesti kolmen tytön tarinana. Orjuus on siirtynyt ihmiskauppaan. Valitettavasti sen myyntituotteita ovat lapset ja naiset. Telkkarissa haastateltiin erästä nigerialaista nuorta naista joka oli päässyt pakoon ihmiskauppiaita, joille oli velkaa 40 000 euroa, ja hän pelkäsi henkensä edestä. Tämmöisellä velkasysteemillä ihmiskauppiaat oikeuttavat tekojaan ja lisäävät velkaa velan päälle. Mutta kysyntä ratkaisee. Ja ketkä haluavat palveluja ihmiskaupan uhreilta???

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      05/11/18 @ 19:22 

      Tämä uusin romaani on tosiaan monella tapaa erilainen kuin Samartinin muut romaanit. Minä kyllä pidän myös Peregrino-trilogiasta, mutta suosikkini edellisistä romaaneista on ehkä kuitenkin Kaunis sydän.

      Ihmiskauppaa on kyllä todella vaikea käsittää, siis juurikin sitä että aina löytyy ihmisiä jotka ovat valmiita maksamaan tuollaisesta pahuudesta. Surullista..

      Vastaa
  2. Kirjarakkautta says:

    12/11/18 @ 14:24 

    Olen lukenut yhden tai kaksi Samartinin kirjaa. Pitäisi kyllä lukea lisää – ja tämä ennen kaikkea kiinnostaa todella paljon! Niin rankka ja järkyttävä kuin aihe onkin… mutta valitettavasti todellisuutta aivan liian monen naisen elämässä…

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      12/11/18 @ 15:05 

      Tämä on tosiaan vähän erilainen kirja Samartinin teosten joukossa. Kyllä siellä valoakin pilkahtelee rankasta aiheesta huolimatta. Samartinin tausta psykologina näkyy aiheen käsittelyssä. Hieno kirja!

      Vastaa