menu Menu
Rodrigo Hasbún: Kiintymyksiä
Bolivia, Hasbún Rodrigo, Käännöskirjallisuus, Like 2 kommenttia
Kirjaluotsi 3 vuotta! Edellinen Elizabeth Kostova: The Shadow Land Seuraava

Isä oli nyt kuvassa yksin, muut olivat vetäytyneet kauemmas. Hän huusi kuin pirun riivaamana ja kurkotteli kohti taivasta. Sade kasteli hänen hiuksensa, parran ja vaatteet. Kiitos! isä huusi. Olet sittenkin siellä! hän mylvi. Minä näen sinut. Suurkiitos, senkin huoranpenikka! Sitä hän ei huomannut, että hän oli ainoa joka jatkoi meuhkaamista. Juuri sillä hetkellä filmi loppui ja kamera lakkasi kuvaamasta.

Kirjaston suositteluhyllyssä huomioni kiinnittyi kiehtovaan kansikuvaan, jossa auto ja sen vierellä seisova nainen näyttävät miniatyyrikokoisilta verrattuna taustalla villinä rehottavaan viidakkoon. Kaiken lisäksi kannessa kirjailijaa hehkuttaa Jonathan Safran Foer, yksi lempikirjailijoistani. Kun vielä huomasin, että kyseessä on suomennos bolivialaisen nykykirjailijan teoksesta, en tarvinnut enempää vakuutteluja. En muista aiemmin lukeneeni bolivialaista kirjallisuutta. Rodrigo Hasbúnin pienoisromaani Kiintymyksiä kertoo todellisiin henkilöihin pohjautuvan seikkailun, joka vie keskelle Amazonin viidakkoa ja yhden perheen vähittäistä lahoamisprosessia.

Hans Ertl tuli Saksassa tunnetuksi natsien propagandafilmien kuvaajana ja toisen maailmansodan jälkeen luikki häntä koipien välissä Boliviaan, jonne raahasi mukanaan vaimon ja kolme tytärtään. Tavoitteena oli aloittaa uusi elämä uudessa maassa ja seikkailuhenkiselle miehelle Amazonin viidakko oli oivallinen paikka piilotella menneitä syntejä. Hans innostuu löytöretkeilystä ja lähtee etsimään legendaarista inkakaupunki Paititía yhdessä vanhimman tyttärensä Monikan kanssa. Samalla hän kuvaa seikkailuistaan dokumenttielokuvia. Keskimmäinen tytär Heidi on mukana alkumatkan, mutta palaa jatkamaan koulunkäyntiä. Nuorin tytär Trixi jää äidin kanssa La Paziin. Isän pakkomielle löytöretkeilyyn avaa alati kasvavan railon perheenjäsenten välille. Kokemukset viidakossa muuttavat eniten Monikaa, joka kokee yhteiskunnallisen herätyksen ja vähitellen radikalisoituu Latinalaisen Amerikan vallankumouskuohuissa. Vaikka isä ja tytär jakavat saman seikkailuhenkisen ja uhmakkaan luonteen, he ovat ideologisesti eri mantereilla. Monika liittyy vasemmistosisseihin ja päätyy ampumaan Che Guevaran murhaan osallistuneen eversti Quintanillan.

Kiintymyksiä on vahvatunnelmainen romaani, joka myös hämmentää kerronnallaan. Hasbún kuljettaa perheen tarinaa alati vaihtuvin kertojaäänin. Jokaisen luvun alussa saa hetken ponnistella päästäkseen kärryille kenen näkökulmasta asioita nyt tarkastellaan. Lisäksi kertojaääni vaihtelee minäkerronnasta toisen ja kolmannen persoonan kerrontaan. Kerrontaratkaisu toki mahdollistaa henkilöiden ja tapahtumien valotuksen monelta kantilta, mutta minun makuuni tässä valotusratkaisussa oli liikaa hajataittoa. Toisaalta Hans Ertl ei itse pääse ääneen kertaakaan ja myös Monikan minäkerronta jää puuttumaan. Eniten pohditutti kertojana Reinhard, Monikan aviomiehen veli, joka oli hullaantunut Monikasta. Hänen lukunsa on poikkeuksellisesti otsikoitu kertojan nimellä, joten ainakin heti tietää kuka on äänessä. Nämä minämuodossa kerrotut luvut on jaoteltu //-merkillä ja jokainen jakso alkaa toteamuksella Niin. Olisikohan alkuperäistekstissä käytetty sanaa pues, jota ainakin Espanjassa tungetaan täytteeksi joka lauseeseen. Ja nyt vasta herää ajatus, miksi ihmeessä en lukenut tätä espanjaksi! Joka tapauksessa tämä outo poikkeama kerronnassa ei minulle oikein auennut.

Ertlin perheessä kaikki ovat omalla tavallaan onnettomia. Jostain syystä Monikaa ja Hansia enemmän minua kiinnosti äiti Aurelian ja nuorimman tyttären Trixin muodostama kaksikko. He jäävät perheen voimakkaampien persoonien varjoon ja elävät ikään kuin sillä ylijäämäenergialla jota muilta heille liikenee. Äiti näivettyy miehensä hylkäämänä sairauteen ja Trixie jää lopullisesti sivustakatsojaksi. Monikan valitsema tie hämmentää häntä ja hän janoaa pakkomielteisesti tietoa siskonsa kohtalosta. Miten paljon informaatiota Hasbún onnistuukaan tiivistämään 130 sivuun: kansakuntien historiaa ja usean ihmisen henkilöhistoriaa psykologisesti tarkalla silmällä.  Kiintymyksiä on arvoituksellinen ja emotionaalisesti latautunut romaani, jonka kaikki hienoudet eivät valitettavasti minulle auenneet. Olisin halunnut pitää tästä kirjasta enemmän. Tämä oli kuitenkin kiinnostava kurkistus minulle täysin vieraan maan kirjallisuuteen.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 50 – Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.

Helmet-musahaaste:
Musahaasteessa kuuntelin bolivialaista jazzia eli Bolivian Jazz -bändin levyn El Kusillo Melancólico. Tämän levyn sijoitan haastekohtaan 25 – Erityisen vastenmielinen levynkansi. Laitanpa poikkeuksellisesti levynkannen tähän näkyviin, on todellakin kamala. Piti oikein ottaa selvää mikä on tuo kusillo ja samalla sain selityksen kannen oudolle hahmolle. Kusillo on Bolivian Andien perinteiseen tanssirituaaliin kuuluva naamio. Kaikkea uutta sitä oppii tämänkin haasteen myötä! Kaikki musahaasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Rodrigo Hasbún: KiintymyksiäRodrigo Hasbún: Kiintymyksiä
Los Afectos (2015), suom. Sari Selander
Like 2017
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Kirjapolkuni
Kirjavinkit
Kohtaamisia
Leena Lumi
Mummo matkalla
Usva


Seuraa Kirjaluotsia:

BLOGLOVIN’
BLOGIT.FI
FACEBOOK
GOODREADS

Bolivia helmethaaste Kiintymyksiä Like Rodrigo Hasbún


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Bolivian, tuon tuikivieraan maan poliittisen historian vähäinen tuntemus aiheutti hienoista kompurointia minulle. Perheen poliittisten mielipiteiden eroavuudet antoivat oman kirpakan mausteensta tapahtumavirtaan.
    Hasbún kuljettaa hiukka hämillisen lukijansa leppeästi, mutta varmaotteisesti teoksen läpi loppuriveille saakka. Tämän kirjan osaisin helposti kuvitella toimivan loistavasti myös elokuvaversiona.

    1. Ehkä tästä olisi tosiaan saanut enemmän irti, jos tuntisi paremmin seudun poliittista historiaa. Olen samaa mieltä, että toimisi hyvin elokuvana. Draamaa, ristitiitaisia hahmoja ja kuvauksellisia maisemia riittää 🙂

keyboard_arrow_up