menu Menu
Arturo Pérez-Reverte: Vakooja
Espanja, Käännöskirjallisuus, Like, Pérez-Reverte Arturo 02/01/2018 4 kommenttia
Jeffrey Eugenides: Fresh Complaint Edellinen Vuoden 2017 haastekooste Seuraava

Eräs nainen oli kerran esittänyt hänelle kiperän kysymyksen. Sen kaltaiset kysymykset tulivat aina naisilta. Miksi teet moista? nainen oli kysynyt. Miksi elät tuolla tavalla, tasapainoilet veitsenterällä? Äläkä sano, että rahan takia. Se oli tapahtunut eräänä aamuna, ei kovin kauan sitten, tyylikkäässä ja hienostuneessa ympäristössä, johon kysymyksen esittänyt nainen sopi luontevasti somisteeksi. Tai ehkä sen kaltaiset paikat tekivät joistain naisista täydellisiä, ehkä biologia ja elämä hellivät heitä johdattamalla heidät tuskattomasti juuri sellaiseen paikkaan, jota varten he olivat kuin luotuja. Nainen oli esittänyt kysymyksensä Ateenassa hotelli Grande Bretagnen huoneessa aamiaisella Syntagma-aukiolle avautuvan ikkunan ääressä. He olivat viettäneet yön, jonka aikana kumpikaan ei ollut juuri nukkunut. Miksi, nainen oli tivannut tarkastellessaan häntä höyryävän kahvikuppinsa yli. Falcó oli katsonut naista kirkkaisiin, vaaleisiin silmiin – tämä oli unkarilainen, älykäs ja tyyni kaunotar – ja sen jälkeen hän oli arvioinut tämän upeaa kroppaa, joka pilkisti valkoisen kylpytakin alta, muodokkaita reisiä ja täyteläisten ja kiinteiden rintojen kaaria, silmiä joissa oli vielä jälkiä edellispäiväisestä meikistä ja sileää ihoa, joka tuoksui sotkuisilta lakanoilta, toisiinsa kietoutuneilta vartaloilta ja lämpimältä, raukealta iholta. Falcó oli katsonut naista harkitun tyynesti nautiskellen täydellisestä näkymästä. Ja oltuaan tovin vaiti hän oli kohauttanut olkapäitään ja vastannut parilla sanalla. Minulla on vain yksi elämä, hän oli sanonut. Lyhyt tuokio kahden yön välissä. Ja elämä on huikea seikkailu, jota en halua jättää väliin.

Pitkähkö lainaus, mutta kiteyttää aika hyvin tämän kirjan hengen. Arturo Pérez-Reverte on ollut yksi kestosuosikeistani. Olen lukenut hänen kirjojaan sekä suomeksi että alkukielellä espanjaksi. Esimerkiksi Merikartta, Rummunkalvo, Yhdeksäs portti ja Flaamilainen taulu ovat huikeita historiallisia seikkailuja. Viime vuonna yritin lukea espanjaksi Pérez-Reverten lähes 600-sivuista romaania Hombres Buenos, mutta luovutin noin puolessa välissä. Tällä kertaa tartuin suomennokseen ja hieman ohkaisempaan teokseen. Vakooja (Falcó) on avausosa Falcó-sarjalle, johon on Espanjassa jo saatu jatkoa romaanilla Eva. Pérez-Reverten virtuoosimainen kyky yhdistää historiallista faktaa ja ajankuvaa kiehtoviin fiktiivisiin henkilöihin ja tapahtumiin on tässäkin kirjassa vahvasti läsnä, mutta minuun tämä klassinen seikkailukertomus ei nyt tehnyt niin suurta vaikutusta kuin miehen aiemmat teokset.

Eletään vuotta 1936 ja Espanjassa pauhaa sisällissota. Espanjan tiedustelupalvelun agentti Lorenzo Falcó suorittaa kylmähermoisesti saamiaan vaarallisia tehtäviä ottamatta sen kummemmin kantaa niiden syihin tai seurauksiin. Keikkojen lomassa tämä entinen aseiden salakuljettaja kaataa katseellaan kauniita naisia, nauttii cocktaileja ja kärsii kovista päänsäryistä. Tiukimman paikan varalle Falcón taskusta löytyy aina kapseli syanidia. Sille voikin löytyä käyttöä, kun Francon alaisuudessa toimiva Falcó saa tehtäväkseen osallistua operaatioon, jonka päämääränä on vapauttaa vankilasta Falangistien johtaja. Valehenkilöllisyyden turvin hän soluttautuu rintamalinjojen taakse ja liittyy operaation pieneen ydinjoukkoon. Siihen kuuluvat Monteron sisarukset Ginés ja Cari sekä Carin ystävätär Eva Rengel, joka ansaitsee Falcón kunnioituksen kylmäpäisellä toiminnallaan. Kun h-hetki lähestyy, Falcollé käy selväksi, että hän on osa paljon mutkikkaampaa valtapeliä kuin suoraviivaiseen toimintaan tottunut mies osasi edes odottaa.

Tuskailin Espanjan sisällissodan mutkikkuutta jo lukiessani Ernest Hemingwayn klassikkoa Kenelle kellot soivat ja Victoria Hislopin romaania PaluuMyös Vakooja sai välillä kääntymään Wikipedian puoleen ja kertaamaan ketkä kuuluivatkaan Kansallismielisiin ja ketkä Tasavaltalaisiin ja mikä maa tuki mitäkin puolta. Falcó ei ole uskollinen millekään aatteelle vaan hänelle on kunnia-asia suorittaa hänelle annettu tehtävä. Falcó kuitenkin tutustuu ihmisiin, jotka ovat täynnä aatteenpaloa, rintamalinjojen molemmin puolin. Se ainakin on varmaa, että sisällissodassa ei voi olla muuta kuin häviäjiä.

Ihan sattumalta luin peräjälkeen kaksi vakoilukirjaa. Ian McEwanin Sweet Tooth sijoittui kylmän sodan aikaiseen 1970-luvun Lontooseen ja MI5-tiedustelupalveluun. Silloinkaan ei vielä osattu unelmoida nykyisistä sähköisen tiedustelun mahdollisuuksista ja kirjan kuvaama vakoilutoiminta oli lähinnä mappien pyörittelyä. Pérez-Reverten kirjassa tiedustelua tehdään vähän kovemmin ottein ja Falcó saa tuntea itsekin sen jäljet nahoissaan. Kovempi kolaus tälle kovanaamalle taitaa kuitenkin olla joutuminen valtapelien nappulaksi ja naisen huiputtamaksi.

Falcó on vanhan ajan toimintasankari ja varmasti vetoaa moniin lukijoihin. Tiivistunnelmaisen vakoojatarinan käänteet pitävät otteessaan, mutta minä välillä tuskastuin siihen kaavamaiseen tapaan, jolla Falcón edesottamuksia kuvattiin. Lähes jokaisen luvun lopussa Falcó päätyy sänkyyn jonkun pitkäsäärisen kohtalokkaan naisen kanssa. Tuo valitsemani lainaus kiteyttää hyvin Falcón naiskuvan. Onneksi viimein miehen polulle osuu myös nainen, joka vetää vertoja Falcón oveluudelle ja saa myös kaivettua piinkovan ja kylmäverisen tappajan pehmeän sisuksen esiin. Sarjan seuraavan osan nimestä päätellen tämä sankaritar tekee vielä paluun. Ehkä luenkin seuraavan osan alkukielellä ja testaan tekisikö se tästä hamesankari-Falcósta vähän vähemmän kornin.

Arturo Pérez-Reverte: Vakooja

Arturo Pérez-Reverte: Vakooja
Falcó (2016), suom. Einari Aaltonen
Like 2017
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Mummo matkalla

Arturo Pérez-Reverte Espanjan sisällissota Like Vakooja


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Jaaha, tämmöinen herra tämä Falco 🙂 Varasin sokkona kirjastosta Evan, en tiedä milloin saan sen, mutta alkoi vähän pelottaa. El Pais väitti että Evan juoni on parempi kuin tämän ykkösosan – hmm. Luin myös, että sarjasta on tulossa neliosainen.

    Annan aikanaan mahdollisuuden, katsotaan,

    1. Minä vielä arvon jatkanko sarjan parissa vai en. Kiinnostavaa kuulla että Evaa on kehuttu juoneltaan paremmaksi. Tuo neliosaisuus on myös uusi tieto minulle. Luin jonkun Pérez-Reverten haastattelun, jossa hän ei ollut vielä päättänyt montako Falcóa kirjoittaa.

  2. Pérez-Reverten tapa nakuttaa lyhytlauseista tekstiä miellyttää suuresti ja olen hänen tuotantonsa suuri ystävä. Vakojassa kuitenkin Falcónin viehtymys naisten heiluvaisten helmojen perään jotenkin ylimitoitettuna hiersi. Tuo latinalainen temperamentti jylläsi. Mutta ammatillinen suoralinjainen toimujuus oli vakuuttava kuin myös kirjailijan kerronta.

    1. Pérez-Reverten kerronta on kyllä hienoa, syy miksi aina palaan hänen teostensa pariin. Tässä oli vähän liikaa testosteronia minun makuuni 🙂

keyboard_arrow_up