Protestoijat, pellet ja hurahtaneet erottuivat heti. Etäisiksi olivat kuukauden aikana jääneet systeemin hiljaiset hyväksyjät. Kummassakin asuntolassa oli yksi tai kaksi hyväkäytöksistä sopeutujaa, joista ei syntynyt juoruttavaa, vaikka kovasti olimme sellaista yrittäneet heistäkin löytää. Systeemin edustajina meidän olisi pitänyt olla kuuliaisista jäsenistä kiitollisia, ja silti zoomailin heidän videoitaan melkeinpä nenänpielen mustapäihin asti etsiessäni merkkiä edes pienestä säröstä. Kaikki tiesivät jo että heitä tallennetaan, mutta kun esillä oli tavallinen jalustamikrofoni, he eivät nähneet sormusta pienempiä mikrofoneja pöytien alla ja kattokruunuissa. Ja kun salissa seisoi suuri jalustakamera, tai kaksi kameraa, he olivat sokeita pikkukameroille paneeliseinien nurkissa.

Tommi Liimatta: Saaret kuin sisaret

Tommi Liimatan mysteeriromaani Saaret kuin sisaret sijoittuu entiselle jääesiripulle eli Yhdysvaltain ja Venäjän rajalle Beringinsalmeen. Siellä on kaksi vierekkäistä saarta, joista Pieni-Diomede kuuluu Yhdysvalloille ja Iso-Diomede Venäjälle. Niiden välissä kulkee valtioiden rajan lisäksi kansainvälinen päivämääräraja, joten vierekkäisillä saarilla on meneillään eri vuorokausi. Liimatan romaanissa pienemmällä eli Yhdysvaltoihin kuuluvalla saarella järjestetään yhdeksän kuukautta kestävä retriitti, jonka opeista vastaa mystinen Höyhen. Tarkoin valitut osallistujat, seitsemän naista ja seitsemän miestä, kuljetetaan saarelle sokkona. Heillä ei pitäisi olla tietoa missä tarkalleen ollaan. Tärkeintä on, että he elävät nämä yhdeksän kuukautta yhteisten sääntöjen mukaan, joihin kuuluu täydellinen eristys muusta maailmasta.

Retriitin järjestäjäorganisaatio seuraa tarkkaa hierarkiaa. Höyhen on tärkein, mutta hän ei koskaan näyttäydy. Höyhenen valtakunta, pieni kalastajamökki, on ehdottomasti kiellettyä aluetta. Siellä saa käydä vain Oikea käsi, joka vie mökkiin ruokaa ja hakee Höyhenen mietelauseita, joita luetaan joka aamu keskusradiossa. Varsinainen näkyvä retriitin johtaja on Isä ja hänen lisäkseen johtoryhmään kuuluvat Oikea käsi, Lääkäri, Psykologi, Äänittäjä ja Ensimmäinen assistentti. Muita henkilökunnan jäseniä, ovat esimerkiksi Kokki, Hieroja, Toinen assistentti, Talonmies ja Siivooja. Kirjan minäkertojana toimii Kuvaaja, jonka tehtävänä on hoitaa retriitin videovalvontaa. Osallistujat tietävät, että heitä kuvataan yhteisissä tilaisuuksissa, mutta salakameroista heillä ei ole tietoa.

Retriitin osallistujilla ei myöskään ole nimiä, vaan he saavat tullessaan järjestysnumeron. Kertojana toimiva Kuvaaja kuitenkin nimeää heidät mielessään ulkoisten piirteiden tai jonkun muun ominaisuuden mukaan: Sokea nainen, Pulska, Laiha tavallinen, Huppunainen, Punaparta, Siloposki, Jackpot-voittaja, Liikemies jne. Retriitti ei ole ehtinyt kestää kauaakaan, kun tilanne alkaa riistäytyä käsistä. Yksi henkilökunnan jäsen ja yksi osallistuja löydetään kuolleena. Syyksi epäillään molemmissa tapauksissa äkillistä sairauskohtausta, tai se on ainakin virallinen versio tapahtumien kulusta. Levottomuus kuitenkin valtaa mieliä eikä sitä hälvennä salaperäinen merkkivalo, jonka nähtiin tulevan viereiseltä asumattomaksi väitetyltä saarelta. Mitä saarella oikein tapahtuu?

Saaret kuin sisaret on tunnelmaltaan erikoinen suljetun yhteisön mysteeri, jossa on myös dystooppisia elementtejä. Vaikka ulkomaailma on saarelta suljettu tehokkaasti pois, pienistä vihjeistä käy ilmi, että sekä ilmastonmuutos että poliittinen ääriliikehdintä on kiihtynyt. Vedenpinta nousee lähes silmissä ja saarelle pudottautuu laskuvarjolla mies, joka vaikuttaa kuuluvan vasemmistolaiseen kapinallisryhmään. Kuvaajan kertomasta välittyy kuva, että ulkomaailma on sotatilassa. Nämä dystooppiset elementit olivat kiinnostavia, mutta jäivät jotenkin hyhmäisiksi. Niistä olisi mielellään lukenut lisääkin. Itse retriitti ja sen metodit sekä osallistujien motivaatio osallistua sellaiselle jäivät mietityttämään, mutta toisaalta kyse on amerikkalaisista. Mitä oudompi ja kalliimpi retriitti, sitä tehokkaampi sen on oltava, eikö vaan?

Itse murhamysteeri säilyttää salaisuutensa viime metreille saakka ja moni asia jää myös vaille vastauksia. Yllätyksellisyyttä tässä tarinassa riittää ja epäluotettava kertoja tuo siihen omat kierteensä. Kuvaajan motiiveja on vaikea tulkita, hän tuntuu olevan yli-innokas setvimään saaren tapahtumia. Hänet on jostain syystä sysätty organisaation sisäpiirin ulkopuolelle, mikä saa hänen lojaaliutensa horjumaan. Ei hän toisaalta halua kaveerata osallistujienkaan kanssa, poikkeuksena Näyttelijätär, johon hän haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta. Kahden maailman välissä itsenäisenä sutena keikkuva Kuvaaja on kiinnostava kertojana, mutta toisaalta jää myös etäiseksi ja kylmäksi. Liimatta kirjoittaa kiinnostavasti, napakat lauseet ja yllättävät sanavalinnat pitävät hereillä. Salaperäinen saarimiljöö vetää minua aina puoleensa, joten sen puolesta Saaret kuin sisaret on kuin tehty minulle. Ihan täysillä en tämän erikoisen tarinan vietäväksi osannut heittäytyä, mutta vaikea pukea sanoiksi mikä hiersi. Kannattaa itse astua saarelle ja katsoa miten tämä kirjallinen retriitti vaikuttaa.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 25 – Kirjassa ollaan saarella.

Tommi Liimatta:
Saaret kuin sisaret
Like 2019
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Heikki Kännö: Sömnö

Ina Westman: Henkien saari

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen

Naistenviikkohaaste | Jarkko Volanen: Hiekankantajat

Seuraa Kirjaluotsia

helmethaaste Like mysteeriromaani Saaret kuin sisaret Tommi Liimatta