menu Menu
Lydia Sandgren: Läpileikkaus
Käännöskirjallisuus, Ruotsi, Sandgren Lydia, WSOY 16/10/2022 4 kommenttia
Marieke Lucas Rijneveld: Illan epämukavuus Edellinen Rosa Montero: El peligro de estar cuerda Seuraava

Avain rapisi lukossa. Gustav astui sisälle.
“Miten menee?” Gustav heitti takkinsa lähimmälle tuolille.
“Surkeasti.”
“Sinulla on vain huono päivä.”
“Mitä jos minulla on huono vuosi. Tai mitä jos minä yksinkertaisesti olen huono.”
“Tietenkään sinä et ole huono. Katso mitä minä hain tuolta mahtavasta pikku supermarchésta.” Gustav kohotti pussia, jossa näytti olevan pullo.
“Minun pitäisi kirjoittaa…”
“Kello on yli viisi, nyt on lupa.”
“Sitten en pysty enää kirjoittamaan.”
“Et pysty nytkään kirjoittamaan. Vai mitä? Istut vain siinä ja kirjoitat kaksikymmentä sanaa, sitten vedät niiden yli punaisen viivan sillä aggressiivisella punakynälläsi. Ilahduttaako se ketään? Pas du tout. Minä sanoisin, että paras mahdollisuutesi palauttaa elämänilo on tässä” – korkki plopsahti – “mukavassa pikku viinipullossa.”
Olisiko Wallace kieltäytynyt? Olisiko Hemingway?
Etsiessään lasit ja pyyhkiessään ne kutakuinkin puhtaiksi Gustav kertoi paikasta, jossa yksi Perin Sorbonnen-ystävistä väitti Serge Gainsbourgin viettävän jatkuvasti aikaa seurassaan uusi tyttöystävänsä, “hädin tuskin täysi-ikäinen aasialainen”. Eikö olisikin aikamoista, jos pääsisi hummailemaan Gainsbourgin kanssa. Vai mitä? “Ihan totta. Et voi kököttää koko ajan kotona.”
“En oikein tiedä…”
“Saat siitä hyvää aineistoa kirjaa varten”, Gustav sanoi, ja asia oli sillä selvä.

Lydia Sandgren: Läpileikkaus

Lydia Sandgrenin Göteborgiin sijoittuva esikoisromaani Läpileikkaus voitti vuonna 2020 Ruotsin arvostetun August-kirjallisuuspalkinnon. Sandgren on ammatiltaan psykologi ja se näkyy romaanissa tarkkanäköisenä ihmissuhde- ja henkilökuvauksena. Hän kirjoitti esikoisromaaniaan yksitoista vuotta ja lopputuloksena on monitasoinen kertomus taiteesta, kustannusmaailmasta, ystävyydestä ja perhesuhteista. Tuhti 700-sivuinen romaani on niin vaivatonta ja mukaansatempaavaa kerrontaa, että kirjan maailmaan uppoutuu pitkiksi jaksoiksi mielellään. Kirjallisuuden suurkuluttajille kustannusmaailmaan sijoittuva Läpileikkaus on myös aarreaitta lukuisine kirjallisine viittauksineen ja pohdintoineen lukemisen ja kirjoittamisen merkityksestä.

Kirjan alkuperäinen nimi Samlade verk suuntaa huomion Martin Bergiin, pienkustantamon omistajaan, jonka omat kootut teokset ovat jääneet viimeistelemättömiksi paperipinoiksi ja tyhjiksi unelmiksi lipaston laatikoihin. Suomalainen nimi Läpileikkaus taas kuvaa hyvin kokonaisuutta, joka on perusteellinen mutta ei aukoton kuvaus Martinin ja hänen lähipiirinsä elämästä. Suurin aukko on Martinin vaimo Cecilia, joka on kirjan nykyhetkeä viisitoista vuotta aiemmin kadonnut ja hylännyt miehensä ja kaksi lastaan. Tuon mustan aukon ympärillä pyörii myös Martinin paras ystävä, arvostettu taiteilija Gustav Becker, jonka vaikuttavimmat työt ovat maalauksia Ceciliasta. Kun Gustavin elämäntyötä esittelevä retrospektiivi saapuu Göteborgiin, Martin ja lapset Rakel ja Elis saavat nähdä Cecilian kasvot kaikkialla. Erityisesti Rakelia vaivaa mysteeri äidin kohtalosta. Yllättäen samaan aikaan hänen käsiinsä päätyy saksalainen romaani, joka tuntuu kertovan hänen äidistään.

Romaani liikkuu näkökulmasta ja aikatasosta toiseen ja piirtää kuvaa kolmen akateemisesti kunnianhimoisen ja taiteellisesti lahjakkaan ihmisen välisestä suhteesta. Martin ja Gustav tutustuvat koulupoikina ja muodostavat lähes symbioottisen ystävyyssuhteen, vaikka tulevatkin hyvin erilaisista taustoista. Martin on hyvin tavallisesta työväenluokkaisesta kodista ja unelmoi joskus kirjoittavansa suuren romaanin. Kaikki hänen projektinsa vain tuppaavat jäämään kesken ja intohimoammatti typistyy muiden kirjoittamien kirjojen kustantamiseen opiskelukaverin kanssa perustetussa pienkustantamossa. Gustav taas on yläluokkaisesta kodista, josta hän yrittää ottaa etäisyyttä elämällä boheemia elämää jo nuoresta saakka. Gustav osoittautuu huippulahjakkaaksi kuvataiteilijaksi, mutta hänen taiteilijaidentiteettinsä kuuluu vahvasti myös viina, huumeet ja arvaamaton käytös.

Ystävysten välinen dynamiikka muuttuu Cecilian astuessa mukaan kuvioihin opiskeluaikoina. Gustav suhtautuu ensin välinpitämättömästi Ceciliaan, jonka Martin esittelee suurena rakkautenaan. Martin toivoisi kovasti Gustavin hyväksyvän Cecilian ja vähitellen jo eletäänkin symbioottista elämää kolmisin Pariisissa ja Antibesissa. Cecilia tulee akateemisesta perheestä ja on viettänyt lapsuutensa Etiopiassa lääkärivanhempiensa kanssa. Cecilia on valtavan omistautunut akateemiselle uralleen ja uppoutuu kirjoittamaan kunnianhimoista väitöskirjaansa kolonialismista. Hänen kurinalainen työskentelytapansa ulottuu myös vapaa-aikaan, kun juoksuharrastus menee usein kaiken muun edelle. Cecilia on hieman vastahakoinen lasten hankintaan, mutta myöntyy lopulta Martinin toiveisiin. Lastenhoito jääkin sitten enemmän Martinin huoleksi, etenkin kun kuopuksen kohdalla vaikea raskaus ja synnytys saavat Cecilian sairastumaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Kun Elis on kolmevuotias ja väitöskirja saatu puserrettua maailmalle, Cecilia katoaa jälkiä jättämättä. Tai kyllä hän Martinille jättää muutaman sanan paperille.

Sandgren verhoaa henkilönsä salaisuuksiin, ja jättää kutkuttavasti tulkinnanvaraa tapahtumiin ja ihmisten toiminnan motiiveihin. Ihmisellä on taipumus yrittää muodostaa mahdollisimman ehyt ja johdonmukainen tarina omasta ja muiden elämästä, mutta eihän elämä suostu kulkemaan selkeää uraa. Samoin kirjoille usein asetetaan vaatimus mahdollisimman eheästä maailmasta, jossa kaikki mysteerit lopulta selviävät. Sandgren rikkoo rohkeasti ja onnistuneesti tätä kaavaa ja jättää niin kirjan henkilöt kuin lukijankin vajavaisen tiedon varaan. Kirja päättyy suorastaan cliffhangeriin, suljetun oven taakse, jonka takana odottaa varmasti vastauksia, mutta yhtä varmasti lisää kysymyksiä. Kysymyksiä jää vilisemään myös lukijan päähän, joista päällimmäisenä lievä turhautuminen siitä, ettei lukijallekaan koskaan paljastettu mitä siinä eräässä lapussa luki. Kun turhautumisen tunteesta pääsee yli, alta kuoriutuu kestävämpi tunne: kiitollisuus laatukirjallisuuden äärellä. Ihmissuhdekiemuroiden lisäksi kirjassa kiehtoo tarkka ajankuva ja tapahtumapaikkojen kuvaus, ollaan sitten Göteborgissa, Tukholmassa, Pariisissa tai Berliinissä. Läpileikkaus on harvinaisen kypsä esikoisromaani ja Sandgrenilta voi odottaa vielä paljon.

Lydia Sandgren:
Läpileikkaus
Samlade verk (2020)
suom. Sanna Manninen
WSOY 2022

Muissa blogeissa:
Kirja vieköön! (in memoriam)
Kirjavinkit

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

esikoisromaani Göteborg kustannusala Läpileikkaus Lydia Sandgren perhesalaisuudet perhesuhteet Ruotsi taide


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

    1. No joo, onhan se varsinkin esikoisromaanilta aikamoinen sivumäärä. Mutta ei minua häirinnyt, joskus on kiva myös uppoutua kirjan maailmaan pidemmäksi aikaa.

  1. Postauksesi herätti kyllä mielenkiinnon! Tosin minuakin vähän pelottaa tuota 700 sivua. 😀

    1. Ei kannata pelätä tuota sivumäärää, on niin sujuvaa ja mukaansa tempaavaa kerrontaa. Sitä paitsi minulla lukupinossa pari päälle 900-sivuista, niihin verrattuna tämä on pienoisromaani 😂

keyboard_arrow_up