Before he became a father, he imagined the relationship as being like an intensive version of owning a pet. The child, he thought, was essentially a passive, a vessel into which you poured your love. On TV that’s how it looked. Children were silent, dormant; you went into their bedrooms, gazed down at them fondly, drew the blankets over them as they slept. 

But in life, he discovered, parenthood was like – it was – living with a person. A new person, with strong opinions, strong tastes, arbitrary swings of emotion, all of them addressed at you. You were the passive one: the work of care was primarily to endure, to weather the endless, buffeting storms of unmediated will.

Paul Murray: The Bee Sting

Tämän vuoden Booker-palkinnon lyhytlistalla kuudesta kirjailijasta kolmen nimi on Paul. On siis 50 prosentin mahdollisuus sille, että Booker-palkinnon voittaja on nimeltään Paul. Jos voittaja on nimeltään Paul, on 66 prosentin todennäköisyys, että hän on irlantilainen. Jos voittaja on irlantilainen Paul, hän on 50 prosentin mahdollisuudella nimeltään Paul Murray. Yksi asia on ainakin selvää: toista kertaa Booker-ehdokkaana oleva Murray on kirjoittanut tämän vuoden kisan massiivisimman teoksen. Yhden irlantilaisperheen hajoamisesta kertova The Bee Sting on kovakantisena 656 sivua. Kuuntelin romaanin äänikirjaversion, joka kestää yli 26 tuntia. Siinä ajassa ehti rauhassa tutustua Barnesin ydinperheen eloon ja tuhoon jokaisen perheenjäsenen näkökulmasta.

Barnesin suvun onni on kääntynyt ja perheyritys on ajautunut talousvaikeuksiin Irlannin talousromahduksen seurauksena. Eletään siis jossain vuoden 2008 jälkeisessä ajassa. Dickien pyörittämä autoliike on romahtamassa ja myös perheen muut jäsenet alkavat tuntea painetta. Vaimo Imelda, pikkukaupungin kaunotar, on järkyttynyt nähdessään ylellisen elämäntapansa murenevan. Hän kantaa myös syvempiä haavoja eikä pääse eroon siitä ajatuksesta, että Dickien edesmenneen Frank-veljen olisi kuulunut olla hänen todellinen sielunkumppaninsa. Vanhin lapsi Cass toivoo pääsevänsä yliopistoon, jos perheen taloudellinen tilanne sen sallii. Hän kehittää itselleen alkoholiongelman ja häntä vaivaavat myös sekavat tunteet epäluotettavaa ystävätärtään Elainea kohtaan. Pikkuveli PJ on videopelejä pelaava yksinäinen poika, jota kiusataan koulussa. Hän takertuu verkkoystävyytensä Ethan-nimisen pojan kanssa, jonka oikeasta henkilöllisyydestä hän ei tiedä mitään. Kukaan perheenjäsenistä taas ei tiedä, millaista tuskaa Dickie käy läpi kaatuvan yrityksensä aiheuttaman paineen lisäksi. Synkkä tapahtuma hänen opiskeluajoiltaan vaivaa häntä edelleen ja nyt lähipiiriin on ilmaantunut myös kiristäjä, joka uhkaa paljastaa kaikki hänen salaisuutensa. Dickie vetäytyy survivalistiystävänsä kanssa metsään rakentamaan bunkkeria maailmanlopun varalle ja ampumaan oravia. Paine kasvaa jokaisen perheenjäsenen ympärillä, kunnes kaikki huipentuu järisyttävällä tavalla.

Tarina kerrotaan vuorotellen jokaisen perheenjäsenen näkökulmasta. En yleensä välitä romaaneista, joissa päähenkilö vaihtuu joka 150 sivun välein. Juuri kun olet päässyt sisälle yhden henkilön maailmaan, joudut aloittamaan tutustumisen uuteen henkilöön. Murray on kuitenkin onnistunut luomaan jokaisen perheenjäsenen tarinasta ja äänestä niin kiinnostavan, että näkökulman vaihdokset eivät häirinneet – päinvastoin tuntui siltä, että jokainen näkökulma oli toinen toistaan kiinnostavampi. Kertojavaihdoksissa juonen päälinja jatkaa ajallisesti eteenpäin ja tuo lisävalaistusta myös edellisten kertojien seuraavista vaiheista. Kiinnostavaa on erityisesti se, miten eri perheenjäsenet näkevät toisensa ja millaisia tarinoita kertovat itsestään ja itselleen. Kirja saa nimensä yhden sellaisen tarinan mukaan. Imelda kertoo tarinaa mehiläisestä, joka pisti häntä kasvoihin matkalla omiin häihin ja pakotti hänet pitämään huntua koko juhlan ajan. Totuus tarinan takana selviää kirjan kuluessa. Kirjan viimeisessä osassa kertojanäkökulmat vaihtuvat nopeammassa tahdissa ja samalla kertojaääni vaihtuu kolmannesta persoonasta toiseen. Ihastelin luontevaa sinä-muodon käyttöä jo toisen Booker-finalistin, Jonathan Escofferyn If I Survive You, kohdalla. Vaikka Murrayn romaanissa ensin häiritsi äkillinen kerrontatavan muutos, toinen persoona kieltämättä sopii romaanin kiihkeätahtiseen finaaliin.

Tässä romaanissa on myös paljon erilaisia teemoja purtavaksi. Perhedynamiikan, avioliiton ja ystävyyden lisäksi romaanissa käsitellään ilmastonmuutosta ja maailman tilaa, seksuaalisuuden ja identiteetin löytämistä ja eri sukupolvien tapoja käsitellä sitä sekä häpeää, joka kumpuaa kaikista edellä mainitusta. Romaanin asetelmasta tulee mieleen irlantilaisen Tana Frenchin dekkari Broken Harbour, jossa finanssikriisi ajaa erään perheidyllin järkyttävään lopputulemaan. Murrayn romaanissa ei ole kyse dekkarista, mutta piinaavan jännittävää draamaa löytyy siitäkin. Jos tämä romaani ei olisi ollut Booker-finalistien joukossa, se olisi varmaan jäänyt lukematta. Kirjan pituutta en sinänsä pelkää, mutta monissa näkemissäni arvioissa lukijat näyttivät olevan hämmentyneitä, pettyneitä tai suorastaan raivoissaan kirjan lopetuksesta. Haluaisinko sitoutua 26 tunniksi kuuntelemaan kirjaa, jonka lopussa lukijalta vetäistään matto alta? Toisaalta asia herätti kiinnostusta. Mikä voi olla sellainen lopetus, joka saa ihmiset reagoimaan noin voimakkaasti? No, otin selvää, enkä tietenkään sitä teille paljasta. Kyllähän se pysäytti ja jätti hetkeksi tyhjän olon. Lopun intensiteettiä oli kasvatettu jo hyvän aikaa ja kaikenlaiset skenaariot risteilivät päässä kauhusta helpotukseen ja takaisin. Miten näille ihmisille käy?!

Kuvittele katsovasi draamasarjaa, jonka kauden viimeinen jakso jää todella jännittävään cliffhangeriin. Turhauttavaa, mutta tiedät, että joskus sarja jatkuu ja asioihin tulee selvyys. Kuvittele vastaava cliffhanger kirjaan, jota olet kuunnellut 26 tuntia eli ajallisesti noin kolmen sarjakauden verran. Tällä kertaa tiedät, että jatkoa ei ole luvassa ja voit kuvitella seuraavat tapahtumat vain omassa päässäsi. Se tunne on yhtä aikaa raivostuttava että ihmeen vapauttava. Hoet itsellesi, ettei näitä ihmisiä edes ole olemassa, joten mitä väliä mitä heille tapahtuu! Samalla olet investoinut aikaa ymmärtääksesi heitä ja elääksesi mukana heidän tärkeissä hetkissään. Paul Murray teki heistä minulle totta niiden runsaan parin viikon ajaksi, jonka vietin päivittäin heidän seurassaan. Se on hyvän fiktion ihanuus ja ihmeellisyys. En kadu aikaa, jonka käytin tähän kirjaan.

Paul Murray:
The Bee Sting
Penguin Audio 2023
Äänikirjan lukijat: Heather O’Sullivan, Barry Fitzgerald, Beau Holland, Ciaran O’Brien, Lisa Caruccio Came

Sinua voisi myös kiinnostaa

Sarah Bernstein: Study for Obedience

Paul Lynch: Prophet Song

Sebastian Barry: Old God’s Time

Jonathan Escoffery: If I Survive You

Siân Hughes: Pearl

Elaine Feeney: How to Build a Boat

Paul Harding: This Other Eden

Viktoria Lloyd-Barlow: All The Little Bird-Hearts

Tana French: Broken Harbour

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2023 äänikirja häpeä identiteetti Irlanti näkökulmatekniikka Paul Murray perhesuhteet talouskriisi The Bee Sting