menu Menu
Benjamín Labatut: When We Cease to Understand the World
Alankomaat, Chile, Esseet, Käännöskirjallisuus, Pushkin Press, Ulkomainen kaunokirjallisuus 30/12/2021 2 kommenttia
José Luís Peixoto: Saramago & José Edellinen Ragnar Jónasson: Saari Seuraava

We can pull atoms apart, peer back at the first light and predict the end of the universe with just a handful of equations, squiggly lines and arcane symbols that normal people cannot fathom, even though they hold sway over their lives. But it’s not just regular folks; even scientists no longer comprehend the world. Take quantum mechanics, the crown jewel of our species, the most accurate, far-ranging and beautiful of all our physical theories. It lies behind the supremacy of our smartphones, behind the Internet, behind the coming promise of godlike computing power. It has completely reshaped our world. We know how to use it, it works as if by some strange miracle, and yet there is not a human soul, alive or dead, who actually gets it. The mind cannot come to grips with its paradoxes and contradictions. It’s as if the theory had fallen to earth from another planet, and we simply scamper around it like apes, toying and playing with it, but with no true understanding.

Benjamin Labatut: When We Cease to Understand the World

Audiblen suosituksista löysin tämän erikoisen esseetä, novellia ja pienoisromaania yhdistelevän teoksen. Benjamín Labatutin When We Cease to Understand the World oli tänä vuonna International Booker Prizen lyhytlistalla. Labatut on syntynyt Rotterdamissa, elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Haagissa, Buenos Airesissa ja Limassa ja nykyään asuu perheineen Santiagossa Chilessä. Tajusin vasta aloitettuani kirjan, että se on alun perin kirjoitettu espanjaksi, joten olisin voinut lukea myös sen. Äänikirjana en kuitenkaan löytänyt kuin tämän englanninnoksen. When We Cease to Understand the World kertoo hulluista tiedemiehistä ja tieteen keksinnöistä, jotka ovat tehneet paljon hyvää mutta saaneet aikaan myös hirvittävän paljon pahaa. Se kertoo hiuksenhienosta rajasta nerouden ja hulluuden välissä ja samalla myös ihmisen ymmärryksen äärirajoista. Kvanttimekaniikasta, jota harva pystyy käsittämään, mutta jolle nykymaailman ja tulevaisuuden teknologia pitkälti perustuu.

Kirjan aloittaa essee nimeltä Prussian Blue, joka kertoo saksalaisesta kemististä Fritz Haberista, joka sai Nobelin kehittämästään ammoniakin valmistusmenetelmästä. Tuolla menetelmällä valmistettiin ihmisiä nälänhädältä pelastaneita lannoitteita, mutta myös kemiallisia aseita, kuten Zyklon B -hyönteismyrkky, jolla juutalaisia surmattiin keskitysleirien kaasukammioissa. Myös juutalaistaustaisen Haberin omia lähisukulaisia kuoli tuhoamisleireillä hänen itsensä kehittämään myrkkyyn. Haberin kemiallisia aseita testattiin jo ensimmäisessä maailmansodassa venäläisiä vastaan. Isänmaallinen Haber oli itse testejä valvomassa ja hänen vaimonsa – kemisti hänkin – teki pian sen jälkeen itsemurhan. Kirjailijan mukaan 99 % esseestä perustuu faktaan, joten jäin miettimään mikä oli se 1 % fiktio. Fiktion määrä kasvaa kirjan edetessä, vaikka kaikki käsitellyt tiedemiehet ovat kyllä oikeasti eläneet.

Esseetä seuraa kaksi novellia, joista ensimmäinen kertoo saksalaisesta matemaatikosta, fyysikosta ja tähtitieteilijästä Karl Schwarzschildista. Novellissa kerrotaan, miten Einstein sai häneltä kirjeen, joka sisälsi tarkat ja elegantit ratkaisut suhteellisuusteorian yhtälöihin, vain muutama viikko niiden julkaisun jälkeen. Kaiken lisäksi hän oli tehnyt ne keskellä ensimmäisen maailmansodan itäistä rintamaa, jossa hän palveli tykistön luutnanttina. Hän kuoli pian sen jälkeen harvinaiseen autoimmuunisairauteen, mutta altistumisella kaasuiskuille – niille Fritz Haberin kehittämille – saattoi olla osuutta asiaan. Schwarzschildin laskut ennustivat mustien aukkojen olemassaolon.

Toisen novellin alussa esitellään nykymatemaatikko, japanilainen Shinichi Mochizuki, joka vuonna 2012 julkaisi blogissaan monisatasivuisen dokumentin, jonka sanoi todistavan ns. abc-otaksuman eli yhtälön a+b=c. Todistus sisälsi kuitenkin niin vaativia ja jopa täysin uusia matemaattisia menetelmiä, etteivät maailman parhaatkaan matemaatikot ole pystyneet osoittamaan sitä todeksi. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kyseessä on jotain mullistavaa, jos Mochizukin teoria todistetaan paikkansa pitäväksi. Novellissa Mochizukin neroutta verrataan toiseen eksentriseen matemaatikkoon Alexander Grothendieckiin, joka päätyi lopulta eristäytymään maailmasta ja elämään erakkona, kun hän tajusi millainen muutosvoima hänen matemaattisilla kyvyillään on. Erityisesti algebrallisesta geometriasta tunnettu Grothendieck on ainakin tämän kirjan mukaan pitänyt matematiikkaa suurimpana uhkana maailmalle: The atoms that tore Hiroshima and Nagasaki apart were split not by the greasy fingers of a general, but by a group of physicists armed with a fistful of equations.

Kirjan nimeenkin päätynyt pienoisromaani When We Cease to Understand the World sukeltaa vielä astetta syvemmälle matematiikan ja fysiikan maailmaan, kvanttimekaniikan historiaan. Se esittelee joukon neroja, jotka mullistivat maailmaa ja siinä sivussa saivat myös oman päänsä enemmän tai vähemmän sekaisin. Tässä osassa Labatut on ottanut eniten taiteellisia vapauksia kertoessaan näistä jo valmiiksi erikoislaatuisista nobelisteista. Pienoisromaanin keskeisin anti on kissanhännänveto Erwin Schrödingerin, Niels Bohrin ja Werner Heisenbergin välillä, mutta siinä tutustutaan myös esimerkiksi ranskalaisen herttuan ja nobelistin Louis de Broglien elämään sekä hänen kontribuutioonsa kvanttimekaniikan saralla. Kirja todella herättää kiinnostuksen etsiä lisätietoa näistä henkilöistä ja ottaa selvää mikä on totta ja mikä ei. Kirjassa esimerkiksi de Broglie hylkää tieteen ja keskittyy keräämään linnaansa laajaa mielisairaalataiteen kokoelmaa. Tästä en kyllä löytänyt mitään yhtymäkohtia todellisuuteen.

Tämä kirja osoittaa jälleen kerran, että totuus on tarua ihmeellisempää. Sen esittelemät hullut tiedemiehet tarjoavat jokainen oman romaaninsa verran uskomattomia elämäntarinoita. Ja itse tiede on karannut niin uskomattomiin sfääreihin, että koulufysiikan opettelu tuntuu jo lähes turhalta. Kirjan perusteella voi tulla siihen johtopäätökseen, että edistysaskeleet tieteessä vaativat jo aivan omanlaisiaan poikkeusyksilöitä, joille maailman rakennusaineet avautuvat täysin intuitiivisesti. Esimerkiksi Schrödinger sanoo kirjassa saaneensa monet vastaukset intuitiivisesti ja joutuneensa tieten tahtoen opettelemaan sen työlään prosessin, jolla intuitioiden takana oleva päättelyketju saadaan näkyväksi. Tuntuu myös siltä, että mitä enemmän tiedämme maailmasta, sitä vähemmän siitä ymmärrämme. Tämän kirjan luettuani ainakin ymmärrän, miten vähän itse ymmärrän. 😅 Tietääkseni Labatutin teoksia ei ole vielä suomennettu ja se on harmi se.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 1 – Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota.

Benjamín Labatut: 
When We Cease to Understand the World
Un verdor terrible (2020),
espanjasta englanniksi kääntänyt Adrian Nathan West
Pushkin Press 2021
Äänikirjan lukija: Adam Barr
Kuunneltu Audiblesta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Benjamín Labatut fysiikka helmet2022 helmethaaste International Booker kvanttimekaniikka matematiikka tiede When We Cease to Understand the World


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Onpa kiinnostava teos! Erityisesti jäi kiehtomaan tuo japanilaisen tiedemiehen matemaattinen todistus.

    1. On kyllä kiehtovia ja maallikolle täysin käsittämättömiä nuo tiedemiesten aivoitukset. Tuo Mochizukin todistus on ilmeisesti hiljattain saanut julkaisuluvan, mutta ei sitä vielä kukaan muu ole pystynyt täysin vahvistamaan tai kiistämään. Se on ilmeisesti maailman monimutkaisin matemaattinen teoria.

keyboard_arrow_up